Erot Englannin ja Suomen lapsiarjessa

Istuin uusien äitiystävieni kanssa alas miettimään, mitä eroja on englantilaisessa ja suomalaisessa vauva-arjessa. Ongelma mietinnöissä oli aluksi se, että kellään ei ollut vertailukohtaa. Nämä Englannissa asuvat äidit eivät tiedä vauva-arjesta Suomessa enkä minä tiedä siitä Englannissa. Heti, kun lopetimme asian varsinaisen miettimisen ja jatkoimme muita juttuja, alkoi eroavaisuuksia paljastua. Alla ne, mitä keksimme 🙂

Pienilläkään vauvoilla ei oo käsineitä ja pipotkin aika harvinaisuus.

Lasten vaatetus. Tästä puhuin jo aiemmin, mutta lasten vaatetus todellakin on erilaista. Pienilläkään vauvoilla ei oo käsineitä ja pipotkin aika harvinaisuus. Lähellämme on kouluja, joiden pihoilla leikitään aivan (Suomen mittakaavassa) kesävaatteissa. Kesävaatteilla tarkoitan tässä yhteydessä koulupukuja eli tytöillä kauluspaitaa, hametta, krakaa, sukkahousuja/polvisukkia ja bleiseriä. Siinä kaikki. Joskus oon nähnyt myös koulun logolla varustettuja huppareita, mutta niitä vissiin harvemmin päälle laitetaan. Tulee ihan kylmä katsoa, kun koululaiset kävelevät opettajan johdolla läheiseen kirkkoon. Opettajalla on kunnon takki ja usein lakkikin, mutta lapsilla vain nuo koulupuvut.

Tästä on hyvä jatkaa vielä kuravaatteisiin. Niitä ei siis ole. Maassa, missä sataa usein, ei käytetä kuravaatteita. On siis jonkin sortin kuravaatteita olemassa, mutta ne ovat enemmänkin muovipussit tavallisten vaatteiden päälle.

Kun Suomessa mennään ulos säällä kun säällä, täällä sade, kylmyys ja/tai tuuli saavat perheet pysymään sisällä.

Ehkä kuravaatteita ei tarvita, koska huonolla säällä ei ulkoilla. Kun Suomessa mennään ulos säällä kun säällä, täällä sade, kylmyys ja/tai tuuli saavat perheet pysymään sisällä. Me käymme joka päivä ulkona täälläkin – satoi tai paistoi. Silloin kun sataa, lyödään sadetakkia ja -suojaa niskaan ja olemme ainoat, joita kaduilla näkee. Hullut suomalaiset.

Ulkoilu on ehkä korvattu erilaisilla päiväkerhoilla. Täällä on suht yleistä, että joku äiti ryhtyy franchise -yrittäjäksi ja pitää itse kerhoja niille varatuissa tiloissa. Lisäksi on kirkon ja seurakunnan pitämiä kerhoja ja muita, joita Suomestakin löytyy.

Neuvolassa ei seurata lainkaan pituutta…

Huomaan vähän väliä, että suomalaisen neuvolan tasoa arvostellaan aika kovin sanoin. Täällä taso on (kuulemani mukaan) vielä epätasalaatuisempaa. Neuvolassa ei seurata lainkaan pituutta ja muut käynnit ovat lähinnä painokontrolleja. Paljon on kiinni omasta aktiivisuudesta.

Ruokasuositukset poikkeavat kyllä huomattavasti riippuen siitä, missä maassa asuu. Oon ymmärtänyt, että suositukset ovat vähän joka maassa erit, mutta täällä esimerkiksi jogurttia kehoitetaan antamaan ensimmäisten kiinteiden joukossa. Olen nähnyt kaupassa äidin antavan alle 1-vuotiaalle lapselleen pienen sipsipussin, jotta vauva jaksaisi olla rauhassa loppukauppareissun. Oon myös nähnyt, kun ravintolassa about samanikäinen saa sormiruokailla ranskalaisen ja juoda sokerista pillimehua.

Suomessa on mielestäni enemmänkin sääntö, että ylimääräistä suolaa ja sokeria vältellään kun taas täällä se on poikkeus.

Pre-schooliin mennään jo 3-vuotiaana, josta jatketaan kouluun 5-vuotiaana.

…Ehkä osittain tästä syystä harrastukset aloitetaan jo 2-vuotiaana. 

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä: ulkona vaunuissa nukkuminen. Sitä ei täällä kukaan muu, paitsi ehkä hullut suomalaiset, harrasta. Joskus jätän lenkin jälkeen vauvan vaunuihin aidatulle takapihallemme, mutta tuon ajan istun naama terassin oven lasissa koko uniajan. 

—

psst! Osallistuitko jo blogin fb:stä tai/ja instagramista löytyvään arvontaan? Tarjolla olis mahdollisuus voittaa pikkulakin ihana myssy! 🙂