Raskaana ollessani – ja jo ennen sitä – suunnittelin vaikka ja mitä kasvatustapoja ja sääntöjä, joista itse pitäisin tiukasti kiinni. Niitä löytyi ihan laidasta laitaan enkä rehellisesti sanottuna voinut aina ymmärtää, miksi kaikki eivät tekisi suunnilleen samoin. Esimerkiksi: Miksi kaikkia lapsia ei vain opeteta syömään ruokapöydässä nätisti ilman leluja tai Netflixiä? Voi hyvää päivää, kuinka sinisilmäinen sitä pystyikään olla! Ajattelin ihan teidän muidenkin juuri sopivan epätäydellisten äitien vertaistueksi kertoa muutaman kohdan, jotka menikin omalla kohdallani – kovista odotuksista huolimatta – auttamatta pieleen ?
En olekaan täydellinen äiti, koska…
… joskus hermostun ja pinna on kireämmällä kuin pitäisi
… lapseni ei syö vain keittiössä vaan välipaloja mussutetaan ympäri torppaa
… kotimme ei ole aina edes ”perussiisti”, vaan enemmänkin vakiona on räjähdyksen jälkeinen kaatopaikka -tyyli
… vartaloni ei palautunutkaan kuten julkkiksilla enkä saavuttanut timmiä bikinikroppaa kolmen kuukauden sisällä synnytyksestä
… vaikka niin kovasti sitä kuulutin miehelle ja kaikille muillekin, en osannutkaan ottaa omaa aikaa. Kyllä minulle on sitä tarjottu, mutta salaa halusinkin vain käpertyä Kipinämme läheisyyteen alusta asti
… en jaksanutkaan olla kolmea vuotta kotona, vaan kaipasin töihin jo vuoden jälkeen
… en olekaan niin jämpti aina, vaan annan periksi. Lauseesta ”valitse taistelusi” on tullut oikein mun voimamantra!
… emme ulkoilekaan niin paljon kuin ajattelin
… meillä katsotaan enemmän lastenohjelmia tv:stä kuin olin suunnitellut
… en tarjonnutkaan vain suolatonta ja sokeritonta ruokaa useamman vuoden ikään saakka
Helpottiko? 😀 En ollutkaan täydellinen äiti… vai tekeekö just nää pienet “virheet” musta vaan täydellisemmän äidin just omalle lapselleni?
Imetyksen ylä- ja alamäkiä – Epätoivosta sen ikävöintiin
Häähiukset ja tatuoitu vihkisormus
Jouduin melkolailla heti luopumaan siitä raskausajan haavekuvasta, että kaikki äitiydessä on ihanaa ja nautin joka hetkestä 😀 5 kuukauden aikana olen huomannut että tähän touhuun sisältyy paljonkin asioita, joista en ole aina niin mielissäni, mutta teen kaikkeni jotta lapseni olisi mahdollisimman onnellinen. Siitä syystä koen kyllä olevani täydellinen äiti 🙂
loistavasti sanottu! <3 ja ei todellakaan oo pelkkää ruusuilla tanssimista!
Allekirjoitan kaikki kohdat! 😀 Ja lisään yhden omasta maailmastani:
-en puuhannutkaan lapsen kanssa joka päivä vähän eri juttuja, vaan “lapsentahtisesti” (voipi olla, että minä olen vaan vähän laiska :D) samoilla leikeillä mennään päivästä toiseen
no sä sentään leikit! mä en jotenki osaa yhtään sitä leikkimishommaa samoin kuin vaikka mieheni!