Tuoreena äitinä otti sikana päähän, kun sanottiin että pitäisi yrittää välttää ei -sanaa. En vaan voinut ymmärtää, miksi kaikesta pitää tehdä niin vaikeaa. Nyt ymmärrän hieman paremmin, mitä tuolla haetaan. Tärkein pointti ymmärrykseeni meidän perheessä: sana ei on kuin bensaa liekkeihin uhmaikäiselle. Jos tilanne on eskaloitumassa, tuo sana on viimeinen, mitä sanoa. Itsesi takia! Mieluummin yritän kiinnittää huomion mihin tahansa tai keksiä mitä vain, kunhan en sano tuota tahtoikäisen kirosanaa.
Mieluummin yritän kiinnittää huomion mihin tahansa tai keksiä mitä vain, kunhan en sano tuota tahtoikäisen kirosanaa.
On tullut myös kristallin kirkkaaksi sanonta valitse taistelusi. Jos homma on räjähtämäisillään kaupassa lapsen ottaessa alahyllyltä makaronipussia, kumpi parempi: se, että kauppakierros jatkuu dynaamisesti hyllyvälistä toiseen ja lapsi räjähtää kun ei saanutkaan tutkia vai se, että hänen antaa katsoa sitä hetken, odottaa että hän kyllästyy pakettiin kymmenessä sekunnissa ja laittaa takaisin? Räjähdys vältetty. Tällä kertaa. Itse valitsen 95%:sti vaihtoehdon B. Aina ei kärsivällisyys riitä ja silloin valitsen vaihtoehdon a… ja kadun sitä heti.
Aloin miettiä yleisimpiä kieltoja ja niiden tarpeellisuutta.
Olin hetki sitten kaupassa ja samanikäisen taaperon äiti kielsi lapseltaan kaiken, mitä hän sai päähänsä. Sama tapahtui aikoinaan eräällä junamatkalla. Tuon kauppareissun myötä aloin miettiä yleisimpiä kieltoja ja niiden tarpeellisuutta. Tuntuu, että varsinkin hieman vanhemmat ihmiset kieltävät “tapana” vähän kaikkea tai sanovat muuten vain typeriä sääntöjä tai kehotuksia. Kielletään sellaista, mikä ei omasta mielestä ole ehkä ei -sanan arvoista. Omasta mielestä ehkä typerin kehotus on ‘syö lautanen tyhjäksi‘, varsinkin, jos sen on joku muu kuin lapsi itse täyttänyt. Toinen typeryys on se, ettei saa pitää kyynärpäitä pöydällä. Miksi ei? Ymmärrän, että ei saa nukkua tai nostaa jalkoja pöydälle muiden syödessä, mutta mikä tää kyynärpääjuttu? Onko tää joku “pitää elää kurissa ja nuhteessa” -tapa ja kaiken kieltäminen viestii siitä?
Jos huomaan, että lapsi juoksee jatkuvasti sisällä terävän pöydän kulman vierestä, peitän kulman ja annan lapsen jatkaa juoksemista.
Mun mielestä suoraan kriittisesti turvallisuuteen liittyvät kiellot on tärkeitä ja monesta oon itsekin ehdoton. Esimerkiksi alueilla, jossa autoja ei juosta ja usein pidetään kädestäkin kiinni. Veden lähellä on aina aikuinen läsnä ja sähköjohtoja ei ole jees tunkea suuhun. Muita tai itseä ei myöskään saa vahingoittaa. Tarkoituksellisesti ei saa rikkoa omaa tai muiden omaisuutta, mutta jos sohvan jouset paukkuu esteratakisassa, niin sitten mun pitää katsoa peiliin. Ehkä yritänkin luoda sellaista ympäristöä, missä ei haittaa lentää rähmälleen tai sotkee asian x. Jos huomaan, että lapsi juoksee jatkuvasti sisällä terävän pöydänkulman vierestä, peitän kulman ja annan lapsen jatkaa juoksemista. Olkkarissa meillä on lapsella oma piste, jossa hän saa piirrellä. Vielä ainakin hän on pysynyt vain siinä ja tapetit ovat säästyneet aikuisten valitsemassa värissä. Sängyllä, jos pomppii, olen coolisti läsnä esittäen etten edes katso pomppimista, mutta silti valmiina loikkaamaan patjaksi eteen, jos lapsi meinaa lentää kaaressa lattialle. Viime viikolla ruokapöytään oli ilmestynyt tussin jälkiä, mutta olin itse jättänyt kynän taaperon käden ulottuville.
