Eräs ilta lasten huoneesta alkoi kuulua taaperon itkua, jota en heti tunnistanut oikein miksikään “tutuksi” itkuksi. Mies meni huoneeseen ja keskustelu meni suunnilleen näin:
Isi: Mikä itkettää?
Taapero: (itkua)
Isi: pelottaako sua jokin?
Taapero: ei..
*
Isi: Ootko varma?
Taapero: ei pelota
Isi: eikö pelota edes tuo mörkö sängyn alla?
Haha, okei. Ei tuo tähden jälkeinen osuus oo totta, mutta mietin kyllä, että mitä tuo isi nyt antaa idean peloista, kun tyttö kerran sanoi, ettei häntä pelota! Toisaalta – isi taisi arvata oikein, koska pian tuon jälkeen hän on alkanu sanoittaa itkuaan.
Taapero on alkanut pelätä hirviöitä ja ötököitä
Meille on muuttanut hirviöitä, jotka tuntuvat kömpivän verhojen taakse aina ennen päiväunia. Juuri, kun luulen voivani laittaa hömpän pyörimään, taapero huutaa, että “ikkunan takana on hiiviö!”. Minun tekisi keksi suussa huutaa takaisin, että “eipäs ole! Ei hirviöitä oo olemassa!”. Tuon huudon sijaan oon laittanut keksin takaisin herkkukätköön, kävellyt ylös ja kysynyt:”Missä on hirviö?“. Tyttö osoittaa ikkunaa, joten avaan verhot ja katsomme yhdessä, että ulkona on vain puita.
Moni asia on tällä hetkellä pelottavaa
Lapseni on alkanut pelkäämään hirviöiden lisäksi myös ötököitä, hämähämähäkkejä ja pölypalloja (koska ne näyttää ötököiltä). Ihmetellään niitä aina aikamme ja käymme läpi, ettei niitä tarvi pelätä. Tosin olisi mahtavaa, jos pölypallojen pelko saisi tyttäreni siivoamaan vähän väliä niiden ilmestymisen välttääkseen? Vähän väliä kuuluu nykyään lause, kuinka jokin on pelottavaa: Naapuri, lounas, pikkuveljen sukka, oma käsi…
Kummalliselta kuulostava pelko on todellinen lapselle, joten sitä ei saisi vähätellä
Pelot tuntuu kummallisilta, varsinkin, kun meistä vanhemmista kumpikaan ei pelkää edellä mainittuja. Oon silti jostain muistaakseni lukenut, että pelko on todellinen kuitenkin lapselle, joten sitä ei pidä (tahattomasti) vähätellä. Tuo kuulostaa mun mielestä ihan loogisellekin, koska eihän se pelko katoa, vaikka joku toteaisi pelon olevan turha. Ihan niinkuin minun suuttuessani, joku nimeltä mainitsematon (=mieheni) sanoisi, että “rauhoitu!”. Tuo käsky vain pahentaa asiaa ?
Pelätäänkö teillä hirviöitä tai muuta? Miten te reagoitte lapsien pelkoihin?
Keskosen(i) sormiruokailu – kuinka se onnistuu vai onnistuuko ollenkaan?
Äidin syntilista
Siis apua, nyt vasta löysin uudestaan sun blogiin! Siis ei sillä, ettenkö mä olisi tiennyt uudesta osoitteesta, mutta kun seuraan blogeja bloglovinin kautta, niin en missään vaiheessa tajunnu, että en oo lukenu sun postauksia, vaikka sä oot niistä ig:ssa maininnu. Oon vaan aina miettiny, et “jes, kohta pääsee lukemaan uuden postauksen” ja sit en muista sitä ku avaan bloglovinin. *facepalm* 😀
Meillä pelätään kovia ääniä ja lohikäärmeitä. Ja vaatii kyllä miettimistä, miten siihen pelkoon suhtautuu ja mitä sanoo. Oon yrittäny välttää sanomasta, että “ei tarvitse pelätä”, koska se tuntuu itsestä vähättelevältä toisen pelkoa kohtaan. Mut en sit myöskään oikein tiedä, mitä kannattaisi sanoa. Yleensä käytän “ei mitään hätää/ymmärrän, että pelottaa”. Ja yritän aina muistuttaa, että lohikäärmeitä on vain saduissa.
Mä oon jo ehtiny kaivata sun kommentteja! ?❤️ Toi “ymmärrän” on kyllä hyvä – kaiken ikäisille! ?
<3