Tätä kysymystä pohdin sunnuntaiaamuna, kun takana oli muutaman tunnin unet. Lapsi oli valvottanut meitä molempia vanhempia klo 3:30 saakka ja yöllinen show eskaloitui äidin ja isän väsyneeseen huutoon toisilleen.
Tuona iltana. niinkuin aina, menin nukkumaan miehen kanssa sanattomalla sopimuksella päätettyyn aikaan eli noin klo 22. Tästä alkaen, siihen asti, että mieheni tulee nukkumaan, taaperon heräilyt ovat mieheni vastuulla. Parhaalla tuurilla saan nukkua tuosta klo 22 alkaen klo 6 saakka putkeen ja hyvälläkin tsägällä ainakin klo 2 saakka, kun mies tulee unille (ja on hoitanut hyssytykset siihen asti). Meidän normaali yömmehän on jo pitkään ollut täysin putkeen nukuttu tai maksimissaan yhden hyssyttelyn sisältävä 12 tunnin pätkä. Tuonkin hyssyttelyn usein hoitaa Whisbear emmekä me.
Olin vihainen itselleni, koska olin antanut lapsen kiukun mennä niin ihon alle, että itkin ja kiroilin vielä ainakin 30 min tilanteen rauhoituttuakin.
Tuo yö ei mennytkään kuin Strömsössä, vaan nyt terrible two’t ovat iskeneet hyvin nukkuvaan lapseemme. Klo 22 alkaen istuimme vuorotellen mieheni kanssa lapsen sängyn laidalla ja hipsutimme, lauloimme, juttelimme, olimme hiljaa, pidimme yövaloa, otimme sen pois, pidimme sylissä, otin meidänkin sänkyymme minun viereeni, mutta se meni aivan pelleilyksi eikä mikään ei auttanut. Lopulta minun satuhierontani auttoi, mutta sitä ei voinut lopettaa. Viimeistään 10 minuuttia satuhieronnan lopetuksen jälkeen tyttö alkoi huutaa kurkku suorana äitiä (ja mä menin huutamaan kurkku suorana tyynyyn :D). Kun tätä showta oli kestänyt sinne kolmeen saakka, luovutimme. Isi lähti kellariin nukkumaan tytön kanssa, ja minä menin makkariin kiukusta puhkuen. Olin vihainen isille, että väsyneenä huusimme toisillemme. Olin vihainen lapselle, että hän ei vaan ”%#”¤&# voinut nukkua (!!) ja olin vihainen itselleni, koska olin antanut lapsen kiukun mennä niin ihon alle, että itkin ja kiroilin vielä ainakin 30 min tilanteen rauhoituttuakin.
En tiedä aistiko lapseni ärsytykseni, koska hän oli ekstraihana koko aamun.
Aamulla heräsin Kipsun kanssa ja hän otti mua edelleen päähän:”Niin siinä sitä sitten niin pirteänä leikitään, mutta yöllä ei voi nukkua? Et nyt kilju sen aamupalas perään, äiti ei nyt löydä puuropakettia, kun on silmät muurautunut kiinni väsyn takia.” En tiedä aistiko lapseni ärsytykseni, koska hän oli ekstraihana koko aamun. Hän halaili uutta muumipappaansa edessäni ja hymyili, luki rauhassa ja leikki omiaan kiltisti. Ei mennyt aikaakaan, kun hassuttelimme ja pusuttelimme iloisena. Molemmat. Ja tuo pikkupallero oli taas maailman ihanin ja kultaisin lapsi. Eihän hän tahallaan yöllä itkenyt, halusi vain olla äidin ja isän lähellä.
Vastaus siis otsikon kysymykseen: Voi kyllä! Kyllä oma lapsi voi raivostuttaa niin, että tekisi mieli alkaa itkeä. Ja joskus itkeekin! Onneksi en tässäkään kanootissa ole yksin, vaan instastoryn melkein 500 vastaajasta 99% tiesi, mistä puhun! Eli kaikki kunnossa. Nukkuvat lapsethan ovat muuten maailman söpöimpiä. Eli lääkkeenä raivoon: Katsele jotain ihanaa kuvaa, jonka olet ottanut nukkuvasta lapsestasi. Siis silloin, kun hän vielä nukkui ?
ps. Mutta ettei menisi liian ruusuiseksi: Tällainen samanlainen show oli myös viime yönä eli taas on pää jumissa.
Satu K. says
I feel you! <3 Vaikkakin meidän taapero edelleen (mun jinxauksesta huolimatta :D) nukkuu hyvin, niin ainahan näin ei todellakaan ole ollut. Ja mulla kans menee yöllä välillä (liian) helposti hermot. Varsinkin kun yhdessä vaiheessa oli (onneksi aika lyhyt) kausi, jolloin mikään ei kelvannut, lapsi vaan itki ja huusi kurkku suorana. 🙁 Ja sit jos hermo menee, niin tulee itelle niin paha mieli, että unta on ihan turha odotella saapuvaksi.
