Luin Vauvan ihanan artikkelin, kuinka veli on mahtava juttu. Muistelin matkaani hätäsektioitavaksi ja ajatuksia noina minuutteina. Hoitajien kärrätessä sänkyäni muistan miettineeni sitäkin, kuinka veljeni reagoisi, jos minä jään leikkaussaliin. Olemme aina olleet läheisiä, mutta nyt en ehtinyt lähettää hänelle edes viestiä ennen kun minua jo kiidätetään veitsen alle.
Mitä olisin edes kirjoittanut viestiin?
Kiitos, kun sain leikkiä sun prätkähiirillä.
Veljelläni oli kaikki sarjan hahmot ja mä sain aina leikkiä Turbolla, koska se oli mun lemppari. Sain (tai en oo varma sainko tähän lupaa) myös action maneja mun barbien miehiksi.
Kiitos, että olit se joku, jonka syyksi laitoin omat jekkuni.
Yksi kerta (monista) kun pienenä tapeltiin, purin veljeäni. Hän alkoi itkeä ja kuulin, kun vanhempiemme askeleet lähestyivät huonetta. Purin äkkiä myös itseäni ja sanoin, että S aloitti.
Kiitos, että varasit tietokoneen itsellesi murkkuna 24/7.
Sain tapella omasta vuorostani harkituin argumentein (ja treenatuin nipistelyin). Kasvatti luonnetta!
Kiitos, että sulla on hyvä musamaku.
Se määrä, kuinka paljon vietän aikaa veljeni kanssa, olisi tuskaa jos hän luukuttaisi minusta surkeaa musaa. Ostimme pienenä yhdessä The Rasmuksen levyn, jossa oli f-f-falling, ja soittimen edessä lauloimme mukana. Tarkoitus oli katsoa, kumpi osaa paremmin biisin sanat. Voin vannoa, että yksikään sana ei mennyt oikein.
Kiitos, kun olet pitänyt syntymästäsi asti minulle seuraa.
Äiti osti minulle nuken, jotta voisin pitää siitä huolta samalla kun äiti huolehti veljestäni, mutta nukke jäi heti toiseksi.
Kiitos, kun olet antanut minulle ensikosketuksen siihen, millaista on pitää toisesta ihmisestä huolta.
Olin ala-asteella noin metrin pituinen ja painoin saman verran kuin märkä rätti. Silti, nähdessäni pari S:ää vanhempaa poikaa nälvimässä pikkuveljeäni, kävin mottaamassa molempia. Reksillehän siitä joutui samantien, mutta tekisin saman koska tahansa uudelleen!
Sisko oli nyt myös äiti, vaikka tuskin edes tajusi sitä itse.
Veljeni oli ensimmäinen sairaalan ulkopuolinen ihminen, jonka näin tapahtumien jälkeen. Nähdessämme hyökkäsin hänen kaulaan ja vain itkin. Itkin kuin pikkutyttö. Tuolloin en ollut häntä viimeiseen asti suojeleva isosisko vaan haavoittuvainen, pelokas ja hämmentynyt tuore äiti. Sisko oli nyt myös äiti, vaikka tuskin edes tajusi sitä itse. Revin siteen hätäsektioarven päältä ja paljastin kymmenet tikit ja verisen arven. Veljeni ilmekään ei värähtänyt, vaikka itse nieleskelin kyyneliä ja kauhua.
Kaikkea tätä en kyllä olisi ehtinyt viestiin kirjoittaa. Ehkä olisin kirjoittanut vain sen tärkeimmän.
Kiitos.
Tää ei muuten oo aprillipila 😉
Yritän valinnoillani kasvattaa lapseni mahdollisimman vähän kieroon
Ei pysyneet silmät kuivina tätä lukiessa. <3
??
Mulla ei oo lainkaan noin lämpimät välit mun veljen kanssa. On se ihan kiva, eikä siinä sinänsä mitään vikaa ole, mutta tuntuu että meillä on kovin vähän yhteistä. Kun nähdään niin ei meillä pahemmin oo mitään puhuttavaa. Hän on 5 vuotta vanhempi. Mutta hänen kauttaan olen kuitenkin saanut kaksi ihanaa veljentyttöä, joista toinen on meidän kummityttö. <3
Niin, musta se onkin ihan humpuukia, että veljen tai siskon pitäis automaattisesti olla tosi läheinen tai hyvä ystävä. Mulla on käynyt varmasti hyvä tsägä, kun on niin saman henkinen veli 🙂 tosin osaa se olla superärsyttäväki 😀
Oon ollu 14 kun se on muuttanut toiseen kaupunkiin. Tällä hetkellä asuu 450 km päässä meistä. Nähdään pari kolme kertaa vuodessa. Kyllä sekin varmaan vaikuttaa. Jos asuttais lähellä, niin varmasti nähtäis enemmän.