Vaihetta vaiheen perään. Mikäs siinä! Jokin aika sitten meillä alkoi vallan ihastuttava kyselyikä. Tämä ilmenee kysymyksillä:“Mikä toi on? Mikä tää on? Mikä toi ääni on? Mitä teet täällä?”.
Hetkeäkään ei voi olla itsekseen, koska kuka sitten kertoo lelulaatikon sisällön nimiä?

Vielä ajattelen vilpittömästi, että tuo on maailman suloisinta. Niin sympaattista, kun pientä kiinnostaa kaikki niin äärettömästi! Kun koko maailma on uutta ja ihmeellistä ja kaikille (tutuillekin asioille) tarvitaan nyt nimi. Tähän kyselyyn liittyy nähtävästi erittäin olennaisesti se, että joku on jatkuvasti läsnä vastaamassa kysymyksiin. Hetkeäkään ei voi olla itsekseen, koska kuka sitten kertoo lelulaatikon sisällön nimiä?
Tällä hetkellä söpöin näistä on tuo “Mitä teet täällä?”. Usein vastaukseni tuohon on: No, minä asun täällä. Tuolla vastauksella tosin ansaitsen itselleni oikeastaan vain uuden kysymyksen, mutta vielä se ei ole “miksi”. Sekin on varmasti tulon päällä. Tuo kysymys kuulostaa huomattavasti haastavammalta vastata!
Seuraava vaihe ymmärrykseni mukaan on se, että ei riitä, että kerrot pallon olevan pallo. Vaan sitä pitää kuvailla. Pyöreä punainen pallo. Apua, tuohan vaatii jo ihan eri tavalla ajatustyötäkin ja en tiedä miten väsyneet äitiaivot taipuu siihen! Jännä nähdä kuinka kauan tämä kysely on “tosi söpöä”. Villi veikkaus, että jossain vaiheessa alkaa vähän maistua puulta, mutta onneksi seuraava vaihe on jo kulman takana 😉
Leave a Reply
You must be logged in to post a comment.