Taaperoni aivopierut aiheuttavat mulle vielä paskahalvauksen

Aiemmin jo kerroin, kuinka meidän taapero on rakastunut potkulautaansa. Reviirin laajentuessa ja vauhdin kovetessa oma piha ei meinaa enää riittää, joten ollaan käyty vaunukävelyillä lähialueella ja typy potkuttelee vieressä/edellä. Tää on aikamoista Jaakobin painia mun pääni sisällä: pitää antaa potkutella ja kokeilla (eri temput potkulaudan päällä on nyt hitti), mutta ku noi taaperot saa välillä aivan ihmeellisiä aivopieruja!

Taaperon aivopierut liikenteen seassa ovat pahimpia

Esimerkkinä nyt noi potkuttelulenkit. Asutaan keskustan lähellä, joten täällä liikkuu paljon autoja ympärillä. Tyttö osaa jo hienosti jarruttaa, pysähtyä ennen suojatietä, katsoa molempiin suuntiin ja jopa odottaa minua ilman erillistä pyyntöä. Näiden jälkeen ylistän lastani, jotta nämä tavat jatkuisivat. Mutta toisinaan, niinkuin tänään, hän saa päähänpiston ajaa suoraan autotielle katsomatta yhtään minnekään ja sulkemalla korvansa huudoiltani.

Lapsi on todella arvaamattomalla päällä

Muita esimerkkejä vaikka se, kun otan pataruuan uunista ja vaikka tyttäreni tietää vuoan olevan kuuma, näen silti liian usein hänen sormien lähestyvän juuri pöydälle laskettua pataa. Tai, kun pidän vauvaa sylissä ja otan tyttäreni kädestä portaissa ja hän päättääkin hypätä kolmannelta portaalta alas. Horjahdan ja keräilen itseäni järkytyksen kourista samalla, kun esikoistani naurattaa hänen tyylikäs hyppynsä. Nämä kaikki taapero tietää vaaralliseksi ja kielletyksi, mutta silti kieltoja on pakko uhmata.

Taaperon arviointikykyyn ei voi vielä luottaa

Oon aika varma, että meidän esikoinen on poikkeuksellisen tottelevainen ja omaa suht hyvän itsesuojeluvaiston. Nuo piirteet silti lentää romukoppaan, koska millään en voi luottaa täysin aivopieruttomuuteen. Tosin, tuskin on tarkoituskaan voida luottaa kolmevuotiaan arviointikykyyn absoluuttisesti? Minulla on vastuu tehdä uhmaamishetkistäkin turvallisia. Kumpa vaan selviäisin tästäkin vaiheesta ilman paskahalvausta.