Ajatella, että oon päässyt toisen lapseni kahden vuoden ikään asti ilman, että olen menettänyt hermot hänen kanssaan! Tai okei – kerran olen menettänyt malttini… Onko tämä pinnan pidentyminen toisen lapsen siunaus? Esikoisen kanssa meni hermot helpommin Esikoiseni ollessa kaksivuotias, muistan kokeneeni olevani aivan pulassa! Muistelisin, että esikoisen ollessa 1,5-vuotias, havaitsin selkeää rajojen koettelua. Hänen ollessa…
Omatunto
Olen äiti, joka ei osaa nukkua lastensa vieressä
Nyt neljän vuoden kokemuksella uskallan väittää, että mun on mahdoton nukkua levollisesti lasteni vieressä. Vuorottelen edelleen mielessäni ajatuksiani aiheesta: joko ymmärrän, että en vain ole perhepeti-ihmisiä ja toisaalta taas hävettää, että nukun niin huonosti OMAT IHANAT LAPSET kainalossa. Mikä mussa on vikana? “Ihminen on luotu nukkumaan toisen vieressä” Otsikossa näkyvän lauseen saan joka kerta vastaukseksi,…
Vaihe, jolloin meillä ei synkannut esikoiseni kanssa – Yhteinen miniloma palautti tilanteen normaaliksi!
Mietin tota otsikkoa monta päivää. Koko postausta oon miettinyt useamman kuukauden. Tuntuu pahalta kertoa, että “ei synkannut” esikoisen kanssa, koska kyllähän nyt oman lapsen kanssa pitää “tulla toimeen”. Meillä kuitenkin oli muutama kuukausi sitten vaihe, kun tuntui, että molemmat tyttäreni kanssa vain ärsytimme toisiamme. Olimme esikoiseni kanssa aivan eri aaltopituuksilla Muutama kuukausi sitten olimme esikoiseni…
Vauvavuosi tapultetu – Tuliko nyt varmasti nautittua tarpeeksi?
“Nauti nyt!”, “Vauvavuosi on elämän parasta aikaa!”, “En vaihtaisi hetkeäkään!”. Lauseet, joita suurin osa meistä vanhemmista on kuullut toivotettavan. Mutta mitä jos ei nautikaan joka hetkestä tai vauvavuosi ei olekaan elämän parasta aikaa? Kuvituksena tekstissä joka kuukausisynttäreinä pojastani otetut kuvat. Jokaisessa kuvassa on jotain, joka kuvaa sen hetkistä kehitysvaihetta tai maailman tilaa (vessapaperit=korona)! Postauksesta on…
Ensimmäinen viikko vauvan kanssa – Uusi arki kotona alkaa, mutta miksi esikoinen tuntuu vieraalta?
Postaan tällä viikolla joka päivä vuosi sitten, vasta synnyttäneenä, kirjoittamiani fiiliksiä, koska sunnuntaina meidän vauvavuosi päättyy. Nää tekstit on tosi autenttisia: ihan puhdasta juuri synnyttäneen äidin tunteiden virtaa, joten se saattaa olla paikoin melko sekavaakin. Postauksessa uuden arjen ihmettelyä, rintakumiripittäytyminen ja minut pahasti säikäyttänyt tunne: Miksi esikoinen tuntuu vieraalta? Voi, tämä vauva on niiiiiiiin ihana!…
