En tiedä, kuinka monen parin lapsenyritysprojekti alkaa miehen aloitteesta, mutta voisin kuvitella, että alle 50%:n. Itselleni on ollut aina selvää, että haluan isäksi, mutta ajankohta on ollut auki. Kun ensimmäisen kerran Sarianna otti asian puheeksi, en ollut kyllä tippaakaan valmis edes keskustelemaan isäksi tulemisesta. Ajatuskin ehkäisyn pois jättämisestä ahdisti: “APUA! Siitähän voisi tulla esimerkiksi vauva, josta pitää ottaa vastuuta!”.
Isyys-ajatus mun päässä oli, että “sitten joskus kun aika on parempi” (onhan mulla useampi työkaverikin, jotka ovat tulleet isäksi noin 40-vuotiaina.). Fakta kuitenkin alkoi olla se, että kun on vakityöt, omistusasunnot ja tasapainoinen parisuhde, niin kyllä seuraava steppi oppikirjan mukaan olisi vanhemmuus. Vielä kun oikein tarkkaan kalenterin kanssa ikänsä laski, niin vanhemmuus saattaisi olla ihan luonnollinen jatkumo.
Eipä voinut isyysvastuuta pelkäävä alitajuntakaan tietää, että niitä lapsia ei tulekaan kuten 5. luokan biologian kirjassa kerrottiin:”mies työntää siittimensä naisen emättimeen ruiskuttaakseen siemennesteen ja 9 kuukauden päästä syntyy vauva”. Muistan tuon lauseen elävästi ala-asteelta, koska jouduin sen naama punaisena koko luokalle ääneen lukemaan. Eli ei muuta kuin vähän siitintä emättimeen niin vauvoja tulee.
Emmepä arvanneet, että se lapsen hedelmöittyminen ottaakin kolme vuotta lisää!
Muistan, että mun mielestä oli pirun tärkeä odottaa vielä se yksi lisäkuukausi, ennen kuin ehkäisy jätettiin pois. Emmepä arvanneet, että se lapsen hedelmöittyminen ottaakin kolme vuotta lisää! Aluksi mua ei haitannut se ettei heti tärppää – ehkä oli jopa hieman helpottavaa, kun menkat aina silloin tällöin alkoivatkin. Kuukausien päästä asia alkoi kuitenkin kaihertamaan jo omaakin mieltä.
Mulla ei ollut mitään tietoa ensimmäisistä sairaalakäynneistä, joilla Sarianna lapsettomuudesta kävi. Olin autuaan tietämätön siitä, mitä tapahtuu. Olin itseasissa TODELLA tietämätön mistään, ennen kuin yhtäkkiä havahduin Mehiläisen vessasta näytepurkki kädessä miettimässä että “jahas, ei se ala-asteen biologian kirja ihan täyttä totuutta kertonutkaan”.
Mitään fyysistä vikaa ei ole löytynyt kummastakaan, mutta silti lukuisten lääkekierrosten ja hedelmällisyyspäivien laskemisen jälkeen gynekologi ilmoitti, että mahdollisuus luonnolliseen raskauteen on olematon. BUM! Siinä oli lause, joka otti mun identiteettiin ja lujaa.
Ei se ole paha, jos tulee isäksi vaikka joskus 10v päästä, mutta mitäs jos koko isyys-mahdollisuus viedään pois?
Tuota gynekologin suurta ilmoitusta edelsi pitkä aika, kun Sarianna joutui syömään kaiken maailman lääkkeitä ja ottamaan piikkejä tukemaan luonnollista kropan toimintaa. Jännä homma oli, että kaikki napit ja piikit laitettiin naiselle – miehelle ei yhtään mitään. Näistä napeista ja piikeistä mä olen tänäkin päivänä vielä suurimmaksi osaksi aika pihalla, kun ei noista yksityiskohdista hirveästi silloin keskusteltu. Seurattiin (eli Sarianna seurasi) vain lääkärin ohjeita.
Jossain kohtaa syntyi yhteinen, sanaton, sopimus, että asiasta ei vain yksinkertaisesti puhuta.
Keskustelu aiheesta lapsettomuus oli kyllä kohtuu haastavaa. Meillä on aina ollut hyvä keskusteluyhteys, mutta kyllä se yhteys katkesi tämän aiheen tiimoilta muutaman yrityksen jälkeen totaalisesti. Niin arka aihe se meille oli. Jossain kohtaa syntyi yhteinen, sanaton, sopimus, että asiasta ei vain yksinkertaisesti puhuta. Pari kertaa jatkoilta kotiin palattuamme reilussa humalassa saatiin jotain järkevää kommunikointia aikaan, mutta toisaalta – kuinka järkevää kommunikointi yleensä on aamukuudelta kahden promillen humalassa?
