“Mä oon miettinyt, että perustaisin blogin. Kerron tästä sulle sen takia, että oksentaisin sinne kaiken ja se “kaikki” voi liittyä myös suhun. Olisko OK?”
Näin sanoin miehelleni viime vuoden elokuisena lauantaina. Hän vastasi odottaneensa jo tätä ilmoitusta. Seuraavana päivänä julkaisin ensimmäisen tekstini. Olin kesän aikana kirjoittanut Facebookiin pari “suureen suosioon” noussutta päivitystä, joista toisessa tunnustin tahattomasta lapsettomuudesta kärsimisemme ja toisessa ihmettelin äitiyttä ja sen tuomia uusia tilanteita.
Tilanteita, jotka ensimmäisten kuukausien aikana liittyivät 90%:sti joko torttuihin tai tisseihin.
Meidän tyttäremme syntyi ennenaikaisesti hätäsektiolla ja hän asui tissillä ensimmäiset viisi kuukautta. Pitäähän sen määrän maitoa jostain poistuakin. Kymmenesti päivässä. Paskaa oli JOKA PAIKASSA. Ei ollut kerta eikä kaksi, kun tavaraa sinkosi hoitopöydältä lattian kautta takaseinään. Usein ihmettelin jännää hajua, kunnes huomasin vaatteissani olevan skeidaa. Siitä siis blogini nimi. Shitty is the new black. Viittaa arvatenkin myös erääseen lempisarjaani.
Kuka tätä blogia sitten kirjoittaa? Nimeni ei ole Shitty is the new black, vaikka siksi muutama ihana lukija minua provinssissa kutsuikin! Olen syyskuussa 30 vuotta täyttävä äiti nimeltä Sarianna. Äiti minusta tuli kolmen pitkän lapsettomuudesta kärsityn vuoden jälkeen. Lapsettoman identiteetti istuu minussa erittäin vahvasti edelleen, vaikka viime toukokuussa tyttäreni syliini sainkin. Lapsettomuus jättää jälkensä. Isoja arpia, joista päällimmäisenä on takaraivossa aina jyskyttävä pelko siitä, että lapseni viedään minulta. Tunteeseen ei auttanut se, että hänet todella melkein minulta vietiin.
Olen tarkistanut kännykästäni, että 1:39 soitin synnärille ja 2:07 lapseni oli maailmassa.
Toukokuun alussa heräsin keskellä yötä verilammikosta. Myöhemmin kuulin, että istukasta oli revennyt 6x6cm pala, mutta onneksi ehdimme sairaalaan ennen kuin vauvan sykkeet romahtivat. Olen tarkistanut kännykästäni, että 1:39 soitin synnärille ja 2:07 lapseni oli maailmassa. Tuohon väliin mahtuu pukeminen, ajo sairaalaan, kävelymatka synnärille, käyrillä makoilu, matka synnäriltä leikkaussaliin ja leikkaus valmisteluineen. Tuona yönä lääkärit ja hoitajat pelastivat sisältäni reilu 1800 grammaa painavan ja reilu 40 senttisen sankarittaren, jota mahaan puhuttelimme nimellä (toivon) Kipinä eli Kipsu. Arvaatte ehkä, että tuo nimikin liittyy tahattomaan lapsettomuuteemme.
Tuntuu, että joskus ihmiset yllättyvät kerrottuani Kipsun olevan keskonen. Oletus taitaa olla, että se näkyisi jotenkin päälle.
