(Postauksen kuvatarjonta suoraan nuoruusvuosien kissanristiäisilloilta – olkaa hyvät!)
En jätäkään tätä aihetta vielä tähän, vaan keskustellaan lisää suomalaisten alkoholin käytöstä (lapsien lähellä). Kysyin instagramissa, mitä mielipiteitä seuraajillani on aiheesta ja vastaukset olivat kaikki hyvin samankaltaisia. En yllättynyt siitä, että lapseen ei vastaajien mielestä kosketa umpitunnelissa, mutta yllätyin siitä, kuinka ehdottomia kaikki olivat – minä mukaan luettuna. Tiedänhän minä, että seuraajieni kohderyhmä on tietynlainen ja sen takia vastaukset olivat hyvin geneerisiä, mutta tuosta se ajatus sitten lähti. Eikö ole outoa, että vastauksien (ja koko yhteiskunnan) ehdottomuudesta huolimatta maassamme on silti niin paljon alkoholiongelmaa? Lähestulkoon jokainen tietää jonkun alkoholistin, useat monta. Sitten on vielä ne, jotka tietävät sen jonkun, jolla “menee usein yli” tai joka “ottaa harvoin, mutta sitten kun ottaa, niin menee kunnolla” tai joka “juo joka ilta muutaman, mutta ei kännejä”.
Lähestulkoon jokainen tietää jonkun alkoholistin, useat monta.
Alkoholi ja sen väärinkäyttö on ollut jo lapsesta asti läsnä, vaikka omassa kodissani en ole sitä joutunut näkemään.
Muistan, kun alakouluiässä kuljimme kouluun torin läpi, jossa oli joka päivä miehiä ja naisia kilisevät Valintatalo-pussit vierellään. Heidän vaatteet olivat aina kovin likaisia ja olemus kömpelöllä tavalla aika uhmakas. Pelkäsin noita ihmisiä ja opinkin kulkemaan pikavauhtia tuon torin läpi. Muistan ihmetelleeni, missä he ovat aina aamuisin, kun menen kouluun. Lapsena myös ystäväni vanhempi oli alkoholisti. En tajunnut sitä, mutta ihmettelin kyllä, kun ystäväni isin koti oli aina kovin sekainen ja haisi kamalalta. Siellä me silti joskus leikimme tyhjillä röökiaskeilla, vaikka isi ei ollut edes kotona. Olihan kaverillani isiviikonloppu. Nuoruusvuosinani sain ensikosketukseni alkoholiin samassa paikassa, kun useat ikäiseni: erään ystävän kotona. Siellä me ryypättiin kaikki: minä, kaverit ja kaverin vanhemmat. Jaloissa pyöri perheen kuopus, ehkä 3-vuotias lapsi? En tajunnut tuolloin, kuinka kamala tilanne oli. Kuinka pelottavia me nuoret ja aikuiset mahdoimme olla tuon pienen taaperon silmissä. En osannut kyseenalaistaa tilannetta enkä ehkä uskaltanutkaan. Alkoholi ja sen väärinkäyttö on ollut jo lapsesta asti läsnä, vaikka omassa kodissani en ole sitä joutunut näkemään.
Tuntuu kuin suomalaisten alkoholin käyttöä hämmästellessä osuisi johonkin todella arkaan paikkaan suomalaisuutta.
