Kaupallinen yhteistyö WSOY:n kanssa.
Liityin jo raskaanaollessani facebookin simppeli sormiruokailu -ryhmään. Halusin tutustua enemmän aiheeseen, koska olin nähnyt muutaman läheiseni antavan vauvansa syödä itse (sormin tai välinein). No, suoraan sanottuna ryhmään liittyminen oli virhe. Siis siinä mielessä, että epäröivän äidin silmiin osui vähän väliä kertomuksia, kuinka jonkun lapsi oli valahtanut siniseksi ja äiti oli joutunut hakkaamaan lastaan selkään. Olin kauhuissani. Olisinpa lukenut ensiksi Marjut Ollilan Simppeliä Sormiruokailua -kirjan.
Kipsulle, kuten useille keskosille, suositeltiin kiinteiden aloittamista jo ennen kun täysiaikaisille.
Kipsun syntyessä reilu kuusi viikkoa ennenaikaisesti, sormiruokailu unohtui. Kipsulle, kuten useille keskosille, suositeltiin kiinteiden aloittamista jo ennen kun täysiaikaisille. Aloittaessamme kiinteät, vauvani oli kehitysiässä 2,5 kuukautta. Näin ollen sormiruokailu ei tullut kysymykseen – eihän oikeastaan mikään valmiuksista täyttynyt. Niille, jotka nyt miettivät, että voihan sitä sormiruokailla keskosvauvakin sylissä tuettuna, sanon, että ei voi. Tai ainakaan minä en voinut. Kipsu painoi neljän kuukauden iässä reilu viisi kiloa ja jäntevyys oli sama kuin keitetyllä spagetilla. Häntä ei siis voinut istuttaa edes sylissä tuettuna. Lisäksi halusin nähdä vauvani kasvot, kun syötin häntä. Halusin nähdä jokaisen ilmeen. Onneksi – niinkuin kirjassakin sanotaan – sormiruokailun ja soseiden vastakkain asettelu on täysin turhaa. Sormiruokailua voi harrastaa soseiden ohella ja toisinpäin, kunhan niitä ei harrasteta sekaisin samalla ruokailukerralla.
Kipsu painoi neljän kuukauden iässä reilu viisi kiloa ja jäntevyys oli sama kuin keitetyllä spagetilla. Häntä ei siis voinut istuttaa edes sylissä tuettuna.
Suurin osa ruuista menee lattialle edelleen ja joka päivä haaveilen koirasta!
Kipsu on oppinut (vasta?) hiljattain istumaan kevyesti tuettuna, joten olemme aloittaneet sormiruokailun kunnolla vasta noin 10 kuukauden kalenteri-iässä eli 8,5 kuukauden kehitysiässä. Ennen tätä annoin hedelmiä ja banaanilättyjä välipalaksi ja hän söi niitä sylissäni. Suurin osa ruuista menee lattialle edelleen ja joka päivä haaveilen koirasta! Mutta eiköhän se tästä – mihinkäs meillä on kiire?
Sormiruokailun miinukset:
- Pelotti pirusti
- Sotkee pöytää ja lattioita enemmän kuin soseiden syöttäminen
- En voinut aloittaa sitä heti alusta alkaen
Sormiruokailun plussat:
- Kun saataisiin vielä syöttötuoli hommattua, pystyisin itse syömään aina samaan aikaan… ja päikkäriajan voisin omistaa täysin Kardashianeille 😉
- Sotkee vähemmän vaatteita
- Vauva on niiiiin innoissaan tästä touhusta – ihmettelee ja tutkiskelee jokaista suupalaa
- Ruokailu on enemmänkin leikki eikä taistelu, niinkuin soseiden kanssa
- Vauva osaa ilmaista selkeämmin kun on täynnä (heittämällä lihapötkön tapettiin)
- Motoriikka kehittyy
Itselle (ja ehkä jollekin muullekin?) tärkeimmät tärpit:
- Etene isoista paloista pienempiin. Ei siis heti alkuun pieniä leivänpaloja vaan esimerkiksi pehmeäksi keitetty bataattipötkö.
- Sormiruokailu on tutkitusti yhtä turvallista kuin soseet.
- Älä tunge sormia vauvan suuhun, jos hän kakoo – pahennat vain asiaa. Vauva kakoo jo paljon ennen hengitysröörejä toisin kuin aikuinen.
- Muista antaa huikka vettä ruokailun päätteeksi! Meillä löytyy 99%:n varmuudella ylläri kitalaesta, jos huikka on jäänyt ottamatta!
- Tarkkaile vauvaa, mutta älä tee numeroa hyvin/huonosti syömisestä.
“Ruokailu ei ole suoritus, jossa parhaat pisteet tulevat aikuisen määrittelemän ruoka-annoksen selättämisestä” – Marjut Ollila, Simppeliä sormiruokailua
Eli ei muuta kun apuri manducaan ja kokkailemaan! 😉
psst! täältä löytyypi Vauva-lehden arvostelu kirjasta!
Satu K. says
Poitsu täytti eilen 4 kuukautta ja tarkoitus olis ens viikolla aloittaa kiinteiden maistelu. Hui, mihin tää aika menee! 😀 Tämän myötä tulee mulle yks iso henkinen este ylitettäväksi – vauva & soseiset ja tahmaiset kädet (ja kaikki muutkin ruumiinosat ja paikat :’D). En voi sietää, jos omat kädet on vähänkään tahmassa tai sotkussa, joten saa nähdä mitä mun pää sanoo vauvan tahmatassuista. Toisaalta oon tottunu siihenkin, että vauva ja minä olemme jatkuvasti puklussa ja kuolassa, että ehkä totun tähänkin. 😀
Ps. Kipsu on NIIN söötti! 🙂
ShittySarianna says
Hihi, kipsu kiittää? siis mä en myöskään ollu kyl ihan sinut sen sosesotkun kanssa aluksi, varsinkaan ku sitä meni munki vaatteille. Mut sit vaa hyväksyin sen että aika aikansa kutakin ja “päästin irti”. Nyt pitää tyyliin pestä lattia ja vaatteet joka päivä, mutta äh – ihan sama! ?
Marjut says
Hei! Kiitos ihanasta kirjoituksesta <3
T. Se Ollila