Kaikkiin näihin isoihin “teemoihin” kaipasin kipeästi vertaistukea. Lapsettomuuteen sitä oli kamalan vaikea hakea tilanteen ollessa päällä, koska a) se ei ollut vain minun salaisuuteni kertoa muille ja b) kuka haluaa olla haavoittuvainen kaikkien edessä? Keskosuuteen löytyi parhaiten vertaistukea, mutta sen yleisyyteen verrattuna silti vähän. Ehkä sekin liittyy tietämättömyyteen? Tuntuu, että joskus ihmiset yllättyvät kerrottuani Kipsun olevan keskonen. Oletus taitaa olla, että se näkyisi jotenkin päälle. Suurin osa keskosista kuitenkin elää täysin normaalia elämää sairaalasta päästyään. Hätäsektioon tuki oli kiven alla. Nyt tiedän miksi. Se on niin harvinaista. Puhumattakaan ennenaikaisesta hätäsektiosta, josta ei kertakaikkiaan ollut minkäänlaista varoitusta ennen veristä lammikkoa jalkojen välissä. Siksi aloin tarjoamaan tukea itse blogini avulla. Ja voi kuinka paljon olenkin itse asiasta “hyötynyt”! Olen saanut älyttömän määrän vertaistukea ja kultaakin kalliimman keskosäitikamun, jonka päälle olen kaatanut kasapäin järjettömiä pelkoja ja ongelmiani.
Koen olevani kierolla tavalla todella onnekas, että meidän tarina on juuri tällainen.
Joten näin syntyi blogini ja sen kirjoittaja. Ilman omia kokemuksiani olisin jäänyt paljosta paitsi. Koen olevani kierolla tavalla todella onnekas, että meidän tarina on juuri tällainen. Mitä näihin isoimpiin teemoihin (lapsettomuus, keskosuus, hätäsektio) tulee, niin niitä en ehkä loputtomiin blogissani ihmettele, mutta äitiyttä kyllä.
Nyt, kun ensimmäinen (vauva)vuosi on taputeltu, en tunne olevani tippaakaan viisaampi. Olen vain oppinut hyväksymään sen, että äitiyttä ei opita päivässä, viikossa eikä vuodessa. Sitä saa opetella ja ihmetellä maailman tappiin asti.
Tervetuloa mukaan ihmettelemään! 🙂
Musta olisi ihana, jos saisin lukea jotain teistäkin kommenttiboksista! Esimerkiksi onko lapsia? Jos on, niin montako ja minkä ikäisiä? Jos ei, oletko joutunut kamppailla lapsettomuuden kanssa? Kauanko olet(te) yrittäneet? Miten olet eksynyt tänne blogiin ja kauanko olet jaksanut lukea mun lässytyksiä? Kiitos superpaljon vastauksista, jos sellaisia tulee <3
Meidät löydät myös facebookista ja instagramista.
Vierailija says
Meillä on viime syyskuussa syntyneet kaksoset, syntyivät 35+5 suunnitellulla sektiolla. Raskautumista yritettiin vain kuukauden ja tuli myös tällanen jättipotti, että kaks kerralla. Siitä ollaan kiitollisia. Mutta raskausaika oli vaikeaa perussairauksieni ja lopussa kehittyneen raskausmyrkytyksen takia, jonka takia jouduin olemaan pienokaisistani erossa sektion jälkeen useita päiviä maattuani teholla. Yhdenlainen trauma kai se synnytys oli mullekin…niin kuin sullekin mitä nyt oon blogiasi seurannut. Mutta selvitty on!
ShittySarianna says
No huh! On siinäkin ollut lisämietittävää ihan vain jo monikkoraskauden lisäksi ? niinpä, selvitty on ja ekstrakiitollisia joka päivä…viimeistään illalla 😉
keskoskorttikamu says
?
ShittySarianna says
?
Jasunen says
Noi kuvat! <3 Ihanaa että blogiloma loppu jo. 😀
ShittySarianna says
No vollotin tänään, kun katoin pitkästä aikaa tota kuvaa jossa Kipa limsapullon vieressä ? mitä ihmettä!? ?
Satu K. says
Mulla on aina tullu kyyneleitä silmiin, kun oon nähny tuon “Kipsu limupullon vieressä” -kuvan. En edes osaa sanoa tarkalleen miksi, ehkä koska Kipsu näyttää niin hauraalta ja kuitenkin niin “vahvalta”. Ja vahvalla tarkoitan tässä taistelijaa.
