Maanantai- ja tiistaipäivät ovat meillä äiti-vauva-aikaa. Näinä päivinä taapero menee päiväkotiin, jossa hän aloitti tämän vuoden maaliskuussa. Koko päiväkotitaival on mennyt kuin oppikirjasta ja olemme olleet äärimmäisen tyytyväisiä hoitopaikkaan.
Kuuntele alta podcast miten me pärjättiin meidän eka viikko vauvan & taaperon kanssa!
Jälleen tuo mun lemppariverbi, jota äitien elämästä käytetään: pärjätä.
Mulle oli jo raskaana aivan itsestäänselvää, että esikoinen jatkaisi hoidossa parina päivänä viikossa, vaikka jäisinkin vauvan kanssa kotiin. Olin erittäin varma tästä asiasta kunnes googletin asiaa. Ei olisi pitänyt, koska siellä lapsettomat naiset, äidit ja jopa päiväkodin hoitajat tuomitsivat hoitoonvieviä äitejä kilpaa! Muun muassa nämä argumentit vilisivät keskusteluissa: Miltä taaperosta tuntuu, kun vauva saa jäädä äidin kanssa kotiin, mutta itse ei? Kuulostaa laiskuudelta! Kyllä minä pärjäsin kuuden lapsen kanssa kotona! Jälleen tuo mun lemppariverbi, jota äitien elämästä käytetään: pärjätä.
Mun syyt esikoisen hoidossa jatkamiseen olivat seuraavat. Syyt siinä tärkeysjärjestyksessä, kun ne tulivat mieleeni:
- Vauvallekin kuuluu kahdenkeskeistä aikaa äidin kanssa
- Imetys vei esikoisen kanssa aluksi kamalasti aikaa, miten pystyn tarjota taaperolle mitään muuta tekemistä kuin tv:n?
- Jos isoja muutoksia tulee välttää vauvan saapuessa, eikö mieluisesta hoitopaikasta poisottaminen olisi sellainen?
- Jos (ja nyt tietäen että KUN) vauva nukkuu huonosti, tarjoanko taaperolle mieluummin kolme aktiivista arkipäivää äidin kanssa vai viisi väsynyttä? Maanantain ja tiistain voin nukkua silloin kun vauva nukkuu
- Osaanko tarjota yhtä laadukasta varhaiskasvatusta? Tietenkin aika äidin kanssa ajaa tuonkin yli, mutta sitähän on silti tarjolla huomattavasti enemmän
- Päiväkoti on ollut niin huikea, että olisi sääli menettää hoitopaikka noin mahtavasta paikasta, jonka hoitajiin taaperokin on jo kiintynyt?
Enköhän minäkin PÄRJÄISI?
Googlettelun jälkeen kaikki nuo syyt lensi romukoppaan ja muutuin epävarmaksi päätökseni kanssa. Enköhän minäkin PÄRJÄISI? Lopulta käännyin mieheni puoleen, joka totesi (anteeksi yleistys) miehekkään yksinkertaisesti: tietenkin annetaan olla hoidossa parina päivänä.
Nyt jälkiviisaana voin kertoa meidän tehneen oikean päätöksen ajatellen meidän perhettä. Esikoisemme on hyvin touhukas ja vauvan valvoessa yöt, en olisi voinut vastata taaperon tarpeisiin. Alkuviikon ohjelma on mennyt nyt juuri niinkuin ajattelin: imetän, nukun vauvan kanssa, imetän, pesen pyykkiä, imetän, nukun vauvan kanssa, imuroin, imetän, teen ison satsin ruokaa, jne… Tiistaina odotan jo seuraavaa päivää, kun saan viettää sen molempien lapsieni kanssa ja perjantaina haaveilen jo maanantaista, että saisin huilata ja siivota keittiön lattiaan jämähtäneet makaronilaatikot, joita ei ehtiny jynssätä lapsien vaatiessa huomion.
Tahtoikäisen kasvatuksen pyhä kolminaisuus
Täällä toinen äiti, joka ajattelee juuri niin kuin sinä. Nuo samat argumentit heitän, jos joku kyseenalaistaa sen miksi meillä 3,5v ja 2v jatkaa hoidossa kun vauva syntyy.
Mä koen sen voimavarana, että lapset saa olla hoidossa.
❤️❤️
Teette just niinku teistä hyvältä tuntuu, vain te ootte ne jotka päättää teidän asioista, ei kukaan muu.