En tiedä, minkä defenssireaktion tämä koko show Sariannan alitajunnassa sai aikaan, mutta jossain vaiheessa tätä prosessia sain häneltä tomeran ilmoituksen, että hän ei halua lapsia lainkaan. Sepäs vasta mun identiteettiin syvälle sorvaisikin. Parin vuoden aikana mun ajatusmaailma oli muuttunut “joskus isäksi”-vaiheesta “haluan oikeasti isäksi nyt”-vaiheeksi ja nyt tuo ihminen, joka tätä asennemuutosta on ollu rakentamassa, kääntää kelkkansa. On se mielenkiintoinen tuo ihmismieli, miten se kantajaansa kohtelee. Onneksi se ei Sariannan lopullinen mielipide kuitenkaan ollut.
Aikaa kului, toive luonnollisesta raskaudesta oli jo lopullisesti kuopattu ja aika varattu hedelmöityshoitojen aloitusta varten. Tietenkään tästä asiasta ei keskusteltu yhtään enempää kuin oli pakko, kuten sanaton sopimuksemme velvoitti. Kuitenkin eräänä maanantai-aamuna (vielä hieman viikonlopun juhlimisesta väsyneenä) herään siihen, kun 10cm päässä silmistäni on positiivinen raskaustesti ja Sarianna itkee hysteerisesti vieressä. Omatkin fiilikset meni aika lailla samanlaiseksi, kun sai muutaman sekunnin kelattua, että naamani edessä ei heilukaan kuumemittari. Upeaa!
Hedelmöityshoitojen aloitus vaihtui varmistukseksi, että kaikki on hyvin ja todellakin siellä oli Kipinä syttynyt.
Isin ajatuksia jatkuu myöhemmin synnytyskertomuksella ja täällä kerroin, mitä mieltä olen koko blogitouhusta.
Etna says
Olipa kiva lukea puolisosikin ajatuksia isyydestä ja lapsettomuudesta. ? Ihana että Kipinä syttyi pitkän odotuksen jälkeen. Ja tosi hienosti T saanut puettua ajatuksiaan blogitekatiksi.
ShittySarianna says
Kiitos <3 Mustakin oli kiva lukea hänen ajatuksia! 🙂
Nappi mies says
Kiva postaus ja hyvin kirjoitettu. Jotkut miehet saavat nappeja myös. Itse söin niitä noin 9-10kk. Yritin silloin löytää netistä infoa siitä ja muitten kokemuksia mutta aihe oli aika olematon. Haluan vaan saada sitä esille että kyllä mekin syödään nappeja joskus ?
ShittySarianna says
oikeesti?? mä en oo tiennyt, että miehetkin voi jotain nappeja joutua vetämään. muistaakseni se lääkäri aikoinaan puhuikin siihen tyyliin.. tai nähtävästi oon vaan siis kuullut asian noin. minussa taas esimerkki kuinka vähän miesten osuudesta puhutaan (niin kuin koko asiasta ylipäätään).
Mira/Blinger Shimmer -blogi says
Lähipiirissä on hedelmöityshoidoissa käyneitä ja tiedän sitä kautta kuinka rankkaa se on :/
Elina ///Vauhtihirmun elämää says
Kiva postaus; todella mukava päästä lukemaan myös miehen ajatuksia tällaisista asioista 🙂 Monesti lukenut äidin ajatuksia, mutta välillä on kiva lukea niitä isänkin ajatuksia; ylipäänsä kaikesta vanhemmuuteen liittyvästä.
ShittySarianna says
Oon ihan samaa mieltä! En vaan keksi enää keinoja, millä miestä vois kiristää tai uhkailla kirjoittamaan 😀
Laurajohanna says
Aivan ihana koskettava kirjoitus <3 hyvä lukea tällaisia avaavia postauksia aiheesta joka on itselle kuitenkin vähän vieras ja hienosti purettu fiilikset tekstiksi 🙂
ShittySarianna says
Samaa mieltä <3
Jyllannin suomineito says
Tosi mielenkiintoista lukea, mitä lapsettomuus oikeasti on ja mitä ajatuksia ajanjaksolla syntyy. Omat lapset kun ovat tulleet itsekseen, ehkäisystä huolimatta.. 😉
ShittySarianna says
Heillä on ehkä ollut jotkut työkalut mukana… 😀
Vierailija says
Jotenkin tämäkin kuitenkin saa miettimään sitä, miten helpolla teillä lopulta selvittiinkään. Se vaan tuli sieltä..
ShittySarianna says
Niinpä, oot ihan oikeassa. Kaikki on niin suhteellista, mutta ehdottomasti koen päässeemme helpolla verrattuna moniin muihin, jotka lasta toivoo ?