Puolisot jäävät usein raskaudessa täysin sivurooliin. Sehän nyt on selväkin asia, koska äiti lapsen kantaa kaikkine hyvine ja huonoine puolineen. Aloin silti miettiä, miten puoliso voisi olla paremmin osa odotusmatkaa ja miten äiti voisi osallistaa häntä paremmin? Alla muutama yksinkertainen idea!
Kysele kuulumisia
Tästä mä naputan vähän väliä mun miehelle. Hänellä on nyt todella kiireistä töidensä kanssa, joten välillä tuntuu, että odotan yksin. Mutta nalkuttaminen on selkeästi toiminut! 😀
Hiero jalkoja tai päätä tai mitä paikkaa äiti toivookaan
Mun lemppari on selän hipsuttelu!
Ota vastuuta esikoisesta ja anna äidille aikaa levätä (mitä lähemmäs synnytystä mennään)
Meillä isi linjasi 2v-hulinoinnin takia nukkumajärjestelyn niin, että he menivät taaperon kanssa kellariin nukkumaan ja minä sain makuuhuoneen itselleni. Oon saanut levättyä tosi hyvin ja niin on muukin perhe (mahakaveria myöten!).
Tee ruokaa pakkaseen!
Meidän perheen isi tekee maailman parasta jauhelihakastiketta! En tajunnut tätä pakkaseen ruuan tekemistä ennen kuin huomasin syöneeni esikoisen syntymän jälkeen kaiken äitini tekemän sapuskan jo ensimmäisten kotiviikkojen aikana. Ihan korvaamatonta! Ei sitä vain ehdi tehdä ruokaa, kun yrittää pitää kaikki perheenjäsenet hengissä uudessa elämäntilanteessa.
Kerro olevasi tukena ja oikeasti läsnä
Meillä kävi niin, että minun piti kuulla tuo. Siis vaikka se oli miehelleni täysin itsestäänselvyys.
Laita kylpy valmiiksi/tee illallinen/osta kaupasta lemppari-irttiksiä ja laita leffa pyörimään
Tätähän voi tehdä muutenkin kuin vain odottajalle, mutta kaikilla näillä pienillä teoilla voi näyttää, että arvostat äitiä, joka pitää huolta mahassa kasvavasta uudesta elämästä.
Anna aikaa keskustelulle, kosketuksille ja hellyydelle
Pian niille jää vielä vähemmän aikaa!
Mistä pihistellä hoitovapaalla?
Juuri tuollaisia pieniä ja toista auttavia tekoja tuli tehtyä vaimolle raskausaikana. Yleisestikin jaksamisen helpottamista ja läsnäoloa. Sen, mikä itselle on tässä noussut ajatuksena esiin on se, että sekä raskauden aikana, että myös lapsen syntymän jälkeen myös isät tarvitsevat sitä tukea ja varmasti myös osaltaan mahdollisuuksia lepoon. Omalla kohdalla odotusaika oli henkisesti aika raskasta, enkä tiedä tuliko sitä oikeastaan missään kohtaa purettua tai tuliko siihen kiinnitettyä huomiota. Olisi ehkä pitänyt. Ja nyt vauvavuoden taifuunissa on huomannut, että kyllä ne omatkin akut välillä ovat aika tyhjinä. Eli yhteispeliä ja huomioimista puolin ja toisin. Pieniä tekoja ja pyytämättä tehtyjä toimenpiteitä toisen jaksamisen eteen. Niin ja kuuntelee niitä toisen osapuolen hyväntahtoisia neuvoja eikä aina sano, että “kyllä minä jaksan”
Niin totta! ❤️ Meillä isi sai nukkua “täydet yöt” kun imetin, niin fyysistä väsymystä ei tullut mutta henkistä väsymystä nukkuminen ei estäisi! Oon kyllä paljon yrittänyt kysellä tunteista ja varsinkin dramaattisen synnytyksen jälkeisistä fiiliksistä. ❤️ Mutta neuvolassa voisi mun mielestä olla yksi käynti ihan isää varten!
Meillä mies teki juuri tuollaisia pieniä ihania tekoja: haki herkkuja kaupasta ja hieroi jalkoja. Mä tosin olin niin toimintakykyinen ihan viime metreille saakka, että kotitöiden osalta mentiin ihan tavallisella fifty-fifty jaolla ja mähän nukuin ihan superhyvin raskaana ollessani, että väsymyksestä (lukuunottamatta sitä ekan kolmanneksen kuolemanväsymystä) en kärsinyt juuri ollenkaan. 😀
Meillähän on isää varten ihan oma isäneuvola – siis yksi käynti. En muista oliko 7 vuotta sitten, mutta kahdesta nuoremmasta sitä on tarjottu.