Vauvamme sukupuoli ja ajatuksiani gender reveal -partyista sekä sukupuolisensitiivisyydestä

Otsikosta huolimatta, tässä postauksessa en kerro meidän gender reveal -partyista vaan lähinnä siitä, mikä mua niissä nyppii. Jos se ei siis kiinnosta, hyppää loppuun ja kurkkaa kumman sukupuolen vauveli meille tulee ultran mukaan! Lisäksi olen vältellyt tätä sukupuolisensitiivisyysaihetta, koska se tuntuu kuohuttavan niin kamalasti ja tuntuu, että usein sanomani ymmärretään tahallaan väärin. Mutta lusikka on jo sopassa, joten täältä pesee! Jos haluat mieluummin kuunnella aihetta koskevan podcastini, se löytyy tästä klikkaamalla!

Juhlan idea on siis se, että paljastetaan, kumpaa sukupuolta tuleva perheenjäsen edustaa.

Gender reveal party – niinkun about kaikki höpöhöpö juhlat – ovat rantautuneet meidän porojen ja perunoiden maahan USAsta. Juhlan idea on siis se, että paljastetaan, kumpaa sukupuolta tuleva perheenjäsen edustaa. Se paljastetaan esimerkiksi isolla ilmapallolla, josta pölähtää silppua vanhempien naamaan sitä neulalla poksauttaessa: pinkkiä, jos tulon päällä on tyttö ja sinistä, jos tulossa on poika. Tässä vaiheessa mulla vähän rätisee kiinni.

Toivoisin, että sininen olisi yhtä paljon tyttöjen kuin poikienkin väri ja myös pojat saisivat pukea ylleen pinkeimmän röyhelön ilman kummasteluja.

Maailmassa, jossa yritetään olla sukupuolisensitiivisiä (joka itsekin pyrin olemaan) tai/ja sukupuolineutraaleja leviävät bileet, joissa sininen on naulattu pojan väriksi ja pinkki tytön omaksi. Vähänkään ig:ssä blogia seuranneet ovat ehkä huomanneet, että en pidä tästä ajatusmaailmasta. Toivoisin, että sininen olisi yhtä paljon tyttöjen kuin poikienkin väri ja myös pojat saisivat pukea ylleen pinkeimmän röyhelön ilman kummasteluja. Näin siis, jos lapsi itse haluaa! Jos tyttö tykkää lilasta röyhelöstä ja poika vihreästä monsteriautosta, se sopii aivan yhtä hyvin. Lapsi saakoon päättää.

Vanhempi voi koko värikirjon vaihtoehtoja valitsemalla näyttää, että jokainen väri on yhtä söpö pikkuisen päällä.

Tästä päästään varmaan siihen, että ei pieni lapsi osaa itselleen vaatteiden väriä päättää. Ei osaakaan ja siinä vaiheessa vanhempi voi koko värikirjon vaihtoehtoja valitsemalla näyttää, että jokainen väri on yhtä söpö pikkuisen päällä. Läheiseni kertoi, kuinka hän haluaa ostaa vaaleanpunaista pitsiä tytöllemme, koska ei ole koskaan sitä kolmelle pojalleen voinut ostaa. Se on mulle ihan ok. Kyllä jokainen saa itse päättää, minkä väriseen kolttuun rahansa käyttää. En minäkään jätä kauppaan hienoa ja kestävää alennushaalaria, koska siinä on kukkia, minulla on tytär ja haluan olla sukupuolisensitiivinen!

Sydämeni särkyi hieman, kun ystäväni kertoi pienen poikansa todenneen, ettei voisi olla ballerina (vaikka se hienolta näyttääkin), koska se on tyttöjen laji.

Oma ajatukseni tämän asian kanssa on ehkä enemmänkin se, että jos Kipsu haluaa sinisen autopaidan, ei sitä häneltä kiellettäisi siksi, että se on “poikien väriä”. Mulle on aivan täydellisen ok, jos äiti rakastaa pukea poikansa turtles-paitoihin, mutta toivoisin silti, että samasta paidasta tykkäävää tyttöä ei katsottaisi kummaksuen. Tytötkin tykkää mutanttininjakilppareista ja pojat hempeistä my little ponyista! Mua ahdistaa myös ajatus siitä, että esikoiseni luulisi, ettei voi harrastaa vaikka jääkiekkoa, koska on tyttö. Sydämeni särkyi hieman, kun ystäväni kertoi pienen poikansa todenneen, ettei voisi olla ballerina (vaikka se hienolta näyttääkin), koska se on tyttöjen laji. Ystäväni oli tietenkin heti korjannut painokkaasti, että “EIKÄ OLE! Voit olla ihan mitä haluat!”. 

Meillä on tallessa jonkin verran Kipsun vaatteita, jotka sopivat varsin hyvin seuraavallekin tulokkaalle, vaikka hän onkin eri sukupuolta kuin esikoistyttömme. Vaatevaraston täytin eri kirppari vaatepaketeilla jo ennen, kun tiesin meille tulevan pojan! Mun ei tarvitse etsiä “poika- tai tyttövärisiä” -ilmoituksia. Kaikki käy, kunhan kuosi miellyttää 😉

Käy kuuntelemassa podcast aiheesta täältä! Jos sulla ei oo spotifyä, niin voit kuunnella podit myös täällä!