Nyt alkaa olla kuukausi päiväkotitaivalta takana ja pyynnöstänne ajattelin kertoa, miten aloitus sujui. Jos ollaan taas tuttuun tapaan ihan rehellisiä, niin mulla kyllä oli ennakkoluuloja päiväkoteja kohtaan yleisesti. Olen jo pienestä asti nähnyt erittäin läheltä perhepäivähoitajan työtä ja sen perusteella halusin ehdottomasti omankin lapsen perhepäivähoitajalle. Alueellamme ei kuitenkaan ollut paikkoja vapaana, joten päädyimme päiväkotibingoon. Saimme paikan lähellämme sijaitsevasta päikystä ja samantien tiedon saannin jälkeen meille soitettiin, että heiltä tultaisiin kotikäynnille. Ei tarkastamaan miten meillä siivotaan, vaan näyttämään naamaansa jossain lapselle tutussa ympäristössä. Musta tää oli tosi mahtava ele ja sitä paljon instagramin puolella kummasteltiinkin. Itseä ei sinänsä ihmetyttänyt, koska tiedän, että perhepäivähoitajilla tehty jo pitkään näin. Seuraavalla viikolla me kävimme myös päiväkodin pihassa useamman kerran.
Ennen aloitusta saimme listan, mitä kaikkea meidän pitäisi viedä Kipinän kaappiin. Listaan kuului varavaatteet, kuravaatteet, kurahanskat, kumisaappaat, teippivaippoja, unilelu, (Tutti), lääkkeet (ja niihin resepti, jonka perusteella haetaan jotain erityislupaa, että hoitajat saavat lääkkeen tarvittaessa antaa?), lämmintä kerrastovaatetta, ulkovaatteet ja sisätossut. Kaikki tietty nimikoituna. Lisäksi me viedään itse kauramaitoa Kipsulle ruokajuomaksi.
Meillä isi vie tytön klo 10 hoitoon ja minä haen hänet klo 16. Isiä jännitti kovasti eka päivä. Osaksi varmasti siksi, että hän oli se joka Kipsun ”jättäisi” ja osaksi siksi, että oli viettänyt juuri viisi kuukautta tyttäremme kanssa kuin paita ja peppu. Hoitoon jättäminen sujui kuulemma ongelmitta ja vaikka seuraavina päivinä lasta hieman itkettikin, niin pian isi pääsi lähtemään jo iloisten vilkutusten kera. Ekoina päivinä saatiin myös paljon kuvia ja viestejä siitä, miten päivä sujuu ja kysymyksiimmekin saamme päivän aikana vastaukset.
Kerran hoitaja oli juossut vielä isin perään isompien itkujen alettua ja sanonut, että saa jäädä kuuntelemaan, kuinka itku loppuu tosi nopeaan, vaikka aluksi onkin paha mieli.
Taaperomme on oppinut jo nyt ihan älyttömästi kaikkea uutta. Jo ekan viikon jälkeen hän alkoi yrittää pukea itseään ja kuivaharjoitteli potalla. Hän on alkanut nyt matkia tavuja kovaa vauhtia ja nukkuu kuin tukki öisin. Ekan viikon aikana he olivat väritelleet, liimailleet, laulaneet, lukeneet ja joka päivä viettävät noin kolme tuntia ulkona hääräämässä. Oon ollut todella tyytyväinen päiväkotiin, sen hoitajiin ja siihen, kuinka hyvin kaikki on sujunut. Hoitajat kertovat rehellisesti päivän tapahtumista ja heillä on näyttänyt aina riittävän syliä Kipinällekin, kun itku on tullut isin lähdettyä. Kerran hoitaja oli juossut vielä isin perään isompien itkujen alettua ja sanonut, että saa jäädä kuuntelemaan, kuinka itku loppuu tosi nopeaan, vaikka aluksi onkin paha mieli. Ja niin se olikin loppunut.
