Tämä mieheni koti-isyys on opettanut myös mulle paljon kaikennäköistä. Äidin tapa ei todellakaan ole aina paras. Vaikka tämän olenkin aina tiennyt, niin ihan hyvä saada asiasta muistutusta vielä käytännön esimerkkienkin kera ?
1. Ruokailun stressaus
Isi ei missään vaiheessa stressaillut meidän lapsen syömisestä. Määrästä eikä tavasta. Jännä juttu, että tyttö syö nyt todella hyvin ja lusikalla tai haarukalla. Kumma.
2. On ok haluta juoda kahvi tai syödä ruoka rauhassa
Ja miettikää – meidän lapsi on oppinut tämän! Meillä isi saa juoda aamukahvin rauhassa lapsen leikkiessä olkkarissa! Ruuan syövät yhdessä, mikä on myös ihailtavaa. Itsehän laitoin vaan Kipinälle ruuan ja ite söin silloin kun ehti. Mä en KOSKAAN saanut syödä yhtään mitään rauhassa, siksi pitikin syödä jotain päikkäriaikana.
3. Kaikkien ähinöiden takia ei tarvitse juosta härits… katsomaan lapsen tilannetta
En tiedä johtuuko tästä, mutta puolentoista vuoden klo 7 herätysten sijaan isi ja lapsi herää joka aamu 8-10 välillä. Ei pöllömpää vai mitä?
4. Isi osaa leikkiä
Mä en osaa. Osaan mä jotenkin, mutta en yhtä hyvin kuin isi. Muistan, kun vuosia sitten mieheni mietti ääneen, mitenköhän tyttöjen kanssa leikitään? Hänellä on vain veljiä, joten oikeasti mietti sitä. Nyt naurattaa, että hän oli se, joka kysyi sitä minulta!
5. Rentous
Tätä piirrettä oon kyllä kehunut aiemminkin, mutta rentous kaiken kanssa on jotain, mistä voisin ottaa mallia. Ehkä rennommalla viballa tyttö olisi nukkunut munkin kanssa pidempään ja syönyt paremmin? Eräässä asiassa en tosin halua ottaa liikaa mallia mieheni rentoudesta. Nimittäin aikatauluissa ?
Leave a Reply
You must be logged in to post a comment.