Olisiko teillä hetki aikaa puhua tisseistä? No, onhan meillä! Siitä puhe mistä puute, vai miten se meni? Oon kirjoittanut tän tekstin jo kesän lopulla, mutta jostain syystä se jäi julkaisematta. Julkaisen sen siis nyt ja lisään loppuun tämän hetken fiilikset aiheesta!
Kerran ruokakaupassa kantaessani vauvaani jenkkiksilläni, huomasin nuoremman jannun katsovan meitä pitkään. Sekunnissa tajusin, että vauva oli vetänyt mekon kauluksen siten, että rintaliivini näkyivät lähes koko komeudessaan. Ennen olisin mennyt aivan punaiseksi häpeästä ja juossut piiloon. Nyt nostin kaulusta, hymyilin iloisesti ja jatkoin matkaani sen kummempia miettimättä.
Toki myös moni muu osa kehossa on muuttunut, mutta kyllä kovimman osuman otti rinnat.
Kirjoitin jo aiemmin, kuinka oman lapsen myötä mikään ei ollut enää tärkeämpää kuin hänestä huolenpito. Siihen kuuluu oleellisena osana ruokkiminen, jota tein yli vuoden ajan myös imettämällä. Tämän myötä tissini ovat kokeneet inflaation. Ei siis niinkään ulkonäöllisesti, vaan ajatuksen tasolla. Toki myös moni muu osa kehossa on muuttunut, mutta kyllä kovimman osuman otti rinnat. Ennen niin tarkkaan piilotetut tissit näkyivätkin vähän väliä sille, joka sattui minuun päin katsomaan, vaikka kohteliaisuuttani yritin aina mahdollisimman soveliaasti imettää.
Vieläkin välillä joudun oikein muistuttamaan itseäni imetyksen olevan historiaa. Ei siis näytä ihan normaalille, kun tottumuksesta kokeilen, onko maitoa pursunnut paitaan! Silti pidän vieläkin imetystoppeja (koska ne ovat niin mukavia!) ja rintsikat on jäänyt kotiin useamman kerran. Tästä syytin kuumaa kesää, mutta todellisuudessa mulle oli ihan sama, vaikka joku näkisi nännini. Ostin sentään tarrat, joilla saa pisimmät valot piiloon!
Tuleeko rinnoista taas ne piiloteltavat salaisuudet, jotka vain harvat ja valitut saavat nähdä?
Sanokaa nyt hyvänen aika, että tämä ajattelutapa muuttuu ajan kanssa? Tuleeko rinnoista taas ne piiloteltavat salaisuudet, jotka vain harvat ja valitut saavat nähdä? Ne seksuaalisuuttakin edustavat kaverit, jotka mielellään laittaa kauneimpiin pitsihärpäkkeisiin piiloon? Vai kuljenko koko loppuelämäni nännitarrat ja Cittarin mummorintsikat niskassa?
Nyt reilu puoli vuotta imetyksen lopettamisen jälkeen voin onneksi todeta, että kyllä se katsomus rintojaan kohtaan muuttuu takaisin ainakin hieman häveliäämmäksi! Pitsiunelmat ovat edelleen laatikon perällä, mutta askel askeleelta siirrytään pois urheilutoppien arkikäytöstä. Kyllä tää tästä!
Satu K. says
Noin kuukausi sitten loppui meidän imetystaival ja mulla tissit otti imetyksestä aikamoisen kolauksen. 😀 Ja mä kaivoin kyllä niin mielelläni normirintsikat esille jo siinä vaiheessa, kun imetyskerrat alkoi olla enää mallia “aamun ensimmäinen ja illan viimeinen”. Inhosin käyttää imetysliivejä, koska ne sai mun tissit näyttämään kamalan rupsahtaneilta. 😀 Mutta ymmärrän mukavuudenhalun! Koska kyllähän kaarituet on pidemmän päälle inhottavat, vaikkakin mulle välttämättömät, jotta saan huijattua painovoimaa edes piirun verran. 😛
ShittySarianna says
Haha joo no painovoima ei oo koskaan ollu kovin iso ongelma näin pienillä tisseillä ?
Vierailija says
Mun on myös nykyään vaikea suhtautua tisseihin seksuaalisesti, vaikka imetyksen loppumisesta onkin jo yli puoli vuotta. Jos näen isot tissit jollain, niin ajattelen vaan että noilla on varmaan hyvä imettää 😀
Itselläni on aika minimaaliset tissit, joiden hyvä puoli kyllä tosiaan on, ettei niille ulkonäöllisesti tapahtunut mitään raskaudesta ja imetyksestä huolimatta 😀
ShittySarianna says
hahah! mulla sama! ei siis ulkonäöllisesti tapahtunut juuri mitään ja se vähäinenkin mitä tapahtui, todennäköisesti palautuu vielä 🙂 kerranki hyötyä pienistä boobseista 😀