En oo kauheasti mainostanut blogissa tai instastoryissäni sitä, että palaan töihin ensi viikolla. En ole asiaa mitenkään salaillutkaan, mutta jostain syystä tuon kirjoittaminen tuntuu vaikealta. Ei siis siksi, että en haluaisi palata töihin vaan päinvastoin! Mutta saako äiti odottaa innolla töihinpaluuta? Välillä saan sosiaalisen median keskusteluista sellaisen kuvan, että ei saisi: “Miksi hankit lapsia, jos et kerran jaksa olla hänen/heidän kanssa kotona.”Ja minä vielä palaan kaksi kuukautta alkuperäistä suunnitelmaa aiemmin.
Palaan, koska haluan. Minä itse haluan palata jo töihin.
En palaa aiemmin siksi, että rahat olisi loppu. Enkä palaa siksi, että uusi työtehtäväni tai esimieheni vaatisi sitä. Palaan, koska haluan. Minä itse haluan palata jo töihin. Kaipaan muunkinlaisia haasteita kuin mitä äitiys tarjoaa. Haluan jo ratkaista ongelmia, jotka koostuvat numeroista tai kirjaimista eikä tunteista. En malta odottaa, että voin tuntea itseni tärkeäksi muuallakin kuin kotona. Haluan nähdä aikuisia ihmisiä muissakin merkeissä kuin vauvatreffien varjolla ja odotan sitä, että saan pukea päälleni muuta kuin pieruverkkarit. Voi olla, että olen kuukauden päästä eri mieltä, mutta olen enemmän kuin valmis testaamaan. Tällä hetkellä minusta tuntuu, että olen antanut kertakaikkiaan kaikkeni kotiäitiydelle. Minulla ei ole enää mitään annettavaa.
Mitä lähemmäs töihinpaluu tulee, sitä pidemmiltä kotona vietetyt päivät ovat tuntuneet.
En tunne huonoa omaatuntoa töihinpaluustani. Tunnen huonoa omaatuntoa siitä, että olen asiasta vain malttamattoman iloinen. Kun katson tuota pientä, jo niin isoksi kasvanutta lastani, pala nousee kurkkuun. Oonko taas huonompi äiti? Minä en mitään muuta ole koskaan toivonut enempää kuin omaa lasta tahattoman lapsettomuutemme aikana ja sitten halajankin töihin ennen kuin olisi edes “pakko”. Eikö taas pitäisi olla vaan onnellinen ja kiitollinen, kun saisin olla kotona kauan haaveillun lapseni kanssa? Oonhan mä toki kotona jo ollutkin. Kipsu on 1v5kk, kun hoitaja vaihtuu äidistä isiksi. Eli melkein puolitoista vuotta vietin kotona, mutta valehtelisin jos väittäisin, että olen nauttinut joka hetkestä. Mitä lähemmäs töihinpaluu tulee, sitä pidemmiltä kotona vietetyt päivät ovat tuntuneet. En varmaan saisi ajatella noin, saatikaan sanoa ääneen.
Tällä hetkellä uskon vakaasti siihen, että laatu korvaa määrän. Uskon, että työelämään palaamalla osaan ottaa erilailla ilon irti niistä illan tunneista, kun ehdin nähdä lapseni hereillä.
Yritän nyt jotenkin selvitä tästä annoksesta huonoa omaatuntoa, koska mitä oon teitä jo töissäkäyviä äitejä kuunnellut: aiheita omatunnon tuskiin on tulossa roppakaupalla lisää. Tällä hetkellä uskon vakaasti siihen, että laatu korvaa määrän. Uskon, että työelämään palaamalla osaan ottaa erilailla ilon irti niistä illan tunneista, kun ehdin nähdä lapseni hereillä. Uskon myös, että tämä ratkaisu on paras ajatellen kaikkia perheessämme. Isi saa kokeilla kotivanhemmuutta useamman kuukauden ja minä pääsen takaisin aikuisten piireihin. Silti tunnen olevani anteeksipyynnön velkaa lapselleni. Anteeksi, että en osannut olla pidempään kotona kanssasi. Anteeksi, että en osannut nauttia kotiäitiydestä pidempään. Onneksi isisi on enemmän kuin innoissaan ottamassa kotivanhemman soihdun vastaan ja olen varma, että tulette molemmat nauttimaan yhteisestä ajastanne.
