Rakkauteni lapsiani kohtaan on molempien kanssa hieman erilaista. Esikoinen kasvatti minut äidiksi ja ehkä siitä (tai ennenaikaisesta hätäsektiosta) johtuen rakkauden syttyminen antoi odottaa itseään melko pitkään. Kuopuksen “tunsin omakseni” jo hänen ollessa mahassani. Lääkkeetön alatiesynnytys iski rakkausmittarit tappiin ja juuri hetki sitten havahduin tuijottamasta poikaani miettien, miten ihmeessä jotain voikaan rakastaa näin valtavasti. Mutta… Miksi…