Meille tulee itselle loka-marraskuun vaihteessa vauva ja ennestään on 3 v tytär, koska olen tämän odotusajan ollut työtön ei meidän 3 veellä ole hoitopaikkaa mutta jos olisi ja siellä olisi tosi ihanat hoitajat niin varmasti veisin häntä sinne muutamana päivänä viikossa.
Älä kuuntele siis muita, jos he pystyy ottamaan pienen lapsen hoidosta pois koska ovat itse vauvan kanssa kotona niin antaa heidän tehdä niin mutta itse en tekisi just että säilyisi joku pysyvyys isomman lapsen elämässä vaikka vauva tuleekin. (Tässä syy siihen miksi en itse nyt laita isompaa hoitoon, ettei hänen elämä kokisi suuria muutoksia ennen vauvan tuloa. Teillä se nyt vaan on toisinpäin)
Ja kyllä säkin pystyisit aivan varmasti hoitamaan sen kuusi lasta kotona samaan aikaan.
Kiitos ❤️❤️
Todella ymmärrän ratkaisunne. Meillä 2 vuotias ja 7 viikkoinen vauva. Esikoinen ei ollut päiväkodissa ennen äitiyslomaani, mutta jos olisi ollut, niin todellakin olisi jatkanut. Nyt olen ratkaissut asian niin, että esikoinen käy kerhossa kerran viikossa, muskarissa kerran viikossa isoäitinsä kanssa ja jäljellejäävinä arkipäivinä menemme perhekahvilaan, jotta esikoinen saisi imetyshetkinä ja vauvan ollessa itkuinen muutakin seuraa ja virikettä kuin Fröbelin palikat. Kotona olo kahden pienen kanssa tuntuu aikamoiselta hullun myllyltä, vaikka vauva nukkuu yönsä yllättävän hyvin (varsinkin kun esikoinen vielä päätti lopettaa päikkäreiden nukkumisen)
Kuulostaa tosi hyvältä teidän ratkaisu! ❤️ Oi apua en tiedä miten selviäisin jos esikoinen lopettaisi vielä päikkäritkin kokonaan (vaikka yksittäisiä kyllä on jo jättänytkin!). Ihanaa, että teillä nukutaan öisin, voisko teidän vauva tulla opettaa meidän omalle vähän tapoja ?
Meille on syntymässä pian toinen ja meillä ei ollut mielessäkään, että esikoinen 3v jäisi pois hoidosta jossa rakastaa käydä ja jossa hänellä on aktiviteetteja ja kavereita. Ja me aijotaan pitää hänet peräti 4 päivää viikossa 6,5 tuntilaisen. Mieheni mielestä hän olisi saanut jatkaa ihan normaalisti täysituntilaisena sillä Turussa on se mahdollisuus. Niinkuin sanoit vauva tarvitsee aikaa äidin kanssa. Imetys vaatii rauhaa. Äiti tarvitsee unta. Leikki-ikäinen tarvitsee ohjelmaa ja seuraa toisista lapsista eikä netflixiä ja tablettia. Hyvä heille jotka haluaa “pärjätä”. Minä haluan elää tasapainoista perhe-elämää ja välttyä masennukselta.
Meillä lapset 2v ja 4kk. Ja kyllä, esikoinen todellakin jatkoi hoidossa 2pv/vko vauvan syntymän jälkeen. Mietin sitä tosi pitkään että otanko pois vai miten tehdään, mutta tää ratkaisu on ollut meille just oikea. Saan minäkin levätä välillä huonosti nukuttujen öiden jälkeen ja olen sitten parempi äiti aktiiviselle taaperolle. Mies oli kanssani täysin samaa mieltä, että koska taapero on hoidossa jo tottunut käymään niin miksi ottaa pois välillä ja aloittaa sitten se tutustuminen ja muu alusta kun palaan töihin.
