Nyt neljän vuoden kokemuksella uskallan väittää, että mun on mahdoton nukkua levollisesti lasteni vieressä. Vuorottelen edelleen mielessäni ajatuksiani aiheesta: joko ymmärrän, että en vain ole perhepeti-ihmisiä ja toisaalta taas hävettää, että nukun niin huonosti OMAT IHANAT LAPSET kainalossa. Mikä mussa on vikana? “Ihminen on luotu nukkumaan toisen vieressä” Otsikossa näkyvän lauseen saan joka kerta vastaukseksi,…