Muistan, kun nuorempana naureskeltiin alkoholikäyttötesteille, jotka huusivat punaista jok’ikisen testin tekevän kohdalla. “Hahaa, ootko sä alkoholisti? Meikä on tän mukaan, kaikkihan nyt yli 5 annosta (naisten riskiraja) juo!”*. Ja niin joikin. Ne harvat, jotka eivät juoneet, olivat outoja tai nössöjä. En silloin ymmärtänyt, että alkoholin käyttö oli ja on ongelma Suomessa. On hämmästyttävää, kuinka hyväksyttyä alkoholi silti on huumeisiin verrattuna, vaikka molempiin kuoli 2016 suunnilleen yhtä monta henkilöä (huumausaineisiin kuolleet vuonna 2016, 245 kpl, kuolemaan johtaneet alkoholimyrkytystapaturmat ~250 kpl). Itse en ole koskaan edes harkinnut huumeiden kokeilua, joten en missään nimessä niiden käyttöä puolustele. Ihmettelen vain, kuinka huumeiden käyttö on niin paljon tuomitumpaa, vaikka päihde se alkoholikin on. Väärin käytettynä vielä aivan yhtä vaarallinen. Ei se tippa tosiaan tapa, mutta kyllä sinne ämpäriin tuntuu valitettavan moni hukkuvan. Näiden tällaisten lauseiden jälkeen tulee yleensä joukko ihmisiä puolustelemaan viinankäyttöä, vaikka tilastot puhuvat puolestaan. Tuntuu kuin suomalaisten alkoholin käyttöä hämmästellessä osuisi johonkin todella arkaan paikkaan suomalaisuutta.
Raskauden ja äitiyden myötä katselen Suomen alkoholikäyttäytymistä kuin uusien lasien läpi. Laseilla ei ole tarkoitus kiillottaa omia viinan kanssa sekoiluja eikä niillä tule syyllistää ketään kanssajuojaa. Ehkä voisi sanoa, että niiden avulla osaan katsoa itseäni ja ympäristöäni uudella tavalla. Asiat, jotka ihmetyttävät eniten, ovat:
- Kuinka jumalattoman kovat räkäkännit voi vetää niin, että se on täysin hyväksyttävää? Tiedättekö sellasia kännejä, joille naureskellaan seuraavana päivänä (ja vuotena).
- Kuinka paljon on saunakaljoittelijoita, jotka sen sanan ‘sauna’ taakse piilottaa sellaisen määrän alkoholiannoksia, jotka muissa maissa laskettaisiin helposti känniksi?
- Kuinka monet ihmiset kuvittelevat olevansa “OK” käsittelemään lasta, vaikka on juotu reippaasti yli ajokyvyn?
Vaikka alkoholi ja raskaus eivät sovi omasta mielestäni tippaakaan (kirjaimellisesti) yhteen, joidenkin arvioiden mukaan Suomessa syntyy vuosittain noin 600–3 000 äidin päihteiden käytön vuoksi vaurioitunutta vauvaa. Itse näin raskaana painajaisia siitä, että join kännit maha pystyssä. En tiedä, mistä tuo ajatus kumpusi, koska ei mun kertaakaan edes tehnyt mieli siideria tai muutakaan. Siitä huolimatta, että minä ja ig-seuraajani vaikutamme olevan todella kielteisiä alkoholinkäytön lapsen lähellä kanssa, 65 000-70 000 suomalaislapsen ainakin toiselle vanhemmalla on päihdeongelma. Se on järkyttävän suuri määrä.
Jos/kun alkoholismia on noin paljon edelleen lapsiperheissä, voisiko jokin toinen lähestymistapa olla parempi kuin ehdottomuus ja häpeä?
Loppuun on hyvä todeta, että olen itsekin ollut räkäkännissä. Tarkoitukseni ei ole jeesustella tällä tekstillä vaan saada aikaan keskustelua siitä, kuinka syvälle suomalaisuuteen alkoholikulttuuri onkaan iskostunut? Jos/kun alkoholismia on noin paljon edelleen lapsiperheissä, voisiko jokin toinen lähestymistapa olla parempi kuin ehdottomuus ja häpeä? Miksi tuntuu olevan vain ne kaksi vaihtoehtoa alkoholinkäytölle: änkyräkänni ja absolutismi. Lapsen lähettyvillä tai ei. Missään nimessä en kannusta raskaana tai lapsen lähellä juopottelemaan, mutta selkeästi tämän hetkisessä “ohjataan apua tarvitseva äitiysneuvolaan” -tavassa on vielä viilattavaa. Maria Hintikka kysyi ohjelmassaan hyvän kysymyksen:”Onko äitinä vaikeampi puhua alkoholista?”. Minusta on. Varsinkin, jos edes mietin, miksi pitää olla niin ehdoton.