Itse olen äiti nyt 8,5 kuukauden ikäiselle hulivili-pojalle. Meillä mennään joka päivä kovaa ja korkealta ja nyt jännäillään jo milloin hän ottaa ensiaskeleensa. 😀
Lukijana olen ollut ehkä joulu-tammikuusta alkaen. En enää muista! 😀 Muistan kylläkin, kun löysin blogisi ja luin ahmien kaikki aikaisemmatkin postaukset. Vaikka en voikaan lapsettomuuteen tai keskosvanhemmuuteen samaistua, luen aina innolla kaikki uudet postaukset. 🙂
ShittySarianna says
Voi apua 8,5kk?! Muistan kun kommentoit ekoja kertoja niin teillä elettiin arkea vastasyntyneen kanssa!!! ? Niin ne kasvaa!! Ihana kun jaksat kommentoida ja oot kyllä monesti saanut mulle tipan linssiin, viimeksi nyt tolla limsapullokuvauksella. Se oli just sitä; niin hauras ja heikko, mutta sisällä eli voimakas ja vahva elämänhalu ?
Tinna / Masentunut mutsi-blogi says
Ihana kirjotus. Ja voi hyvänen aika miten ihana ja riipaiseva toi kuva limupullon vieressä olevasta pikkuruisesta<3 En voi kuvitella miten haastavaa on keskosen kanssa, ja se menettämisen pelko (vielä lapsettomuuden kanssa) on varmasti tosi pinnalla vielä kauan. Mulla itselläni on 4-vuotias poika ja raskauduin yhden kerran jälkeen, yllättäen ehkäisystä huolimatta. Eli mun tarina on vähän niinkun teidän vastakohta. Sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen mm. univajeen ja elämänmuutoksen takia. Mulla oli tosi raskasta olla yksin yllätysvauvan kanssa, ja koin siitäkin tosi paljon syyllisyyttä. Mun lähipiirissä on myös lapsettomuutta ja mietin et miks mä masennuin, kun toiset yrittää ja yrittää eikä saa lapsia, ja mä saan tosta vaan ja masennun? :/ Vaikka ei se tietenkään oo verrattavissa oleva asia, mutta silti.
ShittySarianna says
Voi kun se olisikin noin suoraviivaista! Yksi läheinen on tullut kolme kertaa yllättäen raskaaksi ehkäisystä huolimatta ja hänen kanssa on paljon juteltu näistä meidän niin erilaisista tilanteista (joissa silloin elettiin). Hän toivoi, että olisi saanut jonkin raskauden kohdalla yllättyä POSITIIVISESTI, mutta jokainen kerta iski pieni paniikki. Vaikka se oli vaikeaa, niin ymmärsin jo tuolloin, lapsettomana, hänenkin pointtinsa.
Kiitos kommentista Tinna ??
Annika79 says
Tiedät jo meidän tilanteen, mutta kerron nyt kuitenkin. 🙂 Meillä on 2 icsillä alkunsa saanutta poikaa. 5/12 ja 12/15 syntyneet. Lisäksi ylläri luomutyttö 12/17. Lasta alettiin yrittää 4/07.
Sulla on mun suosikkiblogi. Tykkään sun tyylistä kirjoittaa. Löysin blogisi jonkun toisen blogin kautta hyvinkin alussa. Monet kerrat oon tirskunut kun oon lukenu sun juttuja. Erityisesti verotoimiston visiitti on jäänyt mieleen. 😀 Myös kyyneleitä on tullut vuodatettua.
Annika79 says
Hitsi, kannattaisi tarkistaa ennen kuin lähettää. Siis flikka on syntynyt 10/17… 😀
ShittySarianna says
No sä tosiaan tunnutkin jo ihan ‘vanhalle’ tutulle! ? Oot ollu mukana kyllä ihan alusta asti, tai ainakin melkein! Muistan kun ekan kerran kommentoit ja kerroit teidän lapsettomuustiestä, kuinka mahtavaa että silti kuopus onkin täysin luomu ?? ja joulupallo on visusti piilossa odottamassa ensi joulua! ?