Meidän 3-vuotias jäi kotiin kun jäin äitiyslomalle. Kerho oli alkuun 2x3h viikossa, myöhemmin 3x3h. Lisäksi perhekerhoja ja kavereiden tapaamista lähes joka päivälle, joten ei hänelle koskaan tekemisen puute ole tullut, päinvastoin. Itsekin jaksan kotiäitiarkea paremmin kun pääsee pois kotoa sotkujen ja kotitöiden keskeltä 🙂 päiväkoti ei ollut meille vaihtoehto, olisi joutunut vaihtamaan päiväkotia ja ryhmää eikä muutenkaan tuntunut oikealta viedä häntä hoitoon, osin johtuen hänen herkästä luonteestaan. Vauva oli ja on edelleen esikoiselle todella rakas, ei haluaisi olla erossa vaikka nyt taaperoksi kasvanut pikkuveli todellakin sotkee kaikki leikit 🙂
Mutta täytyy kyllä myöntää että välillä vaan lähinnä selvittiin päivästä toiseen, kun vauva alkoi nukkua todella huonosti, mies oli reissussa 2-5pv viikossa ja lasten lisäksi piti huolehtia koirasta yksin. Jälkeenpäin ajateltuna olisi ehkä pitänyt pyytää jostain apua.
No tuossahan on kerhoista melkein sama tuntimäärä kuin meillä! ? Eli ei tosiaan kuulosta siltä, että olisi tullut tekemisen puutetta! ❤️
Musta on hienoa, että osaat katsoa omaa tuon ajan jaksamista objektiivisesti niin tunnistat ehkä tulevaisuudessa – tilanne ku tilanne – omia rajojasi paremmin ?❤️
Mulla on kokemusta niin siitä, että isompia lapsia ei viedä päiväkotiin, kuin siitä, että isompi on päiväkodissa. Kukaan ei voi tietää, mikä on kenellekin parasta ja mikä on millekin lapselle parasta-lapsetkin kun ovat erilaisia!
Mielestäni äidin hyvinvointi on siinä kohti tärkeintä, kun vauva syntyy. Kun äiti jaksaa ja voi hyvin, voi lapsetkin hyvin – oli asiat järjestetty sitten millon milläkin tavalla!!
Kuuntele siis vaan itseäsi ja omia tuntemuksiasi ja jätä muiden ihmisten mielipiteet omaan arvoonsa 🙂
Hyvä teksti, etenkin tuo PÄRJÄÄMISEN korostus. Koska elämänhän tulee olla yhtä kärsimystä kaikille ?? ihmeellinen, vanhanaikainen ja ah niin suomalainen ajattelutapa. Jos meille vielä toinen tulee niin ehdottomasti just näin! Osa-aikahoito best.
Meillä tyttö täyttää 2v lokakuussa ja pojun pitäisi syntyä tammikuussa, eli aika samalla ikäerolla mennään kuin teidänkin perheessä. Siksi blogiasi on ollut mielenkiintoista seurata?
Ja kyllä meillä tyttö jatkaa päiväkodissa sitten kun toinen syntyy ainakin 2päivää viikossa. Ei siksi ettenkö pärjäisi kahden lapsen kanssa kotona tai haluaisi, vaan lapsemme on niin sosiaalinen ja nauttii päiväkotipäivistä, etten pystyisi tarjoamaan samaa kokemusta samalla tavalla. Ei äiti vastaa niitä kaikkia kavereita ja tekemistä mitä tarhassa on.
Eniten mua järkytti kun katsoin instagramissa saamiasi kommentteja muilta. Ei kenelläkään ole oikeutta tuomita toisten ratkaisuja, sillä ei ole vain yhtä oikeaa tapaa olla äiti! Jokainen meistä tekee varmasti parhaansa ja ne oikeat ratkaisut omalle perheelle. Turha syyllistää muita niistä! Mistä lähtien äitiys on ollut jatkuvaa suorittamista ja jatkuvaa vertailua muihin? Ollaan kaikki erilaisia ja hyvä niin. Hienoa että uskallat tuoda omat (ja varmasti monen muunkin) mielipiteet rohkeasti esille, kiitos siitä!
Ehdottomasti teidän tilanteessa oikea ratkaisu. Meillä myös 4-vuotias esikoinen saa vauvan synnyttyä jatkaa hoidossa puolikasta viikkoa, koska viihtyy siellä, on kavereita ja touhua jota mä en todellakaan pystyisi ja jaksaisi kotona tarjota. Jos esikoinen jäisi kokonaan kotiin, hyppisi hän seinille tylsyydestä, kaipaisi kavereita ja mä repisin hiukset päästäni kun en saisi koskaan hetkeäkään levätä. Aion nauttia niistä 2-3 päivästä viikossa vauvan kanssa just nukkuen, rauhaksiin kotitöitä tehden, opiskellen ja vauvankin kanssa olemisesta 100 % nauttien mikä ei ole mahdollista jos esikoinen on 24/7 siinä. Yhtälailla sit esikoista jaksaa huomioida paremmin ja olla hänen kanssaan ne päivät kun hän on kotona ❤️
Kaupungissa jossa minä asun on päivähoitopaikat kiven alla, eikä ole mielestäni reilua, että työssä käyvät vanhemmat eivät saa päivähoitopaikkaa läheltä kotoa, vaan pahimmassa tapauksessa vievät saman perheen lapset eri päiväkoteihin. Koska vauvan kanssa kotona olevat vievät paljon paikkoja, eivätkä luovu niistä edes siksi aikaa kun ovat kotona, joten kerhot ovat mielestäni paras ratkaisu kun toinen vanhemmista on kotona vauvan kanssa.
