Kirjoitin someturbulenssistani jo aiemmin, mutta sieltä jäi erityisesti yksi kommentti mieleeni pyörimään. Siinä luki jotain, että “juuri tällaisten artikkelien takia syntyvyys laskee“. Lauseessa viitattu artikkeli käsitteli vanhemmuuden monia tunteita – myös niitä negatiivisia. Mua henkilökohtaisesti nyppii, kun syitä syntyvyyden laskuun etsitään niin aggressiivisesti siitä, millaisena vanhemmuutta esitetään varsinkin mediassa.
Alta voit kuunnella surkuhupaisan podini siitä, millaista oli lähteä kahden lapsen kanssa ekaa kertaa ihmisten ilmoille:
(Lapsiperhe)Arkemme on hampaiden kiristelyä ja halailua, uhmaa ja pusuja. Yhteisiä leikkejä ja itkuja.
Mä näytän ja kerron eri somekanavissani tosi rehellisesti meidän arjesta. Se on maailman parasta ja raskainta samana päivänä – joskus jopa saman tunnin sisällä! En näe tilannetta, että piirtäisin arjestamme täydellistä kuvaa, koska sitä se ei todellakaan ole. Se on hampaiden kiristelyä ja halailua, uhmaa ja pusuja. Yhteisiä leikkejä ja itkuja. Ja yksinkertaisesti koen sen olevan parempi niinpäin, että joku lapsesta haaveileva näkee “totuuden”. Jos vauva ja arki onkin paljon helpompaa – mahtavaa! Jos se onkin haastavaa ja erilaista kun kuvittelit, minä yritän tarjota siihen(kin) vertaistukea. En koskaan haluaisi olla osallisena tilanteessa, jossa äiti pettyy itseensä kun ei yltänytkään sosiaalisen median tai ympäristön asettamalle “tasolle”.
Joku päivä saattaa olla kiukkua täynnä, mutta kun illalla annat lapsellesi hyvän yön pusun ja hän kertoo tykkäävänsä, unohtuu kaikki kiukut.
Onneksi somessa ei ole pelkästään täydellistä vauva- ja lapsiarkea ja onneksi on sitäkin. En myöskään pidä sellaisesta viestistä, että vanhemmuus ja perhe-elämä olisi pelkkää kuraa ja tappelua. Koska sitä se ei todellakaan ole. Joku päivä saattaa olla kiukkua täynnä, mutta kun illalla annat lapsellesi hyvän yön pusun ja hän kertoo tykkäävänsä, unohtuu kaikki kiukut. Juuri tällaista tarkoitan äitien ja vanhempien (tunteiden) vuoristoradalla. Yhdessä hetkessä revit hiuksia päästäsi, kun niin ärsyttää ja toisessa liimaat niitä samoja hiuksia tyhjään vessapaperirullaan, koska maailman suloisin tahtoikäisesi halusi hepan ja sille harjan.
jjennim says
Rehellinen arki näkyvyys on parasta. Toki jokaisen tulisi ymmärtää että kaikilla se on erilaista. Ja ymmärtää siitä että tukea löytyy jokaiseen tilanteeseen. Mutta mielestäni myös hieman totta on että some ja tietynlainen hypetys asioista luo paineita superäitiyttä kohtaan. Sekä rima nousee ryhtyä äidiksi. Itselleni tuli selväksi somessa melko montaa some kanavaa ja somekaveria kuunnellessa että olen huono äiti. Meillä ei ole merkki vaatteita, emme kuuluneet kuntamme perhekahvilaan koska tulin koti vaatteissa muilla oli kauluspaidat ja leningit. Jopa siellä tiedettiin sanoa että ai sä annat pullosta maitoa etkä imetä. (tietämättä että pullosta oleva maito oli rintamaitoa). Myös olen somekanavien kautta saanut tiedon että haluaisin tappaa lapseni kun meillä ei ole selkämenosuuntaan menevää istuinta. Myös olen huono äiti kun en imettänyt kuin vain 4kk, minulle tehtiin selväksi joko suoraan tai rivienvälistä että kiintymyssuhteeni lapseen ei tule onnistumaan. Ja kaikki tämä on median/somen kautta tullutta. Oma lähipiirini ei ole tämmöistä sanonut tai kirjoittanut minulle. Siksi koin parhaaksi vauva vuoden rauhoittua somen kanssa ja se oli oikea päätös. Lopetin seuraamasta tiettyjä tahoja ja lukemasta tiettyjä blogeja. Voisin kuvitella että monet näistä kommentoijista jotka sanoo että ihme että syntyvyys laskee johtuu siitä että ovat itse kokeneet paineita somen kautta ja siksi ehkä haluaisivat pelkkää hattara somea. Nyt on ihana seurata somea koska haluan omalta somelta rehellisyyttä, aitoutta ja fiksua puhetta. Toki jokaisella omat mielipiteet ja itse yritän aina monesti astua muiden kenkiin myös miettimään miksi näin. Aina kaikille se ei ole yhtä helppoa. Mutta kiitos sulle kun jaksat olla rehellinen, aito ja läsnä!! Ps. Musta tuntuu aina ku kommentoin että ihankuin kommentoisin johonkin aivan muuhun kuin jutussa on aiheena 😀
ShittySarianna says
Ymmärrän hyvin pointin ja ihan aiheessa mun mielestä pysyt ? mutta oot oikeassa kommentillasi. Ja musta on ollu tosi fiksu veto, että oot tavallaan luonu omasta somestasi sellaisen, mikä saa sulle hyvän mielen ❤️ ku eihän tosiaan sitä seurata tai lukea sellasia ihmisiä/juttuja, joista Itelle tulee paha mieli ?