Me ollaan se perhe, joka ravintolassa antaa lapsen katsoa muumeja kännykästä ja joiden lapsi saa tutkia samassa ravintolassa ympäristöään meidän katse-etäisyydellä.
Meillä saa kiipeillä aika pitkälti missä ja mihin vaan, saa juosta ja pomppia sohvalla sekä sängyllä. Saa kuljettaa leluja pitkin kämppää, mutta ne tulee siivota leikin päätteeksi. Aina se ei onnistu. Me ollaan myös se perhe, joka ravintolassa antaa lapsen katsoa muumeja kännykästä odottaessa ruokiamme ja joiden lapsi saa tutkia samassa ravintolassa ympäristöään meidän katse-etäisyydellä. Taapero saa myös syödä välipaloja olkkarissa ja volyymit saa nousta aika kattoon, ennen kun hyssytetään. Vahingoista ei tietenkään suututa, vaikka se olisi isokin vahinko.
Kai lapsi järkyttyi, kun sopersin surullisena, että “äitiinkin sattuu lyönnit, ei ollut kiva”.
On silti huomion arvoista sanoa, että meillä on vain yksi leikki-ikäinen talossa. Useamman lapsen taloudessa kaikkien huutaessa yhtä aikaa voi olla aika kova meteli. Samoin jokaisen juostessa ympäriämpäri tai pomppiessa sohvilla. Siinä on varmasti vaaratilanteet aika todennäköisiä. Meidän taapero on myös suht tottelevainen ja järkevä: häneltä ei ole tarvinnut kieltää esimerkiksi tavaroiden heittelyä kuin kerran. Samoin toisten lyömistä. Tuo tilanne meni niin, että hän mottasi minua täysin arvaamatta ja minä aloin hormoonihuuruissani itkeä! Tuo lyönti jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi. Kai lapsi järkyttyi, kun sopersin surullisena, että “äitiinkin sattuu lyönnit, ei ollut kiva” 😀 mutta palatkaamme tähän tekstiin, kun pikkuveli paljastaa luonteensa ja molemmat kärräävät leluja keittiöön mun jalkoihin. Saa nähdä muuttuuko säännöt sitten, mutta nyt mennään näillä! Monet säännöt ovat nimenomaan lapsen turvaksi, mutta joitain on minusta hyvä hieman kyseenalaistaa silloin tällöin omassa päässään.
13 kysymystä äitiydestä, joihin en ole vieläkään keksinyt vastausta
Ei ole hirveästi sääntöjä, taaperomme on ollut tyttö, joten rauhallinen lapsi, kauppareissut menee ihaillessa leluja ensin, mutta on jo tottunut laittamaan pois kun tietää ettei voi jola kerralla niitä ostaa . Nyt 4v ja nuorin 8kk. Enemmän olen teini-ikäisiä kieltänyt ja nettiä rajoittanut. Poika jäänyt kiinni siitä kun netissä pelaa vielä klo 3 yöllä. Vaihdoin operaattoria ja laitan netin kiinni kännykästäkin klo 21 joka ilta.
Teinien kanssa varmasti ruutuaika onkin kyllä isoin “ongelma” ?
Taaperomme on poika, rauhallinen lapsi. Paikallisessa pikku kaupassa kinaamme aina samasta asiasta. Ostaako äiti uuden traktori lelun. Äiti EI osta. Lapseni jaksaa kysyä että osta osta osta osta, vastaan rauhallisesti aina Ei äiti osta. Lopulta hän luovuttaa ja joskus jopa tyytyy sanomaan “ehkä ensi kerralla sitten” 😀 Itse olen huomannut että monesti jätetään kieltämättä. Olen huomannut että lapset saavat lyödä ja kiusata mutta lapsia ei kielletä. Tämä on erikoista, otetaan EI sanan kieltäminen näköjään liian kirjaimellisesti. Sääntöjä ei pahemmin ole muutakuin turvallisuuteen liittyvät. Aika paljon saa sotkea ja olla siten miten parhaalta tuntuu. Tällä hetkellä nakuilu on parasta 😀 Toisaalta kotona saa olla just sillai kuin parhaalta tuntuu. Ihmisten ilmoilla on kyllä sääntönä pukea vaatteet 😀 😀
Joo sekään ei oo hyvä, ettei mitään kielletä! Kyllä meilläkin ei-sanaa käytetään, mutta siten ettei se menetä merkitystään! Tollasessa lyömistilanteessahan sen on todellakin toimittava!