Laura/ iloa, eloa! says
❤❤
Varmaan joskus loka-marraskuussa tänne eksyin, ehkä? 🙂
ShittySarianna says
No ihan alussa jo eksyit ? oot kyllä ollu ihana lukija, kun kommentoit aina hyviä pointteja, vaikka ne eroaisi omistani ?
Tanja says
Taisin eksyä vauva-lehden newsletterin kautta lukemaan blogia kun olitte juuri muuttaneet Englantiin. Asuin 10v Englannissa ja tyttö syntyi Irlannissa syyskuussa 2017. Ihan vain kiinnostuin Englanti aspektista mutta sen jälkeen jäin lukemaan monista muista mielenkiintoisimmista aiheista. Ja tietysti seuraan instassa kipsun menoa 🙂 Meillä ei ollut lapsettomuutta eikä keskoisuutta mutta olen tykännyt lukea toisenlaista tarinaa. Sitä myötä oppii kuinka erilaista voi olla ja kuinka esim kuoren alla voi olla vaikka mitä vaikkei ulkopuolelle näkyisi – if that makes sense… Mieleen blogeista on juuri jäänyt ne jotka käsittelevät lapsettomuutta ja kuinka esim ulkopuolinen voi suhtautua arkoihin aiheisiin. On tärkeää puhua näistä ja auttaa muita ymmärtämään – miten sitä muuten oppisi! On ihanaa seurata teidän normaalia, rehellistä, menevää, upeeta/rankkaa perhe-elämää. Somessa on välillä niin paljon extremeä – joko niitä joilla on vain upeaa luomua elämää tai niitä joilla kaikki mättää (?) Joskus tarvitaan myös taviksia joilla on paskoja sekä kivoja päiviä. Saako esittää myös blogi-aihe toiveen? Voitko puhua (jos on kokemusta ja jo ei käsitelty) kuinka TYLSÄÄ vauvan kanssa kotona oleilu on? En halua mennä takaisin töihin mutta vitsi kun joskus on tylsää ja päivät kuluu hitaasti 😀 As they say: The days are long but the years are short!
ShittySarianna says
Voi vitsi kuinka ihana kommentti ?? kiitos sanoistasi ? noin kaunis kommentti kertoo paljon sen kirjoittajastakin ?
Ja ei vitsi kuinka hyvä postausidea, todellakin voin!! Parempi ja todenmukainen tosin tulee, kun miehellä on loma lusittu mutta ymmärrän tismalleen mitä tarkoitat ? KIITOS!!
Tanja says
Eipä mitään! Se on ollut mielestäni vauvavuoden kauhein asia ? ei yöheräilyt, imetyssessiot jne, vaan miten saa ajan kulumaan. Varsinkin 3-4kk iässä kun eiväthän ne tee mitään muttei myöskään nuku päivisin niin paljon. Nyt 10kk kanssa helpompi vähän touhuta ja päivässä monta ruokailua jne. Mutta sitten kauhee morkkis illalla että olinko taas somessa vaan koko päivän kun toinen leikki yksin ? yhtä ristiriitaa kyllä tämä vauvailu!
ShittySarianna says
no eikö vaan !! tää sopii itseasiassa tosi hyvin samaan läjään yhden jo melkein valmiin tekstin kanssa – just tosta helvetin omatunnosta 😀 teit niin tai näin, niin aina on illalla kaiken munannut olo! 😀
Vierailija says
Hei. Sun blogia on tosi kiva lukea! Kirjotat hauskasti ja onneksi uskallat puhua vaikeista asioista! Moni saa tästä varmasti apua itselleen!
Anna (Myöskin syyskyyssa 30 täyttävä), 2 lapsen äiti.
ShittySarianna says
Jee hyvä me 😉 mä myös oon lukenut sun blogia ja kateellisena ihaillut, kuinka paljon te jaksatte liikkua ja tutustua luontoon koko perhe! Pitää ehdottomasti ottaa mallia ja lisätä luonnossa pyörimistä, varsinkin kun vauva pian alkaa kävellä ? kiitos kommentista!