Mutta kai säkin sen tiedät, että ei toi oo toisten äitien ongelma vaan kunnan? Heillä pitäisi olla (jos ei jo ole) velvollisuus järjestää paikka kaikille niitä tarvitseville mahdollisimman läheltä. Ja mahdollisimman lähellä tarkoitan nyt oikeesti läheltä eikä mistään 10km päästä, koska “ei vaan ollu lähempänä paikkoja”. Ei toi voi olla syy vaikka äärettömän väsyneen äidin valinnalle ottaa vanhempi lapsi hoidosta. Mitä siitäki sit seurais?
Jokainen perhe tekee niin kuin hyvältä tuntuu. Meillä lapsilla ikäeroa 1 v 10 kk. Ei olisi tullut mieleenkään pitää esikoista hoidossa, kun vauva syntyi. Ei ollut vauvavuosi mitään pärjäämistä ja esikoisella TV:n tuijottamista, vaan ihan normaalia arkea perhekerhoineen, ulkoiluineen ja leikkeineen. Toki meillä kuopus(kin) oli hyvin nukkuva ja muutenkin elämäänsä tyytyväinen vauva. Valvovan tai muuten toisenlaisen vauvan kanssa olisimme saattaneet toimia toisin.
samaa mieltä! 🙂 ja oi, hyvinnukkuva vauva tekis nyt kyllä hyvää – edes yhden yön hyvinnukkuva 😀
Päiväkotiarki voi olla pahimmillaan kuormittavaa lapselle. Ryhmäkoot ovat isoja ja joukkoon mahtuu monenlaisia lapsia erilaisine tarpeineen. Valitettavasti henkilökunnalla voi olla on useinkin niitä päiviä, kun yritetään pärjätä. Silloin tosiaan käy mielessä, olisiko joidenkin lasten parempi olla siellä kotona sisaruksen ja äidin kanssa.
En sano tätä sillä, ettei sisarusta saisi viedä päiväkotiin. Halusin vain tuoda esiin myös tämän näkökulman:)
Oot oikeassa tän kanssa ja mulle olikin tärkeää miettiä myös sitä päätöksenteossa. Tiedän, että meidän lapsen ryhmässä on 12 lasta, jotka on jaettu kolmeen ryhmään(eli 4 lasta per hoitaja), jotka tekee isossa huoneessa mutta jaetuissa tiloissa omia juttuja (askartelee, lukee, laulaa, loruttelee, leipoo, jne.). En tiedä miten muualla eikä mua oikeastaan kiinnostakaan päätöksenteon osalta kuin oman lapsen ryhmän tavat ?
Hei!
Meillä myös samanlainen ratkaisu ja olen ollut siihen tyytyväinen. Ja olen potenut ajoittain hirveän huonoa omaatuntoa. Meillä lapset ovat aina menneet mielellään hoitoon. Kiitos tästä kirjoituksesta. Olen kuullut ratkaisustamme usein negatiivista kommentointia.
Todellisuushan ei sitten välttämättä ole sitä, että toiminnot tehdään aina pienissä porukoissa. Pienryhmät kyllä on, mutta suurinosa päivästä kuluu kuitenkin metelissä, vaikka osa jutuista erikseen olisikin. Tässä on varmasti paikkakohtasia eroja, mutta ainakin tämä kokemus itsellä monesta eri ryhmästä, joissa olen ollut töissä. Pienryhmätoiminta ei vielä ole ihan joka paikassa se mitä siltä ehkä toivottaisiin.
Uskon sua, mutta mä kyllä luotan omaan ratkaisuuni tietäen faktoja ryhmästä. Ja me vielä saadaan säännöllisen epäsäännöllisesti videokuvaa lapsestamme ja niistä saa musta aika hyvin kuvaa kuinka kova meteli siellä on. Ehdottomasti kovempi kuin kotona eli huopatossutehtaalla, mutta ei mielestäni kova. ?