Joo en todellakaan jaksa sitä draamaa, mitä tulee “turhasta” kieltämisestä, niin mieluummin sit sallin :D. Turvallisuusasioissa oon ehdoton, ja ehkä silloin sillä ei:llä on just enemmän merkitystä, kuin jos koko ajan viljelee.
Sitä en tiedä lasketaanko kieltämiseksi, ja missä oon ehkä turhan nipo, on ruokien valinta. Taapero eläis pelkillä hedelmillä, ja tässäkin riippuu ehkä omasta mielentilasta, kuinka johdonmukaisena jaksan pysyä, että milloin saa ruoan ulkopuolisia välipaloja ja milloin ei (jos oikea ruoka jäi syömättä, ja pöydässä huudettiin vaan omppua).
Just kans viime kauppareissulla seurasin perhettä, jossa koko ajan hoettiin vaan, älä juokse, älä mee sinne, älä ota sitä. Kun ite yritän kääntää, että kävellään, mennään tänne, laita takaisin jne. Tosin jouduin sit mäkin hermoni menettämään, ja ottamaan taaperon syliin, kun karkasi juoksemaan kassajonosta, että näin hyvi toimi mun taktiikka 😀 😀 :D.
Kauppareissut menee pääasiassa hyvin, että jos jollain on heittää vinkkiä tuohon jonottamiseen ja paikoillaan olemiseen , niin ilolla otetaan vastaan.
No apua! Kyllä mun mielestä lapsia pitää myös kieltää. Tai ei niitä tarvitse kieltää, mutta lapselle pitää opettaa mitä saa tehdä ja mitä ei. Ja ravintolaan ei kyllä ole tarkoitus mennä lasten tutkimaan ympäristöään ja mahdollisesti häiritsemään tällä tutkimisella niin tarjoilijoiden työtä kuin ravintolassa muiden ruokailijoiden ravintolakokemusta! Ja silloin kun lapsi tietää miten missäkin käyttäydytään, ei lasta tarvitse erikseen kieltää. Jokainenhan saa kotonaan tehdä mitä lystää (ainakin melkein), mutta vaikka kotona lapset saisivatkin juosta ja meuhkata miten sattuu, niin lapsen on kuitenkin hyvä tietää, ettei se välttämättä ole soveliasta muiden kotona. Lapsen ohjaaminen ja kasvattaminen on eri asia kuin kieltäminen ja ein hokeminen.. joten siinä kyllä olet oikeassa ettei sitä ei-sanaa tarvitse turhaan hokea.
Me mennään aina vieraissa heidän säännöillä eikä oo koskaan ollut ongelmaa. Joko mulla on käynyt hyvät tsägä tai sitten lapsi on oppinut ymmärtämään, että kotona on eri säännöt ja kylässä mennään isäntäperheen säännöillä.
Opetan kyllä lapselleni mitä saa tehdä ja mitä ei. Opettamiseen ei vaan tarvita ein hokemista, mutta kyllä sekin tiettyihin tilanteisiin sopii.
Ja muualla maailmassahan lapsien ei oleteta ravintolassa istuvan paikoillaan koko sitä aikaa, kun _vanhemmat_ haluavat nauttia ulkona syömisestä. Ei kannata lukea tekstiä kuin piru Raamattua, en minäkään lastani tarjoilijoiden jalkoihin päästä, mutta jos hän haluaa tutkia viereisen tyhjän pöydän tuolinjalkaa niin siinähän tutkii. Jos se todella häiritsee jotain, niin ennemmin näen, että vika on häiriintyneen asenteessa lapsiin.
