Muistan ihmetelleeni esikoistyttäreni aikana keskusteluja, joissa aiheena oli sukupuolisensitiivisyyden “haastavuus”. Erityisesti poikien äidit puhuivat tästä ja minä – tytön äitinä – en saanut ajatuksesta yhtään kiinni. Nyt pojan(kin) äitinä ymmärrän, mitä keskusteluissa meinattiin. Pojan kanssa sukupuolisensitiivisyys on vaikeampaa… tai ainakin siihen pitää kiinnittää enemmän huomiota.
Kuuntele podcastini sukupuolisensitiivisyysaiheesta alta:
Käräytin itseni värien sukupuolittamisesta sovittaessani pojalleni pinkkiä haalaria
Ostin pari vuotta sitten esikoiselleni kirpparilta täydellisen pinkin haalarin. Se on muhkea, lämmin, hupullinen ja kuosi sisältää MUUMEJA pinkillä pohjalla. Haalari on upea! Varsinkin siksi, että rakastan muumeja. Kun pakkaset saapuivat länsirannikollekin, kaivoin haalareita kaapeista ja törmäsin tuohon. Ensimmäinen ajatukseni oli, että “enhän minä voi tuohon poikaani pukea“. Inhottaa tunnustaa tuo. No, seuraava ajatus oli tuohon reaktioon huomion kiinnittäminen. Sehän on kaunein haalari päällä maan, miksi en voisi pukea sitä lapselleni? Koska se on pinkki? Sinä, joka olet jo vuosia paasannut sukupuolisensitiivisyydestä, et voi pukea pojallesi pinkkiä haalaria päälle? Hävetti. Juuri näiden ajatusten ja reaktioiden vuoksi tiesin, että minun on puettava se haalari. Ja voi elämä, kuinka se sopiikaan! Aivan yhtä kaunis molempien lapsieni päällä!
Tyttäreni kanssa en ole kertaakaan joutunut erikseen miettimään sukupuolisensitiivisyyttä
Tuo tapahtuma sai minut miettimään sitä, kuinka en ole kertaakaan joutunut tyttäreni kohdalla pohtia sukupuolisensitiivisyys-aihetta käytännössä. Oon toki kirjoittanut siitä aiemminkin blogiini sekä tehnyt jopa podcast-jakson aiheesta, mutta arjessa en ole koskaan pysähtynyt “tämä vaate ei sovi tytölleni”-ajatuksen äärelle. Toki on vaatteita, jotka ei mun mielestä sovi lapselleni, mutta syy sopimattomuuteen ei koskaan oo liittynyt mitenkään sukupuoleen. Muumihaalarin ja poikani kohdalla se liittyi vain siihen.
Miksi tyttöjen kohdalla sukupuolisensitiivisyys on helpompaa?
Jäin pohtimaan otsikon kysymystä vielä päiviksi. Ymmärrän nyt paremmin ympäriltä kuultuja keskusteluja siitä, kuinka tyttöjen kanssa on jotenkin helpompi olla sukupuolisensitiivinen. Tuntuu, että on hyväksyttävämpää olla “poikamainen tyttö” kuin “tyttömäinen poika”. On huomiotaherättävämpää, kun pojalla on pinkki haalari kuin se, että tytöllä on vihreä. Puhumattakaan siis vaikka mekoista, röyhelöistä tai pitsistä pojalla. Mikä edes on noin ääriesimerkki “poikien vaatteista” tytöillä?
Syyllisyyttä tärkeämpää on kyseenalaistaa ennakkoluulojaan
Sen sijaan, että tässä nyt saarnaisin muille tai itselleni, otan tämän oppituntina. Miksi ajattelin, että en haluaisi pukea pinkkiä pojalleni? Miksi tyttärelläni ei ole vastaavia rajoitteita? Ei mun tarvi ikuisesti ajatella näin, mutta tän mallin purkamiseksi pitääkin niin sanotusti mennä itseensä ? ja sepäs onkin aina niin mukavaa…
Uhmaikä yhdistää vanhempia
Parhaat leikit lasten kanssa, kun äidillä on darra
Vaihe, jolloin meillä ei synkannut esikoiseni kanssa – Yhteinen miniloma palautti tilanteen normaaliksi!