Hansu869 says
Päädyin odotusaikana instagramin kautta lukemaan blogiasi ja seurailemaan instagramissa arkeanne. Olemme itse kamppailleet neljä vuotta lapsettomuuden kanssa, kunnes vihdoin toisesta ivf:stä saimme esikoisen syliimme tänä kesänä. Tartuin siis teksteihisi lapsettomuuden kautta ja nyt seurailen elämäänne toivon kipinän kanssa ?
ShittySarianna says
Voi kuinka ihanaa, että teilläkin vihdoin oma rakas sylissä ??? toivottavasti jaksat tulevaisuudessakin seurailla ? kaikkea hyvää teidän pikkuperheelle ?
MiRRe says
Mä en edes muista tai tiedä miten olen päätynyt seuraamaan blogiasi, varmaan jonkun lapsettomuus teeman kautta? Meidän esikoista yritimme 5 vuotta ja siitä hieman vaja 2 olimme lapsettomuuspolin asiakkaita. Pitkiä vuosia.. Hän sai lopulta alkunsa ivf hoidolla ja kannoin häntä läpi vaikean raskauden mutta kepein mielin. Synnytys oli pitkä ja vaikea mutta hän näki maailman 3vrk jälkeen kiireellisellä sektiolla. Nyt parin viikon päästä hän täyttää 3-vuotta ja sitä saadaan juhlia kera 1-vuotiaan pikkuveljen ❤️
ShittySarianna says
Ihanasti sanottu: kannoin häntä läpi vaikean raskauden mutta kepein mielin ??? kuinka hienoa, että teillä on onnistunut vielä uudelleenkin ? kaikkea hyvää teidän perheelle!!
Vierailija says
Tänään hän kysyi multa että: “äitiiii, mistä te olette mut saanu?” Päässä alkoi kauhea vilinä niistä kaikista vuosista ja siitä todellisuudesta, mistä hänet oikeasti saatiin ja se kyllä niin riipaisee (lapsettoman identiteetti). Tyydyin kuitenkin vastaamaan vaan että “tuolta äidin masusta” ? Kiitos kun jaksat kirjotella blogia, seurailen! Lämmintä syksyä ja kaikkea hyvää ❤️
ShittySarianna says
Apua mua vähä jännittää kyllä etukäteen, että mitä kysymyksiä meidän vauvan suusta alkaa tulla ?
Tuurimartta says
Löysin sattumalta siun blogin ja on ollu kiva lukea kun itselläkin on lapsettomuustausta ja vajaan vuoden ikäinen tyttö. Meidän lapsettomuustaival kaikkineen kesti 8 vuotta. Tykkään siun tavasta kirjoittaa. Aurinkoista syksyä sinne ?
ShittySarianna says
Voi kahdeksan vuotta… Se on ihan tajuttoman pitkä aika ? en ymmärrä, miksi se tie on toisille niin pitkä ? ihanaa, että teillä kuitenkin onnistui ja ootte saaneet nauttia (ja kiristellä hermoja??) jo vuoden verran ?
Luru says
En enää ees muista mitä kautta eksyin alunperin lukemaan blogia, mutta tykkään sun tavasta kirjottaa 😀 Ihanan rehellistä tekstiä äitiydestä on kiva lukea 😀 Veikkaan, että jonkun sektio-jutun takia. Meillä esikoinen synty kiireellisellä sektiolla 37+6 ja oli tosi pikkuruinen kaveri 🙂
Ite just täytin 30 ja esikoinen 2v, nyt 10kk tokan yritystä takana.
