Shitty is the new black 2.0 - Kuka tätä blogia kirjoittaa?

Jippii, kirjoitan ensimmäistä postausta Shitty is the new black – blogini uuteen kotiin!

Nettisivujen tekeminen ei ollutkaan ihan walk in a park vaan se vei aikaa…naapuriltani, jonka lahjoin (lue: kiristin) apuun vuorotellen viinillä, seuralla ja herkuilla. Miestäni lähinnä uhkailin, mutta suureksi avuksi hänkin silti taipui!

Kuka minä olen?

Shitty is the new black – blogia kirjoittaa edelleen sama henkilö kuin aiemmin, eli minä, Sarianna Salo. Vieläkään en ole laittanut 2010 vuodesta mukana roikkunutta miestä liukuun vaan yritän parhaani mukaan olla mahdollisimman siedettävää seuraa, vauva-arjen valvomisista huolimatta.

Lapsiakaan en ole vieläkään myynyt uhmakohtauksista ja yöheräilystä huolimatta, vaan sopivalla annostuksella Pepsi Maxia ja suklaakeksejä tuo 5/2017 hätäsektioitu taaperoni ja 8/2019 syntynyt vauvani ovat varsin valloittavia… ja jos annostukset eivät toimi, löytyy onneksi muitakin ratkaisuja: Kodissamme on kolme kerrosta ja lapsia “vain” kaksi, niin aina pääsee johonkin kerrokseen yksin huutamaan tyynyyn.

Miksi perustin blogin?

Kuuntele alta podcastini Shitty is the new black -blogini synnystä:

Jos siis blogia ei lasketa yhdeksi lapsista. Tämä syntyi elokuussa 2017, kun hain netistä vertaistukea esikoiseni keskosuuteen sekä poikkeukselliseen synnytykseen. Hänet jouduttiin pelastaa mahapläskieni läpi raskausviikoilla 33+5, kun istukkani yllättäen repesi keskellä yötä ja heräsin verilammikosta. Tuosta yöllisestä hetkestä alle tunnin kuluttua esikoistyttöni oli maailmassa reilu 1800 gramman painoisena.

Tie koko raskautumiseen oli ollut pitkä. Tarkalleen sanottuna kolmen vuoden ja kolmen kuukauden pituinen. Niin kauan mieheni kanssa odotimme odotusta. Tuon ajan pistin piikkejä kehooni ja söin erilaisia lääkkeitä auttamaan raskautumisessa. Myös tahattomasta lapsettomuudesta kirjoitin blogiini ahkerasti ensimmäisen vuoden.

Kuopukseni syntymä olikin täysi vastakohta esikoisen tarinalle: Raskautuminen oli (toivottu) yllätys ja synnytys lääkkeetön 20 tunnin rykäys! Ikäeroa heillä on kaksi vuotta ja kolme kuukautta.

Lapsettomuudesta ja dramaattisesta synnytyksestä äitiyden ihmettelyyn

Blogin alkuajat aiheet käsittelivät tahatonta lapsettomuutta, hätäsektiota, keskosuutta ja näiden aiheiden rinnalla äidiksi kasvamista, josta koin isoja kasvukipuja. Olisin varmasti kärsinyt kasvukivuista ilman näitä aiemmin mainittuja elementtejäkin. Ajan myötä kasvukivut ovat muuttuneet rehellisiksi imettelyiksi, avoimiksi epätäydellisyyden hyväksymisiksi ja ymmärtäväisiksi tunteiksi. Olen kasvanut monella tapaa blogin myötä ja blogi on laajentunut myös saman nimiseen podcastiin ja aktiiviseen instagramiin, jonne kirjoittelen hyvin päiväkirjamaisesti.