Tämä vanhemmuus on kyllä ollut jatkuvaa oppimista. Oppimista koskien jatkuvasti uusia tunteita – hyviä ja ei-niin-hyviä – ja tilanteita. On ollut ääretöntä ylpeyden tunnetta esimerkiksi lapseni oppiessa kävelemään, vilpitöntä onnea katsoessa hänen leikkejään, mutta myös aivan uuden levelin huolta lapseni sairastaessa. Oppimisissa ei tule todellakaan vähäisimpänä erilaiset säännöt ja suositukset. Niistähän sai hyvän ensimaun jo raskautumista yrittäessä ja viimeistään raskaana ollessa. Ne vain eivät loppuneet synnytykseen, vaan tuntuu, että senhän jälkeen erilaiset suositukset vasta iskivätkin märällä rätillä naamaan.
Alla muutama esimerkki, joista minulla ei ollut hajuakaan aiemmin:
Tahaton lapsettomuus
Niin kuin mieheni totesi omassa tekstissään, lapsia ei tosiaan taidakaan tulla aina siten, kuin vitosluokan biologian tunnilla opetettiin. On iso siivu ihmisiä, joilla lapsensaaminen vaatii paljon muutakin kuin sen seksin harrastamisen ilman ehkäisyä. Sen saimme oppia kantapään kautta.
Turvaistuimessa tulisi istua vähintään 4-vuotiaaksi selkä menosuuntaan
En ihan oikeasti tiennyt, että lasten olisi paras matkustaa vähintään 3-vuotiaaksi (ruotsin suositusten mukaan vähintään 4-vuotiaaksi) asti selkä menosuuntaan autossa.
Turvaistuin ja toppavaatteet
Samaan aiheeseen liittyen: En tiennyt, että toppavaatteita ei olisi hyvä pitää turvaistuimeen laitettaessa ja siinä matkustamisen aikana. Vöitä ei saa yhtä kireälle, jos välissä on paksu toppakerros. Nyt meillä käytetäänkin matkustaessa merinovillahaalaria ja autoon otetaan mukaan paksu villapeitto.
Sitterissä ei ole turvallista ruokailla
Tästä tuli ihan uudenlainen ”ongelma”, kun keskoslapsellemme suositeltiin kiinteiden aloittamista neljän kuukauden kalenteri-iässä (kehitysikä 2,5kk) ja hän oli kuin keitetty spagetti jäntevyydeltään. Hän ei todellakaan osannut itse istua (ei vielä useampaan kuukauteen) ja sylissä istuttaminen ruokailun ajan toi omat haasteet, koska olin yksin arkisin kotona. Halusin tietenkin nähdä lapsen kasvot, ilmeet ja eleet tukehtumisen varalta, joten usein siirsinkin peilin eteemme syöttäessä.
Sitterin ongelma on siinä, että lapsi on hieman takakenossa ja jos menee liikaa ruokaa kerralla suuhun, on niitä vaikeampi kakoa pois.
Kantorepun ja rintarepun erot
Näiden eroista sai kyllä kuulla hyvin nopeasti, kun keskustelu edes hipaisi manducaa (joka meillä on). Rintareppuja mainostetaan ergonomisina enkä minäkään tajunnut niiden ”vikoja” ennen kuin perehdyin asiaan hieman enemmän. Eroja ovat esimerkiksi selän asento. Rintarepussa lapsen selkä on suorassa ja jalat suoraan alaspäin kun taas kantorepussa lapsi on sammakkoasennossa ja näin ollen selkä hieman pyöreä. Aiemmin mainitussa asennossa lapsen koko paino on nivusilla.
Hyppykiikut
Mulla on pienenä ollut hyppykiikku, jossa olen kuulemma rakastanut olla. Nämä laitteet kuitenkin saivat esimerkiksi meidän fysioterapeutin salaa näkemään punaista, koska hyppykiikut ja vastaavat voivat saada lapsen varvistelemaan. Joka ei siis ole hyvä asia.
Hätäsektio
Tää on ehkä kaikista huvittavin. En siis tiennyt, että on muitakin tapoja synnyttää kuin alateitse ja “se perus” sektio. En ollut perehtynyt kiireellisiin sektioihin lainkaan enkä ollut koskaan kuullutkaan hätäsektiosta. No…nytpä opin senkin kantapään kautta!
Vaunuverho
Tämä mua ehkä vähän jopa hävettää, mutta en tajunnut täysin, kuinka kuumaksi ilma vaunuissa muuttuu, jos vaunuverho on täysin ummessa. Tietenkin tiesin, etten voi laittaa lasta vaunuihin nukkumaan tosi kuumalla ilmalla (esim. viime kesän +30 -kelit), mutta en ymmärtänyt, että jo tuosta puolissakin asteissa vaunuihin tulee tosi lämmin. Usein näkee, kuinka vaunuverhot on aseteltu blokkaamaan täysin vaihtuva ilma ja silloin vaunuissa alkaa olla jo happi aika vähissä (varsinkin lämpimällä kelillä).
Suurin osa vauvoista eläisi pelkällä tissi-/korvikemaidolla 6kk vanhaksi
Opin jälkeenpäin, että jopa minun keskoseni kanssa ei olisi tarvinnut aloittaa kiinteitä 4kk kalenteri-iässä. Tämä ohjeistus taitaa vaihdella sairaaloittain, mutta joissain kunnissa neuvotaan keskosillekin täysimetystä kuuden kuukauden kehitysikään asti. Eli meidän tilanteessa maidolla olisi voitu pärjätä 2,5kk kehitysiän sijasta 7,5 kalenteri-ikään! On se maito vaan ihmeellistä ?
Sormiruokailu
Sormiruokailu oli minulle täysin uusi juttu. Omalla termillään tai ilman. Luulin, että vauvat syövät aina soseita ja siitä sitten siirrytään pieniin paloihin eri ruokia, mutta nämäkin vanhemmat syöttävät vauvalle. Tämähän on täysin höpöhöpöä. Vauva voi alkaa syödä itse heti, kun valmiudet ovat valmiit ja mieluiten aloitetaan mahdollisimman isoilla paloilla, jotta lapsi saa ruuasta hyvän otteen eikä pienet palaset sujahda vahingossa kurkkuun.
En myöskään tiennyt, kuinka nämä aiheet menevät äideillä tunteisiin. Taidan itse kuulua siihen jengiin, jota toinen jengi nimittää kukkahattutädeiksi. Minussa erona vain se, että en lähde väittelyihin mukaan. Niitä seuranneena, se on sama kuin hakkaisi päätään seinään. Minä en myöskään ota kaikkia neuvoja äitiyteni arvosteluna. Esimerkiksi naaman suunta turvaistuimessa: en oikeasti tiennyt, että selkä menosuuntaan on niin paljon turvallisempaa. Olin vilpittömästi kiitollinen, että minua valistettiin. Senkin tosin voi tehdä miljoonalla eri tavalla. Joskus keskusteluissa vilisee henkilöt, jotka ilkeästi töksäyttäen lyö faktaa pöytään. Tämä ilmaisutapa aiheuttaa varsin ymmärrettävän vastareaktion ja puolustautumisen: ”Kyllä minä äitinä tiedän, mikä on minun lapselleni turvallisinta”. Ihan sama, mitkä töksäyttäjän perusteet olivat.
Leave a Reply
You must be logged in to post a comment.