Minä: Mitenkäs tuota, tuleeko mulle jotain ylimääräisiä ultria tai neuvolakäyntejä edellisen raskauden draaman takia?
Neuvolatäti: Noooo, en mä usko, kun eihän siinä raskaudessa varsinaisesti ollut mitään erikoista.
Lähdin ekalta neuvolakäynniltä aika hämmästyneenä. Eikö istukan irtoaminen, hätäsektio ja/tai ennenaikainen synnytys ole erikoisia? Olen kuullut, että neuvoloissa on herkästi otettu pelkopoli puheeksi, mutta sama ei käynyt kyllä omalla kohdallani. Oikeastaan tuon keskustelun vuoksi, ei uskaltanut itsekään kysyä asiasta. Liiottelenko nyt pelkoani? Nt-ultrassa hoitaja sanoi heti toimenpiteen jälkeen, että käy kysymässä lääkäriltä ekstraultrien perään ja varmisti, että olenko menossa pelkopolille. En kai?
Viikot vaihtui raskausappissa ja mitä lähemmäs liikuttiin 33+5:sta, alkoi ahdistaa. Otin pelkopolin puheeksi seuraavalla kerralla neuvolassa (kun pääsin omalle hoitajalle enkä tuuraajalle) ja hän laittoi lähetteen siltä istumalta. Ehkä tuo aiempi tuuraaja ei ollut lukenut papereitani (tai uskonut lukemaansa :D), koska tällä kertaa hoitaja ymmärsi heti, mitä nätisti vihjailen.
Pelkään sitä, että muistoni aiemmasta synnytyksestäni lamaannuttavat minut.
Mitä sitten pelkään? En pelkää varsinaisesti ennenaikaisuutta. Suomen sairaanhoito on niin tasokasta, että pienestäkin (vauvasta) ponnistetaan isoilla todennäköisyyksillä! En pelkää synnytystä enkä varsinaisesti (hätä)sektiotakaan. Pelkään sitä, että muistoni aiemmasta synnytyksestäni lamaannuttavat minut. Että kesken alatiesynnytyksen – jota toivottavasti saisin tällä kertaa edes yrittää – muistot 2017 vuoden toukokuulta pulppuavat mieleeni ja täyttävät tajuntani. Pelkään, että en saa hallittua mieltäni ja rauhoitettua itseäni vaan jäädyn totaalisesti polvilleni pelon edessä. Tuollaiseen jäätymiseen tuskin on varaa kesken synnytyksen – sittenhän ainakin päädymme hätäsektioon! Pelkään myös sitä, että avaan taas silmät yksin heräämössä enkä oikein tiedä mistään mitään. Pelkään sitä hämmennystä, voimattomuutta ja henkistä tuskaa, jota yhtäkkinen vauvamahan katoaminen aiheutti.
Itse synnytys ei pelota. Luotan 110%:ia alan ammattilaisiin. Heihin, jotka aiemminkin minut ja lapseni pelastivat ja joiden ansiosta tyttäreni voi tälläkin hetkellä hyppiä kuralätäköissä ja nauttia alkavasta keväästä. Koen, että olen huomattavasti parempi hallitsemaan fyysisen kivun tunteen kuin henkisen. Henkisen kivun kanssa minulla on vielä paljonkin tekemistä ennen tulevaa synnytystä – olkoot se sektio- tai alatiesynnytys.
Vierailija says
On kyllä loistavaa että on mahdollisuus päästä pelkopolille käymään.
Itsellä vähän samat ajatukset tosta että fyysisen kivun pystyy hallitsemaan paremmin kun hallitsee henkisen kivun.
Meillä on takana ”vaan” kiirellinen sektio esikoisesta enkä jännitä itse synnytystä oli se sitten alatie tai sektio vaan just pelottaa se että miten pystyy itse hallitsemaan henkisen puolen eikä lamaannu.
ShittySarianna says
Naulan kantaan! Toivottavasti tästä pelkopolikäynnistä olis apua!
Satu K. says
Ei nyt kyllä liity aiheeseen millään tavalla, mutta mä en kestä miten nättejä te olette mätsäävissä asuissa ja kampauksissanne! ?
Synnytyspelkoihin ja pelkopoliin liittyen olen itsekin miettinyt, että mitä jos tulisin toisen kerran raskaaksi, niin alkaisiko se synnytys pelottaa. Vaikka eka synnytys oli loppupeleissä positiivinen kokemus, niin oli siinä elementtejä, jotka varmasti mietityttäisi toisella kierroksella. Tosin mulla olisi myös suoraan automaattisesti oikeus suunniteltuun sektioon, vaikkakaan en sektiota ehkä kuitenkaan haluaisi. Huh, onneksi ei tarvi vielä miettiä näitä juttuja, ku nyt jo alkoi hikoiluttaa. ?
ShittySarianna says
awww kiitos! se on ihan siinä rajalla että onko se supersöpöä vai ihan superdorkaa 😀 siis noi mätsäävät asut!
Nii on varmasti näennäisesti “helpoissakin synnytyksissä” varmasti eri asioita, jotka jää mietityttää. On se varmasti sellainen tilanne ja tapahtuma, että en ihmettelis! Onneksi on mahdollisuus päästä tollaselle polille, vielä ku siitä olis apuakin <3