Olipa virkistävä näkökulma! Meilläkin esikoinen jatkoi 2 päivää viikossa hoidossa, kun keskimmäinen syntyi. Ikäeroa oli 3 vuotta. Minäkin olisin taatusti pärjännyt, vaikka esikoinen olisi ollut koko ajan kotona, mutta nyt meillä oli itse asiassa aika huippu vauvavuosi! Esikoinen viihtyi ryhmässään, siellä oli ihanat hoitajat ja kivoja ja tärkeitä kavereita. Irtisanottiin hoitopaikka sitten myöhemmin (oli ns. väärällä puolella kaupunkia jatkoa ajatellen) ja vauvavuoden jälkeen hän pääsi 4-vuotiaana seurakunnan kerhoon 2 päivänä viikossa. Sekin on jännä, että kerhot hyväksytään kyllä! Mutta päivähoito ehdoton ei, vaikka tuntimäärät usein hyvin lähellä toisiaan.
Samaa oon miettiny! 4h kolmena päivänä viikossa kerhoa on ihan eri kuin vajaa 16h kahtena päivänä viikossa päiväkotia ? jossa nukutaan ja ulkoillaan osa.
Meillä oli esikoinen vauvan syntyessä 1v5kk. Hän ei vielä tuolloin ollut hoidossa ja oltiinkin yhdessä kotona ensimmäiset 4kk. Ja oli todellakin pärjäämistä, vauva kun osoittautui melko vaativaksi tyypiksi! Onneksi sentään nukkui ihan ok, niin sai esikoisen kanssa touhuttua välillä kahdestaan. Vauvan ollessa 4kk esikoinen aloitti hoidon, jossa oli 3 päivää viikossa. Paras ratkaisu meille, erityisesti äidin jaksamisen kannalta! Syyllisyys oli aluksi itsellä hirveä, mutta onneksi kestin, koska tällä ratkaisulla oltiin lopulta kaikki niin paljon tyytyväisempiä. Jokaiselle sopii eri järjestely eikä todellakaan ole muiden asia sitä arvostella.
Ymmärrän varsinkin yli 3v lapsien kohdalla tarpeen saada varhaiskasvatusta, mutta vain joku n. 4 tuntia päivässä. Sitä en ymmärrä että pidetään vaikka 8-16 tai jopa enemmän, jos perheessä ei ole jotain ongelmaa miksi näin toimitaan. Samoin en ymmärrä että noin vuoden ikäinen lapsi tuodaan hoitoon 7-16 myös silloin kun on äidillä töistä vapaapäivä, sen ikäinen lapsi tarvitsee eniten omaa perhettään.
Meidän 2,5v on noin 8-16 maanantaina ja tiistaina päiväkodissa ja ollaan erittäin tyytyväisiä just tähän järjestelyyn. Taapero on sitte viisi päivää putkeen aina mun ja vauvan kanssa. Tää toki vaatii sitä että pidetään päiväkodin rytmistä kiinni noinakin päivinä, mutta se on osoittautunut erittäin helpoksi ?
Pienet tarvitsevat äidin läsnäoloa ja isänkin. Se miten sen järjestäää, niin vaihtoehdot on monet.
Itse “pärjäsin” 6 lapsen kanssa kotona ja olen iloinen, että oli se mahdollisuus, vaikka ei se aina helppoa ollutkaan. Nyt on lapset päiväkodissa ja nytkin “pärjään” ihan hienosti ja olen iloinen, että on vuorostaan tämä mahdollisuus, vaikka ei tämäkään aina helppoa ole.
Elämä on vastakohtaisuutta, ihanaa ja kauheaa, koska elämä on. Siihen ei vaikuta se onko lapsi hoidossa vai ei. 🙂
Joskus mulla särähtää korvaan sanat “paras äiti lapsilleen”. Ei tarvitse olla paras, riittävän hyvä riittää. Rakkaus on kuitenkin kaikkein tärkeintä vanhemmuudessa. Ei laadukas varhaiskasvatus,vaikka sekin voi toki auttaa.
Kun tekee sen mikä itsestä tuntuu hyvältä, niin silloin se mitä muut ajatteleee on SO! 😉
”Elämä on vastakohtaisuutta, ihanaa ja kauheaa, koska elämä on. Siihen ei vaikuta se onko lapsi hoidossa vai ei. 🙂 ” aamen!