Ensimmäinen viikko vauvan kanssa – Alateitsesynnyttäneen äidin ihmettelyjä kehon toiminnoista

Postaan tällä viikolla joka päivä vuosi sitten, vasta synnyttäneenä, kirjoittamiani fiiliksiä, koska sunnuntaina meidän vauvavuosi päättyy. Nää tekstit on tosi autenttisia: ihan puhdasta juuri synnyttäneen äidin tunteiden virtaa, joten se saattaa olla paikoin melko sekavaakin. Tässä postauksessa ihmettelen lapsieni erilaisia nukkumistaitoja, joista tämä tosin on vasta alkusoittoa! Lisäksi synnytyksen jälkeiset naisen kropan toiminnot saavat pään pyörälle.

Tämä vauva rakastaa nukkua minussa kiinni eli minä en nuku lainkaan

Viimeksi muistan imetyshormonien auttaneen minua yöherätyksissä monta kuukautta – kävisikö nyt samoin?

Oho, nukuin ehkä jopa 3h putkeen! Aluksi ei meinannut tulla uni millään, kun piti tarkastaa jatkuvasti hengittääkö lapsi. Taas tämäkin alkoi. Tämä vauva selkeästi haluaa nukkua vieressä. Uskomatonta, miten erilaisia samoista geeneistä tulleet lapset voikaan olla! Tämä on kovin levoton omassa sängyssään, mutta heti kun otan vierelleni, hän rauhoittuu levolliseen uneen. Ja minä nukun toinen silmä auki. Apua, pitääkö tässä alkaa totutella perhepeti -ajatukseen? Toisaalta – ei minua edes nukuttanut. Menen aivan ylikierroksilla edelleen. Viimeksi muistan imetyshormonien auttaneen minua yöherätyksissä monta kuukautta – kävisikö nyt samoin?

Mitä! Eikö vastasynnyttänyt tiedä, koska on pissahätä?

Kätilö muistutti pissalla käymisen tärkeydestä. Kuulemma synnytyksen jälkeen ei tunne/huomaa pissahätää. Ei oo käynyt tollainen mielessäkään, mutta aloin stressaamaan sitä. Pelkään, että rakkoni räjähtää, joten ramppasin yöllä vessassa varmaan 5 kertaa. Kätilöiden mukaan voi/sai jättää vauvan huoneeseen, kunhan ovi on auki, mutta en uskaltanut. Kärräsin hänet vessan oven taakse joka kerta.

Ihmetyttää myös tämä jälkivuodon määrä. Kuulemma minun kohdalla tosi vähäistä, mutta omasta mielestä tosi runsasta. Tietenkään minulla – toisin kuin kätilöillä – ei oo vertailukohtaa.

Keskosäitiyden etuja: maitojen nousu tai imetys ei stressaa yhtään!

Imetysote ei oo vauvalla vielä ihan täydellinen.

Maidot ei oo noussu vielä. Keskosäitiyden etuja: imetys ei stressaa mua. Tiedän, että on monia muitakin tapoja ruokkia lasta ennen kuin imetys menee “pilalle”. Onnistuihan se esikoisenkin kanssa 13kk vaikka viikkojen nenämahaletkun käytöstä lähdettiin. Tämä herra syö muutenkin ihan koko ajan. Herranjestas, ehdin just käydä suihkussa ja sekin oli pikaisin ikinä. Sisko syötettiin 3-4h välein ja that’s it! Imetysote ei oo vauvalla vielä ihan täydellinen. Saa hyvin syötyä kyllä, mutta nännini alkavat olla aika hellinä. Vauvalla kuulemma vielä sen verran pieni suu, että koon kasvaessa todennäköisesti helpottaa. Sama oli esikoisen kanssa. Ei auta kuin kestää, kyllä se pian helpottaa. Tuntuu, että kätilöt ovat yllättävän perillä imetysasennoista, -otteista ja -vinkeistä. Olin ymmärtänyt kuulopuheiden perusteella ehkä jotain muuta, mutta jokainen kätilö on osannut mielestäni neuvoa todella hyvin. Muutenkin ihanaa porukkaa, huomaa, että on kutsumustyö!

Mies ja hänen rooli synnytyksessä sai minut rakastumaan entistä enemmän

Synnytys voi lisätä luottamusta ja arvostusta puolisoa kohtaan.

Huomaan, että mietin miestäni koko ajan. Synnytys tuntuu lisänneen luottamusta ja rakkautta häneen – hän oli niin tähti. Hän luonnollisesti näkee tämän asian päinvastoin. Niin kai sen kuuluukin mennä: Synnytys voi lisätä luottamusta ja arvostusta puolisoa kohtaan. Mietin synnytystä koko ajan uudelleen ja uudelleen ja aina päällimmäiseksi jää kiitollisuus ja ylpeys miehestä. En olisi ikinä selvinnyt ilman häntä. Ollaan puhuttu siitä jo nyt useamman kerran. Aika iso juttuhan se on myös isälle, vaikka hänellä onkin hieman sivurooli. Mies jaksoi ihmetellä sitä, kuinka äärirajoille ihmisen voi viedä ja silti jaksetaan painaa eteenpäin. Hän viittasi siihen, kuinka useamman kerran sanoin, että en pysty tähän (ponnistamaan) ja silti keräsin voimat aina uuteen yritykseen. Siinä on puolisolla tosi avuton olo, kun rakas on niin äärirajoilla. Synnytyksessämme ollut kätilö sanoi mielestäni tosi hyvin: Puolison synnytyskipu on sitä, että näkee rakastaman henkilön kivuissa.

Ensikosketus riittämättömyyden tunteeseen

Tänään kotiin! Huomaan jo nyt pientä vihjettä siitä, kuinka haastavaa kahden lapsen huomioiminen tasapuolisesti voi olla. Taapero ehti juosta synnärin käytäville ku mä yritin pakata kamoja laukkuun ja vauva oli isillä. Jaiks!  Sairaalaruuat eivät edelleenkään ole minun lemppareitani, joten halusin ajaa pikaruoka drive inin kautta kotiin. Ruokia odotellessamme vauva alkoi itkeä, johon isosisko totesi kylmän rauhallisesti: ”Vauva. Hiljaa.”. Alettiin nauraa aivan vääränä miehen kanssa.

Oli ihana tulla kotiin! Mies oli askarrellut tervetuloa kotiin -piirustuksia taaperon kanssa ja pesänrakennusvietin kourissa siivottuun kotiin oli kiva palata. Tuntui hassulta vihdoin laittaa vauva äitiyspakkaukseen tehtyyn petiin. Siellä hän nyt on <3

Seuraavana Viikko vastasyntyneen kanssa -postaussarjassa luvassa ensikosketus uuteen arkeen kotona ja imetyshormoneja!

Katso alta video, joka julkaistiin meistä pian synnytyksen jälkeen Vaasan Keskussairaalan sivuilla.