ShittySarianna says
Voi kiiiiitos <3 Olen otettu! Kiireellinen sektio on kyllä myös aikamoinen kokemus, vaikka en tismalleen samaa olekaan kokenut! Toivottavasti pian tärppää yrityksen kanssa! Kiitos kommentista <3
Luru says
Kiitos, päästiin nyt tarkempiin tutkimuksiin niin toivotaan että kakkonen tärppäis <3 Meillä lähdettiin siis hätäsektioon mutta hidastettiin vauhtia kiireelliseksi leikkaussalissa
Ruusaruu says
Meidän esikoisemme syntyi loppuvuodesta 2017, rv 35+5 ja löysin blogisi hyvin pian sen jälkeen, kun etsin keskos-aiheisia blogeja. Oli kiinnostavaa lukea, koska itsekin olit aika tuore äiti silloin. Jäin seuraamaan, koska aiheesi ja rehellinen otteesi erottuvat ehdottomasti massasta. Huonosti kirjoitettuja blogeja ei jaksa kauaa seurata, mutta tämä blogi ei todellakaan lukeudu niihin! 🙂 Onnea vuoden ikäiselle lapsellesi ja blogillesi!
ShittySarianna says
Niin olin! Voi jukra, silloin olin kyllä niin pihalla koko hommasta!….tosin ei tilanne kauheesti oo parantunut 😀 Aina tulee uusia VAIHEITA, joiden kanssa ollaan huuli pyöreänä 😀 Ihana, kiitos paljon onnentoivotuksista ja kommentista! <3
Sarianna says
Miten kauniisti kirjoitettu juttu. Ja kiva kertaus tässä välissä uusille lukijoillesi-joihin itsekin kuulun 🙂
Blogiisi löysin facen kautta lapsettomuusteemaisen jutun myötä. Meillä on nyt upea, rakas, kaunis 1-vuotias poika jonka kasvua on ollut ihana seurata. Olen myös ihaillut mieheni kasvua upeaksi isäksi. Sain lohtua sanoistasi äitinä kasvamisesta.
Lapsettomuuden haava on minussakin. Se on nyt taas hiukan kipeämpi asia taas kun haaveilemme sisaruksesta lapsellemme.
Yllä olevisss kommenteissa oli mahtava blogijuttuidea – siitä, että haluaa olla lapsen kanssa kotona mutta se on välillä niin tylsää 🙂
ShittySarianna says
No mä ajattelinkin, että voisi ottaa pienen kertauksen, jos on tarttunut uusia kavereita matkaan mukaan! 🙂 Voi itku meinas tulla, kun luin tuon, kuinka olet nauttinut katsella miehesi kasvua isäksi <3 Kauniisti sanottu <3 <3
Menee kylmiä väreitä, kun edes ajattelen haaveilua toisesta. Ei olla vieläkään päätetty, uskalletaanko lähteä siihen rumbaan. Jos ei onnistukaan “helposti”, niin en tiedä kestääkö enää pää. Toivon vilpittömästi teille helpompaa tietä raskautumiseen, kuin aiemmin. Ja tuo juttu idea oli huippu! Ehdottomasti toteutukseen, kun tämä kesärumba rauhoittuu 😉
Sarianna says
Lämmin kiitos sanoistasi <3
Teille toivon myös sitä semmoista “huoletonta lapsiperhearkea” kaiken kokemanne jälkeen. Ja toivon että olet saanut vertaistukea. Blogin voisi ajatella tarjoavan sitäkin lukijoiden mukana. Rohkea päätös aloittaa blogi kipeästä aiheesta. Arvostan suuresti! Ja jään lukemaan 🙂
s0njusk4 says
Löysin blogiisi meidän tytön syntymän jälkeen viime syksynä, kun googlettelin vauvablogeja vertaistukea kotona olemiseen 😀 meidän tyttö syntyi viikolla 36 käynnistyksellä mun pahan raskausmyrkytyksen vuoksi.. Hän ei varsinaisesti ole keskonen vaikka alle kolme kiloinen olikin, ehkä ennemmin vaan ennenaikainen.. tästä blogista on saanut hurjasti vertaistukea omiin ajatuksiin ja siihen myllerrykseen mitä ensimmäinen lapsi tuo tullessaan!
ShittySarianna says
Oi ihana kuulla, että just tämä blogi jäi kiinnostamaan ? ihan mahtavaa, että oon onnistunut antamaan sulle vertaistukea ?