Huom! Teksti on kirjoitettu pilke silmäkulmassa.
Kaikkihan me tiedämme kasvatuksen Pyhän kolminaisuuden. Ne ovat kiristys, uhkailu ja lahjonta. Luonnollisesti myös minä olen kokeillut näistä kaikkia vain huomatakseni, että tahtoikäisen kanssa nämä eivät kertakaikkiaan toimi.
Kuuntele podcast aiheesta alta:
Heikoin näistä on uhkailu. Se selvisi samantien ja tilanne oli seuraava:
Olin maanitellut lasta jo aikani minun ja vauvan kanssa yläkertaan ja lopulta sanoin, että “No äiti ja vauva menee nyt sitten kaksin ja sä jäät tänne”. Taapero totesi:”Okei. Heiheeeei!”, ja vilkutti perään. Sehän meni hienosti.
Kiristystä oon käyttänyt useammin, pääsääntöisesti aamupuuroa syödessä (tai syömättä). Perustilanne on tämä:
Minä: nyt jos et sä syö tätä puuroa niin Muumi menee pois (tv:stä)
Taapero: eeeeiiiiii
Minä: No syö sitten
Taapero alkaa teatraalisesti ottaa lusikallista puuroa ja siirtää sitä hiiiiitaaaasti kohti suuta. Mitä lähemmäs suuta päästään, sitä hitaammaksi lusikan matka muuttuu.
Minä: Noniin syöppä sitten, Muumi menee pois!
Taapero: JOOO JOOO JOOOOOO (tähän kuuluu myös liioiteltu pään puolelta toiselle heittely)
Sama lusikan vieminen alkaa ja lopulta puuron syöminen päätyy siihen, että taapero nuolaisee lusikan kärjestä pisaran mehukeittoa.
Lahjonta toimii näistä parhaiten, mutta siinäkin panoksia pitää nostaa kamalaa vauhtia.
Aluksi riitti hali tai tarra, nyt vaaditaan jo karkkia ja leluja. Kävisi kalliiksi, joten keino on jouduttu hylätä. Ääritapauksissa välipalapatukoita on kuitenkin käytetty lahjonnassa, esimerkiksi kaupasta lähdettäessä ja pottailussa.
Uusi pyhä kolminaisuus voisi olla kärsivällisyys, priorisointi ja avunpyyntö.
Uusi pyhä kolminaisuus voisi olla kärsivällisyys, priorisointi ja avunpyyntö. Kaikki tietää, mitä ensimmäisellä meinaan, mutta kaksi viimeistä voi vaatia hieman selittelyä. Oon huomannut, että meillä tyttö haluaa aina auttaa. Auttaminen harvemmin nopeuttaa asioita todellisuudessa, mutta sillä selvitään ilman konfliktia. Yleensä. Ehkä tää liittyy siihen “minä itse”-meininkiin, minkä silmässä tässä nytkin eletään? Priorisoinnilla tarkoitan aiemminkin mainitsemaani kauppa-esimerkkiä, mutta annetaan toinenkin: jos kauppaan kävellessä taapero haluaa tutkia kaikkea, onko tärkeämpää päästä kauppaan nopeasti vai ilman draamaa? Jos vastasit vaihtoehdon b, anna lapsen pyöriä ojissa ja puskissa! Tuossa muuten, jos jossain, tarvitaan sitä kärsivällisyyttä. Nimimerkillä kilometrin matkaan meni 50 minuuttia!
Kumpi pyhä kolminaisuus teillä toimii paremmin?
psst! Käy kurkkaamassa blogin instagramista, kuinka taapero “auttaa” minua tekemään porkkanakakun 😉
Satu K. says
Ehdottomasti jälkimmäinen kolminaisuus! 😀 Ja tämänhetkisen elämäni “motivational quote” on epäilemättä: “Valitse taistelusi.” :DD
Vierailija says
Choose your battles. Se toimii! Kaikkia taisteluita ei voi voittaa, mutta joitakin oikeasti voi. Jos lapsi haluaa hellepäivänä kumisaappaat jalkaan, hän laittaa ne. Mutta jos hän haluaa t-paidan ulos lokakuussa, hän jää vaille haluamaansa. Olen opettanut lapselle, että myös äiti haluaa asioita. Mäkin haluan, ja kovasti haluankin. Se hämmentää lasta ja usein myös naurattaa. Naurun myötä tapahtuu myös usein haluttuja asioita, kuten vaatteiden päälle pukemista.
Vierailija says
Varmaankin lapsi tietää, että äiti ei jätä häntä alakertaan. Samoin muumit palaavat, lapsi tietää. Lapsihan tavallaan manipuloi äitiä.
Tällaisia tilanteita on varmaan miljoonia, mutta se on vain tehotonta. Supernanny sanoisi, älä leiki lapsen kanssa. Kun kyse on tottelemisesta.
Tarkoitukseni ei toki ole olla negatiivinen.
ShittySarianna says
Meillä toimii eri tavat kuin nuo tutut kolme ? meidän tyttö on erittäin tottelevainen, teksti oli kirjoitettu pilke silmäkulmassa ?