Isäkuukausien Tuomas ripittäytyi tämän postauksen facebook-kommenteissa tunnustamalla, että koko vauva-arjesta nauttimisen sijaan hän toivoo vanhempien nauttivan vauvan ensimmäisistä viikoista. Ne menevät aina niin hujauksessa, että harvoin ehditään pysähtyä hetkeen. Tuo on kyllä totta ja se sai minut miettimään meidän perheen ensimmäisiä viikkoja.
Voiko vastasyntyneiden teho-osastolla nauttia ensimmäisistä viikoista vauvan kanssa?
Meidän sairaala-aika kesti tasan kolme viikkoa syntymästä eli viikoista 33+5 viikoille 36+5 saakka. Noihin viikkoihin mahtuivat kyllä lähestulkoon kaikki tunteet, joita maa päällään kantaa. Ajatuksena koko teho-osasto on pelottava eikä sinne missään nimessä haluaisi ‘joutua’. Siitä huolimatta, meillä aika sisälsi paljon ilon ja onnen hetkiä, naurua ja helpotusta! Nauttiminen olisi ehkä hieman liioiteltu kuvaus, mutta joku sanan lähisukulainen voisi sopia.
Uusi tilanne tuntui hurjalta – enää apu ei ollutkaan napin painalluksen päässä.
Jättäessämme sairaalan taaksemme Kipinä painoi noin 2,2kg. Nenämahaletku ja puntari kotiutuivat mukana. Mukana kotiutuivat myös jännitys ja ikävä. Uusi tilanne tuntui hurjalta – enää apu ei ollutkaan napin painalluksen päässä. Kolmen viikon aikana myös ehti kiintyä hoitajiin. Kolmeen viikkoon mahtuu monta hoitajien työvuoroa ja niiden aikana ehtii jauhaa monet muutkin jutut kuin vain vauvaan liittyvät. Ja ihan rehellisesti – miten tuollaisiin ihmisiin ei kiintyisi? He lohduttivat, kun imetysyritys meni pilalle. He kannustivat, kun uskaltauduin kylvettää Kipsua ensimmäistä kertaa. He jakoivat salaisuuden kanssani, kun järjestin miehelleni ylläysvarpajaiset.
Sanoisin siis, että sairaalassakin voi iloita vauva-ajan ensimmäisistä viikoista. Tietynlainen yksityisyys ehkä puuttui, mutta tilalla oli muun muassa ihania lääkäreitä ja hoitajia ja heidän tukensa. Jostain kumman syystä aika on kullannut tuon ajan täydellisesti. Sieltä muistan vähiten huonoja hetkiä!
Ehkä tälläkin kertaa mieli suojelee kantajaansa ja se sopii minulle paremmin kuin hyvin!
Murmelin äiti says
Mun poika syntyi 24+5 ja vajaa. Kolmen viikon iässä jouduttiin elvyttämään ja siitä pari viikkoa jännitettiin että selviääkö hengissä. Siinä ei varsinaisesti voinut nauttimisesta puhua. Kolme kertaa ehtisin pitämään kengurussa ennen takapakkia. Koko sairasla-aika kesti 4kk.
ShittySarianna says
Oi kauheeta <3 Siis aivan hirveetä, kaikille! 4kk on aivan tajuttoman pitkä aika ja varsinkin jos/kun koko ajan joutuu jännittämään 🙁 Miten teillä nyt voidaan?