Hei mikä siinä on, että miehet ei osaa äideille – oi niin tuttua – HC hiipimistä? Jos äideillä olis joku supersankarinimi, se olisi todennäköisesti Hiipijätär. T:llä on aivan järkyttävä paasaus päällänsä aina, vaikka Kipsu nukkuu. Tiedän, että se ei oo tarkoituksellista, joten en voi enää kun nauraa!
Jos äideillä olis joku supersankarinimi, se olisi todennäköisesti Hiipijätär.
Aamuisin, kun nukuttiin vielä samassa huoneessa kaikki, oli kuin T olisi traktorilla ajanut vaatekaapilleen. Tuntui, että jokaikinen tavara ja vaate tippui matkalla ja minä yritin peittää vauvan korvia käsilläni ja tyynyllä, ettei hän heräisi. Perseelleenhän nuo yritykset suurimmaksi osaksi meni ja koko perhe heräsi samaan aikaan, kun isi.
Voi elämä, miten tuossa huoneiden välissä voikaan olla noin paljon elementtejä, joilla saada meteliä!?
Nykyään, kun Kipsua ei tarvitse enää öisin syöttää, pyydän silloin tällöin T:tä laittamaan vauvalle tutin suuhun. Joka kerta kadun pyyntöäni, kun kuuntelen mieheni matkaa Kipsun huoneeseen. Ovet paukkuu, portaiden kaiteet natisee, seinät kolisee. Voi elämä, miten tuossa huoneiden välissä voikaan olla noin paljon elementtejä, joilla saada meteliä!? Kuulostaa siltä, kuin joku tiputtelisi alakertaan keilapalloja ja soittaisi samalla rumpuja. Näkykin on sama, kun grillijonosta kotiinpäin 04:n jälkeen tallustavalla hippakansalla.
Kiltisti T aina hoitaa homman, mutta jatkossa hoidan tutittamisen kyllä itse. Jos ei vauva ollut ennen loppuvastusmatkaa hereillä, niin sen jälkeen kyllä on varmasti!
Enkä uskalla enää ottaa riskiä, että joku aamu vauvalla on tutin sijaan lampun jalka suussaan.
Ensimmäinen viikko vauvan kanssa – Uusi arki kotona alkaa, mutta miksi esikoinen tuntuu vieraalta?
Pitääkö lasten siivota lelut, kun lähdetään kylästä?
“Anteeksi, luulin poikaasi tytöksi” – Mitä sitte?
Hirmuisen tömistelyn lisäksi meidän isi-ihminen ei sitten millään osaa olla juttelematta vauvalle yöllisillä tuttireissuilla. Ja siitähän se typy vasta innostuu, kun iskä tuli jutusteleen ja sitten voikin herätä ihan kokonaan! Itse muistan ulkoa mitkä lattialaudat narisee, niin pääsen tutinlaittoon ihan ninjana lasta herättämättä.
haha! ja mäki muistan mitkä natisee:D tarvis varmaan tehä isille kartta 😉
Hahaha, niin tutun kuuloista! 😀 Meillä mies onnistuu usein potkaisemaan juuri sitä kovaäänisintä helistinlelua kantaessaan nukkuvaa vauvaa sänkyyn. Vaikka joka kerta olisin voinut vannoa jättäneeni sen lelun turvallisesti leikkimaton päälle, niin jostain se aina pomppaa miehen kulkureitille. :’D Onneksi tosin meillä vauva ei ainakaan vielä kovin helposti herää koviin ääniin.
😀 😀 niin tyypillistä! meilläkään ei kovin helposti onneks herätä, kiitos varmaan tän jatkuvan paasaamisen 😉
Siis ihan oikeasti? Naurettavaa! Ei kannata totuttaa vauvaa siihen että nukkuessa olisi kuin säkissä, mistään ei kuulu mitään ääniä. Siitähän tulee vain kierret josta ette pääse ikinä eroon ja joudutte olla ihan hiljaa aina kun lapsi nukkuu! ? Meillä voi vaikka imuroida vauvan nukkuessa, ja vähintään nyt rupatella pitäisikin pystyä.
Tässä on just taas tämä oletus, että kaikki vauvat voi totuttaa nukkumaan äänten keskellä. Ei voi. Kyllä meidänkin vauva ihan pienenä nukkui aivan keskellä hälinää ilman mitään ongelmia, mutta sitten enää ei vaan nukkunut. Joten jos halusi, että vauva nukkuu, mikä on varmasti aika korkealla kaikkien vanhempien tavoitelistalla, silloin hänelle piti suoda rauhallinen ympäristö. Kyllä meilläkin voi alakerrassa elää ihan normaalisti, kun lapsi nukkuu ylhäällä, mutta ei siihen samaan huoneeseen voi mennä metelöimään. Enkä kyllä pidä tätä minään ongelmana, ei minunkaan viereen tarvitse tulla kolisemaan, kun nukun.
Meilläkin onneksi mahdollisuus pistää vauva eri kerrokseen unille, niin voi elää ihan normaalisti vauvan nukkuessakin 🙂 ja vauvojen uni on kyllä kuin ydinfysiikkaa ja kaikki niin yksilöllisiä! Mä myöskin tykkään nukkua rauhassa ja ärsyttää jos ja kun herään mieheni kolisteluun 😀
Harvemmin öisin meillä imuroidaan 🙂 Päivisin kyllä pidän aina ihan normaaleja elämisen ääniä ja vauva nukkuu silti. Mutta öisin, kun vauvoilla on välillä aina kevyemmän unen vaihetta, niin toivoisin että kaikki olisivat aika hissukseen 😀
Mun miehellä on lempinimi meidän tyttövauvalle ja kun pyydän yöllä häntä tuomaan vellipullon, hän saattaa alkaa hokemaan tuota lempinimeä rauhoittaakseen ja lohduttaakseen tyttöä, vaikka tiedän että vauva on vielä täysin unissaan ja jatkaa rauhassa uniaan kunhan saa pullon suuhunsa. Siinäpä se tyttö sitten herää, kun isi vieressä lempinimeä kailottaa… ?
voi eikä 😀 taitaa tyttövauvat viedä isejä jo vauvana ku pässiä narussa 😉
Meillä mies on oppinut olemaan hiljaa ja rauhassa(mutta siihen meni kauan!) nuo Kipsin kädet tuossa nukkumakuvassa tuo niin monta mieletöntä muistoa, että tulee aivan ikävä tuota aikaa ?
Sen mokan itse tein mieheni kanssa, että en luottanut siihen, että hän olisi osannut hoitaa omalla tyylillänsä ensimmäisen lapsemme. Ja jälkikäteen hänen kanssa ollaan asiasta juteltu, niin paljastui, että hänen epäonnistumisen pelko myös teki sen, että hän ei oikein saanut onnistumisia vauva aikaan.
Kun toisen lapsen kanssa kokemusta oli moneen tilanteeseen jo karttunut, ei mieheni enää arkaillutkaan lasten hoidossa, vaan tiesi miten toimia. (ja mä myös annoin hänen toimia omalla tavallansa(lähes) kokoajan)
jestas mä etin kauan tätä kommenttia, kun luin tän aiemmin jo mutta halusin ajan kanssa vastata ja unohdin, mihin tekstiin tää oli laitettu! 😀
Mutta oot ehdottomasti oikeassa tossa, että pitäis antaa isänkin tehdä omat mokat ja onnistumiset vauvan kanssa. Sahaan omaakin oksaa puuttumalla ja hoitamalla kaiken. Tää oli tosi hyvä pointti, teen tästä oman postauksen 🙂 !
Kiitos!! <3