Tätä mä rakastan bloggaamisessa: Vertaistukea.
Hain ja sain tukea kohtalotovereilta tähän lapseni ei syö -postaukseen ja kuin kivi olisi tippunut harteilta. Tai siis – sitä kiveä olisi tullut kantamaan useampi ihminen. Päätinkin siis löytää kommenttien ja omien ajatusten rivien välistä viisi vinkkiä huonosti syövän lapsen (koti)vanhemmalle.
Hengitä syvään.
- Jos lapsi on energinen, aineenvaihdunta toimii ja jaksaa touhuta: päätä olla stressaamatta ruokailuista. Jos aiemmin mainitut kriteerit täyttyvät, hän ei ole nälkään kuolemassa. Hän vain taitaa olla pieniruokainen tai niin kuin eräs kommentoija lisäsi: tempperamenttinen!
- Päästä toisesta korvasta pihalle (vaikka sitten hammasta purren) kommentit, jotka koet ikäviksi koskien lapsesi syömisiä. Niistä 99% sanotaan varmasti tunnelmaa keventääkseen – ei ilkeilynä. Oma lemppari on “kyllä se multa syö, hahhah eikö sulle anneta kotona ruokaa”.
- Joskus voi olla hampaita tulossa tai rokotteet vaivata, mutta ei viikko- tai kuukausitolkulla. Ruokaa on turha väkisin kitusiin tukkia, oli syy syömättömyyteen mikä hyvänsä. Tällöin siirry suoraan kohtaan neljä.
- Hengitä syvään. Ajattele kaikkea muuta kuin sitä, että jälleen on ruokailu(pettymys) edessä. Laske lampaita tai mieti uusi sisustus olkkariin. Unohda lusikka ja ole ajatuksinesi vapaa kuin taivaan lintu.
- Muista, että jokainen lusikallinen on juhlanpaikka. Jos ajatellaan, että oletus on 0 suupalaa ruokaa moottoriin, niin jokainen puolikaskin on jo plussaa!
Muista, että jokainen lusikallinen on juhlanpaikka.
Tekstini sai niin paljon vertaistukea ja tsemppaavia kommentteja kohtalotovereilta, että en voi välttyä ajatukselta, onko ajatus tarpeeksi syövästä lapsesta yläkanttiin? Niin tai näin, itse aion nyt rauhoittua syöttämisstressin kanssa ja niin kuin keskolassakin aina sanottiin “Tarkkaile lasta!” (ei monitoreja).
Tässä se pätisi niinpäin, että tarkkaile enemmän lapsen käyttäytymistä kuin oletettuja kasvukäyriä.
Ei varsinaisesti liity tähän aiheeseen, mutta vertaistuen voimasta bloggaajalle voit lukea myös Etä-äidin blogista.
Vierailija says
Terveeksi todettu lapsi ei nälkään kuole, se on taivaan tosi. Jos ei ruoka maistu, niin ei maistu, ja pöytä vaan tyhjäksi. Ei turhia välipaloja eikä erikoisherkkuja, eikä missään tapauksessa maanitteluja, että söisit edes jotain. Jos perheessä olisi vaikka 10 lasta, niin ei olisi aikaa yhden ipanan vikuroinnille, ja taatusti puuro katoaa lautaselta jossain vaiheessa! Lapsi syö kyllä kun on nälkä. Hössötys pois ja järki käteen!
ShittySarianna says
Niinhän se on 🙂 taitaa vaan olla helpommin sanottu kuin tehty, mutta yritys on kova!