Tänään Kipinä, Kipsu, Kipa, Kipsukka on kehitysiässäkin vuoden! Eli tänään on hänen laskettuaikansa! Yksivuotiskehitysiän kunniaksi nappasin vanhasta blogistani tekstin, jonka kirjoitin suutuspäissäni neuvolalääkäritarkastuksen jälkeen:
Lääkäri: “Kyllä teidän lapsi on jäljessä kehityksessä”
Minä: “Jäljessä kehitysiästäkin?”
Lääkäri: “Mitä meinaat?”
Minä: “Niin siis, onko jäljessä sitä mitä kuuluisi vastata kehitysiän puitteissa vai kalenteri-ikäisiään jäljessä?
Lääkäri: “Niin siis jäljessä 8 kuukautista”
Minä: “No niin kuuluukin olla. Kipsu on kehitysiässä 6,5kk”
Todettakoon heti alkuun, että ymmärrän kyllä, että (neuvola)lääkäreiden pääpaino opiskelussa ei ole keskoset ja heihin liittyvät erityispiirteet. Todettakoon sitten samantien perään, että jos lataat lauseen “kyllä teidän lapsi on kehityksestä jäljessä” vanhempien naamaan, niin mieti ja pohdi sen ilmaisua, sanavalintoja ja äänenpainoakin tarkasti. Meidän tapauksessa toteamus oli vielä virheellinen. Keskoslapsen ei tarvitse vastata kalenteri-ikäänsä.
Me matkimme sairaala-ajan ja pari viikkoa sen jälkeenkin kohtua.
Keskosuus ei ole “etumatkaa” muihin vauvoihin. Kipinä ei alkanut raskausviikolla 33+5, kun maailmaan täräytti, treenata vatsalla oloa tai istumista. Me matkimme sairaala-ajan ja pari viikkoa sen jälkeenkin kohtua. Pidimme valot poissa ja vauvan hämärässä. Kapaloimme ja sylittelimme kengurussa. Annoimme nukkua ja sitähän tyttö teki elämänsä ensimmäiset kaksi kuukautta. Onko siis ihme, jos mun pieni vauvani ei vastaa ikäisiään kehityksessä? Uskokaa tai älkää, Kipsu ei ryöminyt tai kontannut keskolasta pihalle.
(Tuoreet) Äidit – minä mukaan luettuna – ovat aika herkkiä. Herkkiä varsinkin kaikelle, mitä lapsesta sanotaan. Näin ollen neuvolakäyntien (ja aika monien muidenkin käyntien) jälkeen tapaan kysyä mieheltäni, että ottiko hän lauseen x samoin kuin minä vai ylireagoinko taas. Saman tein tekstin alusta löytyvän keskustelun jälkeen ja T oli kanssani samoilla linjoilla. Se oli ottanut myös häntä korvaan eli tällä kertaa en tainnut ylireagoida. Ymmärtäähän sen, että suurin osa “asiakkaista” on täysiaikaisia vauvoja ja keskosuus ei ole joka päiväistä, mutta kyllä tuollaisilla lauseilla saa vanhempien kuin vanhempien mielen pahoitettua.
Kehitysikä ei ole tuulesta temmattu fuskauslaskenta vaan todenmukaisempi laskentatapa seurata keskosen kehitystä. Täysiaikainen vauva lilluu kohdun lämmössä laskettuun aikaan saakka, mutta minun (hätäisen) palleroiseni kohtu oli lämpöpatja, saturaatiomittari, nenämahaletku ja kapalo. Ei juoksumatto ja leuanvetotanko.
Keskosen(i) sormiruokailu – kuinka se onnistuu vai onnistuuko ollenkaan?
Onnea Kipsulle! <3 Äh, kyllä vaan pistää vihaksi tommoset typerät töksäytykset keneltä tahansa, saati sitten ammattilaisilta. 🙁 Onneksi osasit näpäyttää takaisin kunnolla, koska niin moni varmasti jää sanattomiksi tuollaisissa tilanteissa.
Voi Satu, sinä se osaat aina kommentoida niin, että mulle tulee hyvä mieli 😛
En mä kyllä edes tajunnut mitenkään näpäyttäneeni, kun vaan oikeasti halusin tietää, että mihinkä vertaa. En olis kyllä koskaan uskonut, että noin kahvilla olis! 😀
Kuulostaapa kummalliselta. Kyllä noita keskosia sen verran on, että tavallinenkin neuvolalääkäri tietää termit korjattu ikä ja kalenteri-ikä. Hoitajatkin tietävät nämä oikein hyvin ja osaavat ottaa ne huomioon. Tavallisen keskosen seuranta on sitä paitsi ihan neuvolassa, joten todella oudolta kuulostaa. ? Meidän pikkukeskosen seuranta oli sekä Lastenklinikalla että tavallisessa neuvolassa, ja kyllä siellä neuvolassakin kaikki olivat ihan kartalla keskosen (jopa pikkukeskosen) hoidosta.
Oon ajatellut, että tää lääkäri oli sen verran nuori, että ei ollut vielä ehtinyt törmätä keskosiin.. ja meidän keskosta seurataan “vain neuvolassa” alun vauvapolin jälkeen 🙂 enää fyssarikäynnit on keskosuuden kautta.
Kiitos tästä! Mä ihmettelin suuresti esikoisen saadessa aikoinaan lähetteen fyssarille, kun ei 4kk:n iässä jaksanut pidellä päätään ylhäällä pitkiä aikoja vatsalla maatessaan. Ja juurikin 4kk:n kalenteri-iässä – kehitysikä oli 2,5kk (syntyi rv 33+6). Olin ihan murtunut, että omasta mielestäni täydellinen pieni poika olikin “viallinen”. Onneksi fyssari tulkitsi kehitystä toisin kuin neuvolan “täti”.
Voi herranjestas, tiedän hyvin tunteesi! Onneksi fyssari osaa seurata kehitystä oikein (ja lohduttaa kun neuvolassa on peloteltu turhaan ?)