Se on kyllä jo ihan vaarallistakin, että se lapsi ”tutkii” siellä ravintolassa. Jopa vanhemmat aiheuttaa niitä vaaratilanteita kun eivät ymmärrä tarjoilijoiden tulevan kuumien lautasten kanssa, niin vielä vaarallisempaa on kun lapsi häärää – vaikka kuinka ”ei päästäisi tarjoilijoiden jalkoihin”. Puhumattakaan lasinsirpaleista lattialla yms.. Tää on vaan vanhempien keino päästä ite helpommalla kun antaa lapsen tehä rauhassa mitä haluaa (sama koskee lentokoneita, annetaan lapsen juosta käytävällä ees taas jotta lapsi ei huuda eikä sitä lasta tarvii viihdyttää). Nykyään ei edes yritetä viihdyttää sitä lasta itse vaan suoraan pöytään istuessa lykätään puhelin käteen ja lastenohjelma päälle tai päästetään lapsi leikkipaikalle leikkimään. Muualla maailmassa ei tarvii istua kuin tatti perseessä, siinä puhut totta, mutta muualla maailmassa syödään YHDESSÄ, ei niin et vanhemmat syö keskenään ja lapsi tuijottaa ruutua. Tälleen tarjoilijana näkee päivittäin tilanteita joista tajuaa miten ei ainakaan halua lastansa kasvattaa – ja kyllä, minulla on taapero ja hän istuu ravintolassa paikallaan niin kauan kunnes ollaan syöty valmiiksi, vaikka se vaatiikin paljon mielikuvitusta meiltä vanhemmilta jotta saadaan se lapsi pysymään siinä nätisti – mut syödäänpähän yhdessä perheenä ja vietetään laatuaikaa ?
Kiitos kommentista ? sä et nyt tiedä mistä meidän osalta puhut vaikka kovasti sitä vaikutat yrittävänkin jostain syystä. Jos meinaat yleisellä tasolla, niin joo – varmasti tuollaistakin tapahtuu. Mäki näen päivittäin tilanteita, joista tajuan miten en ainakaan halua lastani kasvattaa ja ein hokeminen on yksi niistä. Toimii erittäin hyvin silloin kun sitä sitten tosissaan tarvitaan. Ja suosittelen myös muistamaan, että lapset on erilaisia ?
Lapsia on erilaisia joo, mutta kyllä kurin ja käytöstapojen opettamisen pitää olla kaikille ihan samanlaista. Hyviin käytöstapoihin ei kuulu poistua ruokapöydästä kesken ruokailun.
Kukaan ei oo vastaan väittänytkään ?
Mie ymmärsin tekstin niin, että ei sana on se joka tehoaa sitten kun sitä tarvitaan. Jos perheessä jaellaan kokoaja ei saa, ei sitä, ei, ei ja ei! Niin sana menettää merkityksensä lapsen korvissa. Tuntui, että useat kommentoijat ymmärsivät tekstin niin ettei perheessäsi muka kielletäisi tekemästä pöljyyksiä, vaan sanaa Ei käytetään tarpeen mukaan ja sellaisissa tilanteissa jossa lapsi on vaarassa tai todellinen katastrofi on tapahtumassa.
Naulan kantaan! ❤️ Vaikka veden lähellä sen sanan on toimittava, kun taaperoista ei koskaan tiedä, mitä ne keksii ?
Kyynärpäiden pitäminen ruokapöydällä ei kuulu hyviin tapoihin… kuten ei vaikka juoman ryystäminen tai nenän kaivaminen ruokapöydässä
Hyvät käytöstavat pitäis ehkä päivittää kieltoihin, joissa on oikeesti jotain järkeä 🙂 En nyt kauheesti diggais jos lapsi menee pöydässä heittämään haisevan leijan, mutta jos hän pitää kyynärpäitä pöydällä, niin en loukkaannu.
Vastikään olin syömässä eräässä ravintolassa. Viereisessä pöydässä oli perhe, isä, äiti ja kaksi pientä poikaa. Koko, siis koko, ruokailun ajan kuulin kuinka äiti ojensi poikia. “Kyynärpäät pois pöydältä, älä tee sitä, älä tee tätä, nyt meidän täytyy kyllä keskustella tästä teidän käyttäytymisestä.. jne”. Isä kommentoi hiljaa jossain vaiheessa että älä nyt viitsi, siitä äiti vaan yltyi kertomaan miksi pitää järjestää palaveri poikien käyttäytymisestä, koska he eivät nyt osaa käyttäytyä. Perheen lähdettyä katsoimme että isän annos jäi lähes kokonaan syömättä. Ulkopuolisen korvin tilanne oli surullinen. Tilanne, jonka olisi pitänyt olla kiva ja lämmin yhdessäolon hetki, kului siihen että äiti seurasi ärtyneenä poikien käyttäytymistä ja arvioi sitä, ja pojilla, luulen , oli tuskaisaa olla suurennuslasin alla ja kuulla koko ajan mikä menee pieleen.