Oon törmännyt ihan samaan ongelmaan itse. Mulla on kaksi tyttöä ja esikoiselle ostelin aika vapaasti sekä tyttöjen että poikien puolilta vaatteita (siis ensimmäiset 2 vuotta kunnes tyttö itse halusi pukeutua pinkkiövereihin) enkä koskaan ajatellut että joku vaate olis ollut liian poikamainen. Ainoa vaate jonka ajattelisin olevan liian poikamainen tytölle on joku, missä lukee tyyliin “little brother”! Eikä mua haitannut vaikka jotkut luuli pojaksi, kun oli ruskeat housut ja siniset kengät. Keskimmäinen käytti samoja vaatteita ja olin ylpeästi sukupuolisensitiivinen. Mutta…sit syntyi poika vuosi sitten ja huomasin ajattelevani et pitää ostaa uusia vaatteita vaikka tytöiltä oli kaikki vielä tallella enkä mä keskimmäiselle juurikaan ostellut uusia. Ajatuskin tuntui tyhmältä, että vauvan vaatteissa haittais väri mut niin vaan haittas. Oli se kyllä sitäkin et ajattelin et mitä muut ajattelee..et äiti laiska äiti ei välitä kun pojalle ei oo viitsinyt edes vaatteita ostaa kun siskojen vanhoissa menee. Keskimmäisen kohdallahan ei ollut niin selvää et oli siskolta perityt vaatteet eikä uudet.
Oon sit tehnyt jonkinlaisen kompromissin ja antanut pojallekin muutaman siskojen vanhan pinkin vaatteen mutta ostanut silti enemmän uusia kun viimeksi kun tuli toinen tyttö. Uuden talvihaalarin ostin kun tyttöjen koko setti oli kirkkaanpinkki mut kirkkaanpinkit töppöset tuli kyllä pojankin käyttöön. (Ja silloinkin joku kyseenalaisti et oliko poika vai tyttö kun oli sininen haalari ja pinkit töppöset. Tosin asun Englannissa ja täällä on “värikoodataan” lapsia enemmän kun Suomessa). Mua hävettää et mua haittaa muiden mielipiteet niin paljon. Haluaisin olla sukupuolisensitiivinen mut sit haittaa jos muut tuomitsee ettei pojalla ole kun tyttöjen vanhoja vaatteita. Lapsille olen silti aina opettanut ettei ole tyttöjen ja poikien värejä ja leikkejä. Kun poika tosta kasvaa ja osaa sanoa oman mielipiteensä niin sit saa kyllä pukeutua pinkkiin niin paljon kun haluaa, jos haluaa.
Tää kuulosti niin tutulta! Ja joo englannista iteki ehdin jo 3kk aikana huomata että siellä koodataan lapset tosi vahvasti värien mukaan tytöiksi tai pojiksi. Ihan vauvasta asti! Tää on kyl outo piirre itestäki huomata nyt pojan myötä, mutta pääasia kai, että huomaa ?♀️?❤️
Joo, tää asia ärsyttää itseänikin. :/ Oon monesti miettiny, kuinka haluaisin ostaa ihanat röyhelölegginssit pojalleni, mutta joku typerä ääni pääni sisällä on estänyt. Olen toki yksittäisiä pinkkejä ja vaaleanpunaisia vaatteita ostellut ja pojalla käyttänyt, mutta kyllä se vaan niin tuntuu olevan, että “poikamainen tyttö” on “hyväksyttävämpi” kuin “tyttömäinen poika”. Pätee mielestäni myös aikuisiin. 🙁
Mutta siis aivan ihana haalari ja mahtavaa, että se pääsi teillä käyttöön myös Liolle! 🙂
Just näin. Ja joo pääsi se kunhan hetken käsittelin ajatuksiani ?
Samaa mieltä, että pojan kanssa vaikeampaa vaikka tytöistä ei olekaan kokemusta. Meidän 3 vuotias rakastaa pinkkiä, pukeutui kerhon naamiaisiin Pepiksi eikä muutenkaan ole stereotyyppinen poika. Kuitenkin huomasin kaupassa ehdottavani tälle, että ottaisi kuitenkin mustan avaruusalusaiheisen haalarin violetin kukkakuvioisen sijaan. Pikkuveljelle oli aiemmin jo ostanut samanlaisen kukkakuvioisen, mutta tuli vaan kaupassa jotenkin sellainen olo, että mitä ne kerhokavereidenkin vanhemmat ajattelevat kun “iso ” poika on kukallisessa kurahaalarissa. Onneksi sain nielaistua ajatuksen ja nyt molemmat pojat ulkoilevat kukallisissa kurahaalareissa.
Mä niiiin näen itteni samanlaisessa tilanteessa! Nyt jo huomasin miettiväni siskon Frozen mekkoja, että säästänkö ne jotka jää pieneksi, niin veljelle. Toistepäin jos tilanne olis, nii en ees miettis