NK says
En jaksa (enkä halua) uskoa, että lasten saaminen on somesta luettujen juttujen varassa! Jos lapsen haluaa, sen tekee ja ajattelee, “ettei meidän lapsi varmasti tee tuota” ;D Ja jos ei lasta halua, ei sekään ole somesta kiinni (toivottavasti)! Minusta on vaan hyvä, että nykyään SAA puhua myös negatiivisista tunteista, koska niiden kieltäminen olisi valetta! Itse en lapsia halunnut eikä sen päätöksen aikaan ollut vielä somea samalla tavalla olemassa (olen nyt 48v). 🙂
ShittySarianna says
No mä oon kans miettiny että aika heikoissa kantimissa on päätöksen teko jos todella some pystyy siihen vaikuttamaan ratkaisevasti ?
iitamaria says
“Juuri tälläisten..blaablaavblaa.”
Anteeksi, mutta lukiko tälläiset mielensäpahoittajat mikä siun blogin nimi on? Osaako ne englantia? !
Ymmärsikö ne sen ihanan ironian ja onnellisen julistuksen mikä siihen nimeen kätkeytyy? Shitty is The New Black! Musta se on ihan paras nimi!
Jos on rämpinyt läpi sellasen tien kuin blogissasi kuvaat, lapsettomuuden ikuiselta tuntuvan vastatuulen, jäänyt henkiin aika rajusta synnärikeikasta, selvinnyt vauvavuoden ja toisenkin. Jaksaa hymyillä ja hassutella. Jaksaa hymyillä ja hassutella julkisesti ja pitää blogia nimellä Shitty. Ja vaikka mitä muuta.
Niin sitä tekee väistämättä jotain oikein. Vaikka muut mitä väittäisi.
Älä kuuntele niiden narinaa.
Kanna vauvanoksupoletit (ja muutkin turaukset) olkapäillä kunnialla ja ylpeydellä, niin miekin teen.
Sä oot hyvä. Me tarvitaan Shitty-äitejä!
ShittySarianna says
En kestä tätä kommenttia ?? siis niin ihana, että en tie miten päin olis! Ja tohon blogin nimeen viittaminen: NIINPÄ! Mun äiti toi tuon saman pointin esiin ja valaistuin! Olit yhtä fiksu ?❣️
Vierailija says
(Ällö)realismi ei vaan sovi kaikille.. mutta ei kai kukaan oikeesti tee/jätä tekemättä lapsia jonkun blogin perusteella? Samalla syyllä voi myös sanoa, että en mee ulos kun niin moni on joutunut liikenneonnettomuuteen tmv.. 😀 Mut joo.. musta on vaan hyvä, että negatunteistakin kirjoitetaan ja varsinkin niin, että ei aina olla heti lietsomassa “nyt sulla on masennus ja lapsivuodepsykoosi” kun joskus voi vituttaa, ahdistaa ja itkettää ihan muutenkin. Näitä tämmösiä on myös hyvä luetuttaa miehelle, joka on ekakertalainen vauva-arjessa.. sille kun tuli vissiin yllärinä, että vastassa ei aina ole eteerinen äitiyden onnea ja rauhaa hehkuva puoliso, vaan räjähtänyt akka, jonka silmäpussit on ku ikean kassit ja jonka ekat sanat on “ota tää lapsi ja tilaa pizzaa, mä juon nyt kupin kahvia. YKSIN.”.
ShittySarianna says
SÄ KUVAILIT JUST MUT! Mä tein tismalleen tollee miehelle esikoisen kanssa ja huomasin joka kerta sen pienen kauhistuksen miehen silmissä, että kuka tää raivopää on ja missä on mun rakastamani nainen 😀