Totean heti alkuun, että kyllä – rakastan lastani, vaikka en olisi nukkunut yöllä silmäystäkään. Olen silti huomannut, että päivistä parempien yöunien – jotka meillä tarkoittavat silti 3-4 heräämistä – jälkeen puuttuu sellainen musta väsyn harso. Tuo harso, joka tekee kaikesta hieman utuisempaa. Paremmin nukkuneena päivät tuntuvat valoisammilta, taaperon tunnepurkaukset helpommin kestettäviltä ja vauvan hymyt valloittavammilta.
Sain kommenttia siitä, kuinka minun pitäisi keskittyä nauttimaan vauva-ajasta unista puhumisen sijaan. En ymmärrä tuota kommenttia lainkaan. Tai itseasiassa se on mielestäni tosi ristiriitainen, koska nimenomaan pienin korjausliikkein vauvan unta tukemalla pystyn nauttia tästä ajasta paremmin. Viime yönä hän heräsi neljä kertaa ja päiväunetkin on pitkästä aikaa taas sujuneet. Kirjoitan tätäkin postausta nyt siksi, että en malta odottaa hänen heräävän. Tässä oli aiemmin vaihe (kiitos hulinat!), kun kuopuksen uniajat olivat jatkuvasti pienen stressin sävyttämiä, koska energiaa meni unien ylläpitämiseen. Tämä taas oli tärkeää siksi, että SAISIN NAUTTIA siitä iloisesta pikku tirriäisestä eikä väsyneestä kiukkupussista.
Niin se vaan menee, että meillä unijutut pyörivät läsnä vauvavuotena joka päivä. Ne, kun vaikuttavat niin moneen asiaan, jos eivät jopa kaikkeen. Jopa lasteni rakastaminen on kuplivampaa, kun kaikki ovat nukkuneet hieman paremmin.
Ravitsemusterapeutin vinkit huonosti syövän lapsen ruokailuhetkiin
Uhmaikä yhdistää vanhempia
Vauvavuosi tapultetu – Tuliko nyt varmasti nautittua tarpeeksi?
Ihanaa! Joku muukin elää samassa kuplassa kuin minä. Meillä on esikoinen syntynyt 07/2017 ja kuopus 20/2019. Kyllä asiat vaan rullaa iisimmin kun lapset on saanut nukkua=hyvän tuulisia ja vanhemmat on saanut nukkua= parempia vanhempia. Kirjoitat kivasti teidän arjesta, melkein toisinto meidän elämästä. Kiitos kun jaksat tuossa arjen kiireessä kirjoittaa!