Nyt, kun omat lapset ovat kasvaneet jo lähelle aikuisuutta, tajuaa, miten häviävän kiitävän hetken lapset ovat pieniä ja lähellä, ja kuinka sen ajan voisi käyttää enemmän osoittaen välittämistä ja hyväksyntää. Keskittyä olennaiseen useammin kuin turhaan komentamiseen ja kietämiseen.
Olipa ikävän kuuloinen tilanne ? ja ihanasti kirjoitettu tuo loppu ❤️❤️
No laitoinkin tuolla aiemmin, että sitä eitä ei tosiaan tarvitse viljellä ja käyttää ohjatessaan ja kasvattaessaan lasta. Mutta tekstisi lienee tarkoituksellisesti kirjoitettu siten, että herättää tunteita ja on helposti ymmärrettävissä väärin…
Ravintola asiasta olen eri mieltä edelleen. Mutta tämä asia lienee puhututtanut ja tulee puhututtamaan niin lapsellisten kuin lapsettomien keskuudessa. Suomessa kuitenkin useassa ravintolassa on se leikkipaikka jonne lapsen voi ohjata puuhastelemaan ettei tarvitse tutkimusmatkailla muualla. En koe että mun asenteessa kuitenkaan on vikaa jos en halua ravintolassa ruokailessani omien tai vieraiden lasten vaeltelevan miten sattuu (vaikka sanoitkin omasi korkeintaan tutkailevat viereisen tyhjän pöydän jalkaa..) .
En kirjoittanut tarkoituksella tekstiä siten, että se on helppo ymmärtää väärin. Yritin päinvastaista ja sinun kohdallasi selkeästi epäonnistuin. Jos ravintolassa on leikkipaikka, niin ei ole tarvinnut komentaa pois tarjoilijan jaloista vaan tyttö kyllä viihtyy siellä. ?
Voidaan sopia olevamme eri mieltä ?
Tää oli kyllä hyvä kirjoitus. Oon itsekin sitä mieltä, ettei ei:n jatkuvalla hokemisella saavuteta oikein mitään hyvää. Toki pitää lasta kieltää, kun tulee joku ihan oikea tilanne, mutta sitä näkee paljon vanhempia, jotka kieltää vaan lähinnä kieltämisen ilosta eikä vaivaudu muuta tekemään. Tai siis hokee ei:tä koko ajan eikä muilla tavoilla yritä ohjata lasta, “älä koske, ei saa, ei ota, ei nyt pysähdytä, ei sitä ei tätä, älä juokse, älä hypi, älä älä älä.
Jos mun poika tekee jotain mikä on kielletty tai sitä ei jostain syystä saisi tehdä niin oon huomannut, että kieltämisen sijaan auttaa se, että ohjataan lasta toimimaan eri tavalla. Ei kielletä vaan suoraan ja jätetä asiaa siihen vaan sanotaan lapselle et “hei tehtäiskö ennemmin tällä tavalla”, näytetään joku parempi tapa mistä on vielä sille lapsellekin jotain iloa ja selitetään lapsentasoisesti miksi tehdään mieluummin äitin tavalla se juttu. Jos on kiire ja lapsi haluaa rymytä kaikki ojat läpi niin ehdotan juoksukilpailua et kumpi kerkee seuraavan puskan luo nopeammin niin se saa äkkiä vauhtia lapseen ?
Sekä, jos mun poika tekee tuhmia niin oon osittaisella sallimisella saanut sen lopettamaan ne asiat. Esim se alkoi kiroilla nyt 4v:nä eikä se kuulosta musta hyvälle niin sanoin, että kotona saa kiroilla, mutta muualla ei, ettei kato muut pienet opi rumia sanoja – mun poika lopetti kiroilun siihen päivään, koska sai luvan kanssa tehdä sitä tietyissä tilanteissa eikä heti oltu kieltämässä ja sanomassa vaan, että älä tee noin, oot tuhma. Tai se kävi tuhoamassa mun istutuksia pihalla niin tehtiin sille oma “kasvimaa”, jossa saa repiä ja talloa niin paljon kuin huvittaa ihan luvan kanssa niin se lopetti samantien mun istutuksien tuhoamisen, koska sallin sen tietyissä tilanteissa.
Oi ihan mahtava keksintö toi tollanen osittainen salliminen!! Voin niin nähdä että toi toimisi myös meillä! Ja muutenki kuulostaa tosi meidänkin tyttöön sopivalle kasvatukselle ;D