Melkein kolme viikkoa töitä takana ja kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin. Kiitos vielä kaikille tsemppiviesteistä, joita satoi useamman somekanavan kautta. Ne todellakin tuli tarpeeseen ja olitte oikeassa: tää oli paras ratkaisu meidän perheelle. Voisin kertoa nyt parin viikon kokemuksella parhaat asiat, joita näen töihinpaluussa(ni).
- Ruokapaussi. Tämän hienoutta ei tarvi kauaa miettiä. Siis oikeesti saan joka päivä syödä rauhassa ruokani – lämpimänä! Huhhu!
- Lakisääteiset kahvipaussit! Voi morjens, tällasia ei paljo kotona oo. Ihan sama vaikka yrittäisit neuvotella the bossin kanssa aiheesta – ei auta!
- Vessassa saa käydä yksin. Kukaan ei tunge sun mukanas sinne tai jos tunkisi, olisi se jo aika iso ongelma. Kukaan ei myöskään koputtele tai hakkaa ovea kesken pissan eikä kukaan kilju lähietäisyydellä “ÄIITTTÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ”.
- Aikusten jutut, voi kuinka oon kaivannut niitä. Onhan mulla maailman parhaat mammakaveritkin, mutta jotenkin se keskustelu aina eksyy lapsiin (jos ei erikseen keskitytä siihen, että ei puhuta niistä :D).
- Rutiinit. Oon nyt jälkeenpäin tajunnut, että mulla ei oo ollu mitään rutiineja itselleni tän reilun 1,5v aikana. Lapsellani on tarkat ruoka-ajat, päikkäriajat ja säännölliset ulkoilut, mutta ite saatoin huomata iltapäivällä etten ollut syönyt mitään. Nyt mulla on itselläkin tarkat ruoka-ajat ja oon päässyt treenaamisen makuun. Tästä päästäänkin seuraavaan kohtaan..
- Oon (jo) kahdessa viikossa löytänyt itseni ja huomannut, että mulla todellakin saa olla niitä ihan omiakin juttuja. Keskustelut, jotka eivät koske lastani. Treenaus, joka ei ole vain vaunulenkkejä. Ajatukset, jotka koskevat itseni kehittämistä – ei vain Kipinääni.
- Aika lapseni kanssa on töiden jälkeen entistä laadukkaampaa. Mietin jo edellisenä päivänä, mitä tehtäisiin seuraavana päivänä lapsen kanssa töiden jälkeen. Ollaan käyty kantoreppukävelyllä keräämässä syksyn kauniita ruskalehtiä ja tehty laadukasta sormiväritaidetta.
- Työpäivän jälkeen alkaa kuin uusi päivä. Jaksan enemmän ja viikonloput ovat tulleet takaisin! Aiemmin oli aivan sama, onko lauantai vai tiistai. Nyt suunnittelen viikonlopuiksi vaikka mitä!
- Työt todellakin ovat VAIN TÖITÄ. Toki haluan työni olevan mielekästä, mutta lapsen myötä ymmärrän ihan uudella lailla sen “todellisen arvon”. Tuntuu kaukaiselle ajatukselle miettiä työasioita keskellä yötäkin, vaikka vielä pari vuotta sitten se oli vähintään viikottaista.
- Lapseni ja hänen isin suhde on syventynyt entisestään ja sitä on maailman ihaninta katsella. Heillä tuntuu olevan jo ihan omat jutut, joista minulla ei ole hajuakaan. Ei kerrota isille, mutta oon pistänyt merkille, että hän herää nykyään myös herkemmin öisin vauvan itkuihin.
Kaikki perheet, äidit eikä isit todellakaan ole samanlaisia – meillä sopi tämä järjestely täydellisesti!
Ollaan kyllä niin onnekkaita, kun meillä on mahdollisuus jatkaa kotihoitoa ja parasta tässä on, että isäkin saa kokea tuon elämänvaiheen. Heillä on mennyt ihailtavan hyvin ja niin kuin arvasin: Isi taitaa olla parempi hommassa kuin minä. Turha stressi on historiaa ja mulla on tosi hyvä olla taas työelämässä. Kaikki perheet, äidit eikä isit todellakaan ole samanlaisia – meillä sopi tämä järjestely täydellisesti!
Tuurimartta says
Meillä oli 3kk kotona josta osan hoitovapaalla ja osa oli loput isyysvapaat.
Ihanaa että töihinpaluu on ollut sujuva, itsekin arvostan eniten ruoka ja kahvitaukoja!
ShittySarianna says
Kyllä kolmessa kuukaudessakin pääsee jo ihan siihen kotihoidon makuun ;D oi, että nää kahvitauot on vaan jotain niin mahtavaa <3 nimim. kahvikuppi kädessä!