Mitä mieltä te olette?
*Miesten riskiraja on 7 annosta päivässä. Viikkotasolla miesten alkoholinkäytön korkeaksi riskitasoksi on määritelty 24 annosta ja naisilla 16 annosta. Kohtalaisen riskin raja on miehillä 14 ja naisilla 7 annosta viikossa.
Vierailija says
Tässä ollaan mun mielestä menty parempaan suuntaan kuitenkin. Itse olen 80-luvun lapsi ja muistan useammat juhlat (juhannus, kesälomamatka tai uuden vuoden kemut), joissa aikuiset juopottelivat ja me lapset pyörimme mukana. Nyt itse omassa kaveripiirissäni koko perheen juhlat on lähes aina täysin alkoholittomia ja taas aikuisten mökkireissut on sitten erikseen. Tosin itse yritämme opettaa järkevää alkoholin käyttöä, kuten että ruuan kanssa voi ottaa viiniä tai saunaoluen.
ShittySarianna says
Joo voit kyllä olla oikeassa. Tuntuu, että nykynuorillakaan kännit ei oo enää niin siisti juttu ku mitä mun nuoruudessa ne MUKA oli.
jjennim says
Itselläni on alkoholisti äiti jota olen joutunut hoitamaan pienestä tytöstä tähän päivään asti. En silti itse koe että minun tarvitsisi olla absolutisti. Käyn pari kertaa vuodessa tyttöjen kanssa viihteellä. Osaamme tosin ottaa siten että enään ei vedetä lärvejä kuten 18vuotiaana. 😀 Itselläni on taapero lapsi. Lapsemme näkee kyllä jos isi ottaa saunaoluen tai äiti juo lasin viiniä ruuan kanssa, tämä minusta pitää pitääkkin. Ei se salaisuus ole se alkoholi. Minulla on paljon kavereita jotka ovat perheestä joissa lapsen nähden ei saanut ottaa edes sitä saunaolutta. Jokainen näistä tuntuu olevan railakkaita juhlijoita vielä näin 30v ikäisenä 😀 Liekö tällä asialla mitään tekemistä sen kanssa, sitä en tiedä, mutta vähän ajattelen että se on herättäny suurempaa kiinnostusta tähän “salattuun taikajuomaan” Äitini alkoholismin takia pidän tiukkaa rajaa minkä kuntoiset ihmiset saavat olla lapseni läheisyydessä tai koskea. Sekä tiedän tasantarkkaan omat rajani myös. Itse olen suuresti myös hämmästellyt sitä että miten joku kehtaa tarjota 1kk ikäistä vauvvaansa minulle syliin kun olen juonut jo lasin viiniä ja toinen meneillään. 😮 Tai miten helposti annetaan juopuneen vahtia lapsia. Olen joutunut nätisti kieltäytymään tästä koska se ei sovi ajatusmaailmaani. Mutta tämä on minusta surullinen mutta hyvä aihe, löytyy paljon mielipiteitä ja paljon keskusteltavaa 🙂
Satu K. says
Oma lapsi on vielä niin nuori, ettei aiheesta mitään ymmärrä, mutta haluan pitää oman suhtautumiseni niin, että alkoholi ei saa olla tabu. Voin juoda lapseni seurassa lasin viiniä tai saunasiiderin nyt ja tulevaisuudessakin.
Omasta lapsuudestani muistan juurikin, että äiti ja isä joivat välillä saunaoluet ja itse sitten teini-ikäisenä ja parikymppisenä lotrasin alkoholin kanssa välillä vähän joka viikonloppu. Enkä kadu tai häpeä sitä ollenkaan. Se oli sitä elämän aikaa ja nyt on taas erilainen elämänvaihe, johon en kaipaa niitä kosteita viikonloppuja. ? Toki muutaman kerran vuodessa on kiva päästä kaverien kanssa tuulettumaan, mutta siinäkään ei ole olennaisinta se alkoholin nauttiminen, vaikka sitä tulisikin otettua. ?