Oon ollu nyt viikon äitiyslomalla ja tää on ollut niin monella tavalla mahtavaa, että ei oo tosikaan! Esikoisemme syntyessä viikko ennen äitiyslomani alkua, jäi tämä vaihe viimeksi välistä. Nyt vapaiden ja armottoman pesänrakennusvietin myötä, näen kristallin kirkkaasti tämän vapaan tarkoituksen.
Pian sinä olet meidän kanssamme, osa meitä. Pian teet meidän perheestä valmiin.
Se, että laitan kotia valmiiksi vauvaa varten, on äärettömän terapeuttista. Luon mielikuvia, miltä lapsi kuulostaa nukkuessaan äitiyspakkauksessa tai miltä hän näyttää maatessaan olohuoneessamme viltillä. Tänään asettelin unilelun vauvan sänkyyn ja jäin vain katselemaan sitä näkyä. Pieni pupunen toisen pienen sängyssä. Pian sinä olet meidän kanssamme, osa meitä. Pian teet meidän perheestä valmiin.
En oo varmaan koskaan saanut näin paljon aikaan pienessä ajassa tai ollut jotenkin näin kuplivan onnellinen. Saan luvan kanssa tehdä kodistamme sopivan juuri meidän vauvallemme. Hipelöidä pieniä vaatteita, ihailla ultrakuvia ja pitää huolta itsestäni (ja näin myös vauvasta?). On ollut ihana päivisin lounastella kavereiden kanssa, käydä uimassa selän helpotukseksi, nukkua päikkäreitä ja siivota. Minä, joka vihaan siivoamista, olen järjestänyt talon jokaisen nurkan, laatikon ja komeron!
Kaikella tällä vauvanvaatteiden pesulla on niin paljon isompi merkitys todellisuudessa kuin vain se, että asut ovat puhtaita.
Nyt huomaan, mistä jäin viimeksi paitsi. Ymmärrän synnytyksen jälkeisiä tunteitani paljon paremmin. Ymmärrän itseäni. Äidiksi tuleminen hämmentää jo itsessään paljon – puhumattakaan, jos ei ole ehtinyt hankkia edes turvakaukaloa. Kaikella tällä vauvanvaatteiden pesulla on niin paljon isompi merkitys todellisuudessa kuin vain se, että asut ovat puhtaita. Se on osa mielikuvaharjoittelua äitiydestä ja symbolisoi sitä huolenpitoa, jota pian pieni elävä olento sinulta toivoo ja tarvitsee.
Kaiken tämän myötä tuntuu, että olen vihdoin valmis antamaan keholleni anteeksi.
psst! Kuuntele podcastini pesänrakennusvietistäni alta!
Mitä olen unohtanut esikoisen odotusajalta, ja kuinka ratkaisin asian?
Niin ihanaa, että oot saanut kokea kaiken kuvailemasi tällä kerralla. Sä niin ansaitset sen! <3
Voi kiitos ?❤️?
Meidän tyttö tuli v. 35+0 hätäsektiolla, 3 vuotta sitten. Nyt olen pari viikkoa sitten synnyttäny meidän täys aikainen poika ja en voi muuta sanoa kun että ymmärrän miksi kaikki oli niin raskasta viimeks.. Tällä kerta kun oli ns. Normali alku, kaikki on ihana. Onnea teille ja toivottavasti kaikki menee hyvin teillä kans 🙂
Voi kiitos niin paljon kun jaoit tämän <3 mä myös ymmärrän itteäni nyt niin paljon paremmin, ja se kyllä tuo suurta helpotusta <3
Aivan loistava kirjoitus. Juuri tuo esikoisen synnytyksessä ilmenevä kakkoshädän tunne oli jotenkin outo, häkeellyttävä. ?? Sanoin silloin miehelle, tuskaisten minuuttien jälkeen: pitikö soittaa kelloa kun paskahätä iskee. Piti. Kuopus syntyi 2 tunnissa, ois varmaan kotiin syntynyt jos ei olis ollut kätinlönvaihto. Edeltävä ehdotti kotiinlähtöä. Nostan hattua luomusynnytykselle!! Minä otin molemmista puudutuksen, esikon 12 tunnin synnytyksen sijaan kuopus syntyi heti epiduraalin jälkeen. Kyllä, epiduraali, vedet ja vesien mukana pää. Hihkasin jotta tää syntyy nyt, olivat sitä mieltä ettei vielä. Mutta kätilö hihkas, juu niin syntyy. Pää on jo ulkona. Tiesin. ?Kaikkea hyvää teille.
Voi ihana, kiitos kommentista! Ja kyllä se äiti vaan tietää ?? erittäin hyvin valittu tuo paskahädän voimaa kuvaava sana: häkellyttävä ??