Podcastin synnytyksestäni pääset kuuntelemaan alta:
Miten kehoni – ja varsinkin vatsani – on palautunut synnytyksestä?
Kun esikoiseni oli syntynyt 33+5 viikoilla, mahani palautui jo sairaala-aikana “normaaliksi” hätäsektioarpea lukuunottamatta. Vatsallani ei ollut minkään sortin taikinaläjää eikä sormet painuneet melkein selkärankaan, kun painoin vatsaani. Siksi olinkin aika ihmeissäni, kun synnytyksen jälkeen pötsi oli lähes samankokoinen kuin ennen synnytystä! Eikö se vauva tullutkaan pihalle?
Eikö se vauva tullutkaan pihalle?
Tästä siis lähdettiin:
Yllä oleva kuva otettiin edellisenä päivänä synnytyksestä eli viikoilla 37+5.
Painelin tuota pötsiä ja ihmettelin – se oli tismalleen kuin tyhjentymään alkanut ilmapallo! Kun hoitajat kokeilivat kohdun tilannetta tuon pallon päältä, sormet upposivat aivan samoin kuin pullataikinaan.
Seuraavana päivänä maha oli mielestäni pienentynyt kokonsa puolesta varsinkin alavatsasta. Silti se oli edelleen erittäin taikinamainen ja varoin koskemasta siihen suihkussakin. En tiedä, varoinko sen takia, että se oli ällö vai siksi, että se oli arka?
Kahden vuorokauden jälkeen vatsa oli jo huomattavasti pienempi, mutta ei vielä (tietenkään) täysin palautunut. Tässä vaiheessa olin jo varsin vaikuttunut kehoni palautumisesta. Painoin pari päivää ennen noin 70 kiloa – onkohan painoakin kadonnut tuon mahan katoamisen myötä?
Viikko synnytyksen jälkeen vatsa on jo huomattavasti pienempi. Itseasiassa en menisi vannomaan, oliko se edes tuosta pienempi ennen raskautta? Suurin ero on silti siinä, että sormet painuvat edelleen piiiiitkälle mahaan, kun painan. Edelleen siis vatsalihakset ovat kaukana toisistaan ja keskivartalo tuntuu muutenkin aika spagetille.
Hämmentävää, mihin se naisen keho pystyy! Oon edelleen hyvin vaikuttunut sekä raskauden, synnytyksen että palautumisen osalta! Ja palautuminenhan ei ole vielä lähelläkään loppua! Nyt on jo kova hinku päästä treenaamaan, mutta en aio hätiköidä vaan antaa kehon ottaa oma aikansa.
Annika79 says
Esikoisesta mun paino ja vatsa oli täysin raskautta edeltävällä tasolla seuraavana aamuna synnytyksen jälkeen. Vatsalla oli sellainen pienen pieni makkara. Jälkitarkastuksessa lääkäri sanoi että ihan kuin en olisi koskaan ollut raskaana, eikä ymmärrä miten voi noin niin nopeasti palautua. Olin ennen esikoista tosi hyvässä kunnossa. (Ei ikinä uskoisi tänä päivänä!) Kävin jumpassa/salilla/juoksemassa 5-6 krt viikossa raskaudenkin aikana melkein loppuun asti.
Sen sijaan toista odottaessa mulla oli migreeniä alusta loppuun asti vähintään pari kertaa viikossa ja välillä useita päiviä putkeen. Viimeiset kolme kuukautta sairastin flunssia putkeen yksi toisensa jälkeen. Aina kun edellinen parani, niin seuraava alkoi. En käynyt kuin yhdellä kävelylenkillä viimeisen kahden kuukauden aikana. Voin sanoa että kunto oli nollassa raskauden jälkeen. Ja vatsa ei ole sen koommin poistunut. 🙁
Nyt neljännen raskauden jälkeen toivon muistuttavani edes ihmistä. 😀 Nyt on kyllä tarkoitus aloittaa spinning/jumpat kohtalaisen nopeasti jos vaan vauva kelpuuttaa pumpatun maidon. Muuten menee aikataulujen suhteen liian hankalaksi. Kolmas ei huolinut pulloa ja kaikki menemiset pyöri vauvan nälän ympärillä.
Vierailija says
Maha palautui kooltaan tosi nopeasti, mutta keho ei kyllä tuntunut yhtään normaalilta pitkään aikaan. Vasta noin vuoden päästä synnytyksestä tuntui, että keskivartalon tuki, syvät vatsalihakset ja lantionpohja toimivat taas melko normaalisti, vaikka kävin synnytyksestä palautumiseen tarkoitetussa pilateksessa ja treenasin lantionpohjaa muutenkin ahkerasti. Ja silti pilatesohjaaja tuntee edelleen syvissä vatsalihaksissa, miten päin vauva oli masussa! Tosin niin hän kuulemma tuntee itselläänkin, vaikka nuorin lapsista on jo 7. Kyllä se raskaus ja synnytys vain jättävät jälkensä kehoon.
Minua usein hirvittää, miten palautumisessa keskitytään usein vain mahan kokoon ja raskauskiloihin, vaikka erkauman palautuminen, syvien vatsalihasten aktivointi ja lantionpohjalihakset ovat paljon tärkeämpiä ihan jo arjen toiminnallisuuden kannalta. Liian kovalla treenillä liian aikaisin voi saada paljon vahinkoa aikaiseksi.