Lauantaina heräsin uuteen raskausviikkoon. Nyt niitä on takana täydet 26 eli mennään raskausviikkoa 27! Voitteko uskoa?! Luin appista, mitä kehitysaskelia uusi viikko tuo tullessaan ja mietin, että Kipinä syntyisi jo 1,5 kuukauden päästä tästä. Samassa havahduin siihen, että en ollut tuntenut yhtäkään liikettä koko aamuna tai yönä. Mahakaveri, eli Vipinä, on ollut kyllä hieman chillimpi kaveri liikkeiden osalta kuin siskonsa, mutta nyt en muistanut tunteneeni pitkiin aikoihin liikettä. Normaalisti vauvat liikkuvat mahassa 3–50 kertaa tunnissa, jotkut satakin kertaa tunnin aikana.
Tämä oli ensimmäinen kerta, kun pelko lähti kunnolla käsistä enkä saanut rauhoitettua itseäni lainkaan.
Ajatukset alkoivat piirtää heti kauhukuvia 2017 vuoden toukokuusta ja istukan ablaatioista. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun pelko lähti kunnolla käsistä enkä saanut rauhoitettua itseäni lainkaan. Hyvä muistutus siitä, että vielä on läpikäytävää ennen kuin olen ”valmis” synnytykseen. Juoksin hysteerisenä jääkaapille ja join ison lasillisen kylmää omenamehua. Samalla vauhdilla pistin kyljelleni maate ja aloin jännittyneenä odottaa potkuja.
Syntymäyönäänkin esikoinen potki sairaalalle ajaessammekin, vaikka reilun puolen tunnin kuluttua hänet kaivettiin mahasta pihalle.
Kipinästä en joutunut tehdä lainkaan liikelaskentaa. Hän potki koko ajan ja jos sekunninkin mietin, olenko tuntenut sinä päivänä potkuja, hän monotti minua kylkeen. Kuin kertoakseen, että ”kaikki ok!”. Syntymäyönäänkin esikoinen potki sairaalalle ajaessammekin, vaikka reilun puolen tunnin kuluttua hänet kaivettiin mahasta pihalle. Mieheni kaahasi naama kalpeana lyhyen matkan sairaalalle ja minä muistan sanoneenikin, että ”rauhoitu nyt”. Minä tunsin potkut ja tiesin lapsen olevan sillä hetkellä hengissä – isi oli nähnyt vain verihyytymät pitkin kämppää ja sen perusteella arvioi kaasujalkaansa.
Ehdin odottaa mahakaverin liikkeitä mehulasillisen jälkeen ehkä 30 sekuntia (joka tuntui kolmelta vuodelta), kunnes tuttu monotus pissarakkoon alkoi. Silitin vatsaani ja huokaisin helpotuksesta: Ei mitään kiirettä vielä, pikkuinen… ja kiitos keho, että olet toiminut näinkin hyville viikoille toivotusti. Jaksa vielä ainakin muutama viikko lisää.
Ohjeet liikelaskentaan löydät tästä.
Laura A. says
Mä tein ihan mielenkiinnosta liikelaskentaa aika useinkin 😀
Yhden yhden yön muistan, olisinko ollut jotain rv 35, kun makoilin itsekseni valveilla (mies oli yön pois kotoa) ja yhtäkkiä havahduin ettei liikkeitä ollut juuri tuntunut koko iltana. Tein liikelaskentaa sen tunnin saamatta yhtään liikettä. Hysteerisenä itkin ja mietin mitä tehdä. Voinko soittaa sairaalaan, soitanko miehelle, odotanko vielä. Olin juuri ryntäämässä puhelimelle kun liikkeitä alkoikin tulla. Itkin vähän lisää ja pitkälle yöhön nautin siitä mujuamisesta.
ShittySarianna says
Voi vitsi, kauheeta ku vielä yksin! ? Onneksi kaikki hyvin lopulta❤️
Vierailija says
Minä olin ihan ummikko koko raskaudessa. Pelkäsin kaikkea, mutta edessä oleva istukka varmaan nielaisi suurimman osan liikkeistä. Muutaman kerran tein liikelaskentaa ja tyhjensin jääkaapin ilman yhtään potkua 😉 tosin vähän hölmönä päätin odottaa jos se liikkuisi sitten seuraavana päivänä. Yleensä se siihen mennessä oli taas hereillä… näitä oli koko loppuraskaus. Jos vauva touhusi yhden päivän, nukkui ainakin seuraavan ellei kahta. Samaa tahtia jatkoi mahan ulkopuolellakin 😉 Suihku yleensä toimi herättäjänä, joten yleensä laitoin paineen täysille ja suihkun hieronta-asentoon ja aloin kiusaamaan vauvaa… ruoka tosiaan ei minulla toiminut mihinkään suuntaan. Itselleni tuli lähinnä vain ähky 😉
ShittySarianna says
haha, ihana toi “tyhjensin koko jääkaapin” 😀 suihku on muuten varmasti hyvä idea! pitää töissäki vaan pokka päällä vetää kylpytakki päälle ja mennä pelleilee vessan käsisuihkulla 😀
Satu K. says
Mä taisin tehdä kerran tai maksimissaan 2 liikelaskentaa raskauden aikana. Toisella niistä kerroista sain odotella viitisen minuuttia ensimmäistä liikettä ja voi pojat se oli elämäni pisin 5 minuuttia. Itekin kun olin tottunut siihen, että kaveri möyrysi menemään pitkin päivää. 😀 Voi miten tulikin nyt ikävä niitä liikkeitä. <3
ShittySarianna says
Oi jestas, toi 5min olis aivan järkyttävän pitkä aika!
Vierailija says
Kerran tuli raskauden aikana lähdettyä sairaalalle näytille, kun ei liikkeitä kuulunut. Kaikki kuitenkin hyvin, masukki vain sellaisessa asennossa ettei liikkeitä tuntunut hyvin.
Loppuraskaudessa pitikin sitten päivittäin tehdä liikelaskentaa, väh. 3krt päivässä ja lähteä heti sairaalaan jos ei liikkeitä kuulu. Tiedossa oli masukin pienikasvuisuus ja sydänvika.
ShittySarianna says
Voi että, oli varmaan aika raskasta henkisesti tuo loppuraskaus ?❤️
Vierailija says
Onneksi kaikki hyvin!
Itse jouduin laskettuna päivänä lähteä sairaalaan kun en liikkeitä saanut, se reissu päätyikin kiireelliseen sektioon kun napero oli kietonut napanuoran kaulan ja nilkan ympärille. Ei mikään ihme ettei liikkunut ku potkaisulla kiristyi nuora kaulan ympärillä.
Onneksi meilläkin kaikki päättyi onnellisesti 🙂
ShittySarianna says
Herranjestas miten noin ees saa ittensä kierrettyä!? Raukka ❤️ onneksi olit valppaana!