Nyt tällä viikolla Kipsu on noin 03-04 välillä halunnut meidän väliin nukkumaan ja se hänelle sallitaan <3 Iltaisin on välillä tosi väsynyt (kun päikkärissäkin on jäänyt unet välistä) ja ruuan jälkeen usein vaan ollaankin ihan rauhassa ja sylitellään.
#awesomeisthenewShitty – pyydä läheistäsi kuvailemaan sinua äitinä kolmella adjektiivilla! (+ARVONTA)
Ei ole omakohtaista kokemusta kun meille vain 1 lapsi siunaantunut, mutta luulen että jos tällainen tilanne olisi tullut niin olisin pitänyt lapsen jonkun verran hoidossa. Esim 4h parina kolmena päivänä viikossa. Tai sitten vaihtoehtoisesti joku kerho missä käydä säännöllisesti.
Saisi hetken kahdenkeskistä aikaa uuden vauvan kanssa (tai sitten ihan vaan levätä jos vauva sattuu nukkumaan). Ja lisäksi isompi lapsi saisi jatkaa uusien taitojen opettelua ikäisten (tai vaikka vanhempia matkimalla) kanssa.
En kuitenkaan osaa kuvitella että joka päivä 8-16 pitäisin, ja loma-ajat kotona..
Mutta kannattaa kuunnella omaa sisäistä ääntä, mikä tuntuu teidän perheessä parhaalle. 🙂
Kiitos tosi hyvästä kommentista!<3 Näitä mäkin oon miettinyt. En myöskään näe ainakaan tuota 8-16/5pvä viikossa vaihtoehtona.
Meillä esikoinen ehti olla 6kk hoidossa ennen kakkosen syntymää. Jäädessäni äitiyslomalle, otin esikoisen kotiin (toki myös muutimme paikkakunnalta toiselle, ja päiväkoti olisi vaihtunut). Nyt vuoden alusta esikoinen aloitti uudessa päiväkodissa pari päivää viikossa, ja nuorempi aloittaa muutaman viikon kuluttua samassa päiväkodissa, jolloin molemmat ovat siellä 4pv/vko kun palaan töihin.
Kuulostaa hyvältä järjestelyltä! Ja varsinkin jos hoitopaikkakin vaihtuu, niin tuossa tilanteessa en varmaan edes itsekään tätä asiaa miettisi, vaan ottaisin kotiin 🙂
Meillä käsittääkseni ei ole oikeutta kuin 20 h viikossa, jos toinen vanhemmista on kotona.
Meillä esikoinen oli 2 päivää viikossa koko päivän (8-15) perhepäivähoidossa muutaman kuukauden ajan pikkuveljen syntymän jälkeen. Sen jälkeen hän meni kerhoon 2 päivänä viikossa 4 h.
Joo noin mäkin muistan, että olisi se maksimi 20h/vko.
Jos päiväkotiarki on alkanut sujumaan hienosti, jatkaisin päikkyä esikoisen kanssa osapäiväisesti. Saa isompi touhuilla ihan erilaisia juttuja, kuin mitä kotona vauvan kanssa välttämättä saisi.
Itseäni jäi hieman kummastuttamaan tuo, että oma kauramaito täytyy viedä. Täällä pk:sta tulee myös kauramaito, ja on riittänyt, että olen sanonut kuopuksen olevan yliherkkä lehmänmaidolle, hänelle on hankittu oma maito talon puolesta.
Toi on totta, että mitä tekemistä sitä sitten pystyy isommalle tarjoamaan kotona..
Uskon, että täälläkin kauramaidon saisi talon puolesta jos olisi allergiasta kyse. Meillähän ei ole siitä kyse. ?
Meillä esikoinen sai pari kuukautta olla kotona tutustumassa vauvaan jonka jälkeen palasi hetkeksi vanhaan päiväkotiin. Pian olikin kesäloma jonka jälkeen vaihtoi uuteen päiväkotiin. Siellä käy 2-3krt viikossa 8-15.
Esikoinen jo 5 vuotta niin mielestäni tärkeää että hänellä on ikäistänsä seuraa ja pian se eskarikin alkaa.
joo todellakin ja kun kuitenkin sitte pian alkaa eskarikin 🙂