Mä ehkä vähän jo pelkään ennakkoon noita terrible “two’seja”. Täytynee pistää valmiiksi puhelimen taustakuvaksi kuva tuosta ihanasta nukkuvasta pallerosta. :’D
ShittySarianna says
Haha suosittelen! Ja siis sepä meilläki, totuttu jo nii hyviin öihin nii nyt ku on joku tällänen ihme pelleily menossa nii tuntuu että lähtee taju… Vaikka monilla on paljo pahempaa ja pidemmän aikaa, nii ei pitäis mun valittaa?
Vierailija says
Meidän neiti iältään 2v 5kk, alkoi nukkua enemmän tai vähemmän levottomasti siitä lähtien kun täytti vuoden. Nyt keväällä oli n. 5 viikon putki peräkkäin, kun voidaan sanoa ettei meillä nukkunut kukaan enempää tai vähempää. Siinä meinas jo usko loppua! Unettomuus on jotain kamalinta ikinä. Ja totisesti tiedän mistä puhut liittyen siihen, että oma lapsi voi raivostuttaa.. Toki meillä on ollut aina haasteita etenkin nukahtamisen kanssa, ihan vauvavuodesta lähtien, sekä myös muutoin liittyen niin päiväuniinkin.. Niistä haasteista vois kirjoittaa ihan oman aiheensa? mutta tosissaan, tää meidän neiti nukutetaan yhä aina unilleen, niin päivällä kuin illallakin. Siihen asti paijataan, lauletaan ja ollaan läsnä kunnes nukahtaa. Ensin omaan sänkyynsä, josta siirtyy yhä meiän viereen nukkumaan. Oon aina ihmetellyt, miten joku lapsi voi vaan nukahtaa itsekseen ja vielä nukkua läpi yön? On he kaikki niin erilaisia? Toki meidän kohdalla en osaa muuta ajatella edes, oon tyytyväinen siihen että tällä hetkellä meillä nukahdetaan rauhassa, ilman titaanien taistelua, sekä pääsääntöisesti myös nukutaan vain muutamilla pienillä herätyksillä (koputtaa puuta).
ShittySarianna says
No niin todellakin on! Oon aina sanonut, että jonkun ylemmän voiman on ollu pakko tietää, että meille on saatava hyvin nukkuva lapsi koska mä meen heti ihan rullalle jos en saa nukkua kunnon unia. Oon jo teininä menny klo 22 nukkumaan, ku muilla vasta ilta alkoi 😀
Tsemppiä sinne ja kiitos kommentista <3 !
Annika79 says
Kun meidän esikoinen oli 10 kk ikäinen, niin hän heräsi joka yö tunnin välein. En muista kuinka kauan tuota kesti, mutta sillä hetkellä tuntui että siitä ei voi selvitä hengissä. Alle 2-vuotiaana hän oli joka ikinen yö hereillä 1,5-2 h keskellä yötä. En muista tuotakaan kuinka kauan tuota kesti. Päivisin hän nukkui max puolen tunnin pätkiä. Se oli aivan sairasta.
Kaksi seuraavaa lasta ovat olleet paljon parempia nukkujia. Hirvittää luonnollisesti että voiko käydä kolmannen kerran peräkkäin yhtä hyvä tuuri. En selviä hengissä jos joudun valvomaan kaiket yöt.
ShittySarianna says
apua apua, nyt kyllä mäki ihmettelen, miten oot selvinny hengissä! Voi toivotaan, että tää uusi tulokas tulis kahteen nuorimpaan nukkumisissa!
Tiina/Fit Fat Mama says
Voi TODELLAKIN välillä vihata :D! Meidän 5vee on ollut viime aikoina aika mahdoton ja on huvittanut myydä torilla koko jätkä välillä. No vitsi, vitsi, mutta 😀
ShittySarianna says
haha, ihanan rehellistä! ja sit hetken päästä noin ajateltuas ihailet kuinka söpö se sama jäbä onkaan 😛
Väsynyt mama says
Tää oli kuin omasta kynästä. Meidän tyttö 3.5v ja ollut aina huono nukkuja. Omasta huoneesta yöllä kulkee meidän sänkyyn ja sit monesti oma yö menee potkuja estellessä ja valvoessa kun uni katkeaa tytön sänkyyn tuloon ja siinä pyörimiseen ja ihon raapimiseen. Ja miehen kanssa tiuskitaan toisillemme kun pinna on kireällä. Saahappa nukkua koko yö häiriöittä.. Syyskuussa tulossa toinen lapsi ja pelottaa valmiiksi lähteekö viimeinenkin järki jos esikoinen ei opi omassa sängyssä olemista. Nukkunut siis 7kk iästä omassa huoneessa eikä vieläkään siellä pysy ?
ShittySarianna says
Siis mä kauhulla kans odotan syyskuuta
Ja toivon, että nyt kesällä tää “vaihe” menee ohi. Eilen illalla saatiin tyttö klo 23 nukkumaan, ei paljoa naurata…
Öitä valvonut says
Onko kenties poskihampaita tulossa? Meillä pojan unet meni todella katkonaisiksi juuri vähän reilu 2v ikäisenä. Vaivasivat välillä 2-3 vko, sitten viikon/kahden tauko ja taas uusi kierros. Noin kolme kuukautta siinä meni. Kun lopulta puhkesivat niin yöt rauhoittui samantien.