Anteeksi, että en osannut olla pidempään kotona kanssasi. Anteeksi, että en osannut nauttia kotiäitiydestä pidempään.
Onko muita, jotka menivät töihin puhtaasti omasta tahdostaan – ei taloudellisen tilanteen, opiskelujen tai töiden “pakottamana”?
psst! Instagramin kautta näet, kuinka tämän draamalaaman töihin paluu sujuu!
Henna | Pölyä Pinnoilla says
Ensimmäisellä kerralla palasin töihin ihan siksi, koska halusin. Kotiäitiys oli nähty ja todettu, että ei ole mun juttu, valitettavasti 🙁 Palasin töihin osittaiselle hoitovapaalle.
Olin vuoden töissä, kunnes jäin parin kk hoitovapaan kautta uudestaan äitiyslomalle.
Töihin palasin vuosi sitten, jälleen osittaiselle hoitovapaalle, jolla olen edelleen. Toisella kerralla töihinpaluuseen vaikutti sekä oma tahto että taloudellinen tilanne. Molemmat pojat ovat olleet 1v8kk aloittaessaan päivähoidossa.
Mie olen molemmilla kerroilla ollut ihan innoissani töihinpaluusta ja kyllä se on mun juttu olla osa päivästä ihan vain Henna, siellä muiden aikuisten keskellä.
Äitiys on antanut paljon hyvää työminälle, koska nyt työt ovat vain töitä, en ärsyynny työkavereihin samalla tavalla kuin ennen enkä muutenkaan ota töistä samanlaista stressiä kuin ennen.
Tsemppiä uuteen arkeen ♡♡
ShittySarianna says
Kiitos <3 toi on loistava pointti, että ne työt todellakin on vaan töitä – se korostui nyt piippuunsa äitiyden myötä! 🙂
jenna85 says
Innoissani palasin töihin (50%) kun lapsi oli 9kk! Sain muuta ajateltavaa ja olin paljon parempi äiti kun sain välillä tehdä myös muuta kuin niitä kotihommia. Nautin kotona olemisesta mutta en halua tehdä sitä täyspäiväisesti. Lapsi meni päiväkotiin ollessaan 1v 6kk. Hän on hoidossa 2-3päivää viikossa, loput päivät jomman kumman vanhemman kanssa kotona. Ihan paras ratkaisu meille! En ole potenut huonoa omaatuntoa, tämä ratkaisu sopii meille.
ShittySarianna says
“Nautin kotona olemisesta mutta en halua tehdä sitä täyspäiväisesti.” Aamen!
Nipsu/Perheunelmia says
Mä sivuan ehkä snadisti aihetta, mutta siis ihanaa kun sulla on työ mistä nautit! Mä taas kauhulla odotan, että joudun palamaan töihin koska en tee työtä enää mistä nauttisin tai siis se muuttui vuosien aikana sellaiseksi että ajatukissa mielummin sahaan toisen jalkani irti kun että palaisin sinne! Kamalaa! Kyllä jotain on tehtävä tässä töiden suhteen… opiskelemaankaan en pysty kyllä lähtemään… huh.
ShittySarianna says
Voi toi olis kyllä ihan kamala tilanne ja ehdottomasti vaikuttaa mun töihinpaluun hyvään fiilikseen! Sun pitää nyt vaan laittaa urakalla verkkoja vesille ja toivoa, että jotain tarttuu haaviin!
Vierailija says
Minä myös odotan innolla töihin paluuta joka on vajaan 2kk päästä. Tyttäreni on silloin 9kk… Mutta jää 1kk vielä isänsä kanssa kotia. Edellinen lapsi oli 8kk ku menin takaisin töihin… Tarvin vaan sitä aikuisten aikaa. Moni on ollut sitä mieltä että olen siinä suhteessa itsekäs ja kuuluisin lasten kanssa kotia. Ja onneksi on monia muitakin äitejä jotka tekee samoin ?
ShittySarianna says
Totta! Mä en kyllä näe kenenkään muun äidin valinnassa mennä aiemmin töihin, kun on pakko, mitään pahaa! Vain omassani. Niin naurettavaa taas!
anniliina says
Palasin töihin 50% työajalla noin kaksi kuukautta sitten, noin neljä kuukautta suunniteltua aiemmin.. Lapsemme oli 1v 5 kk silloin. Tunnistan niin tuon kaipuun aikuiseen seuraan ja erilaisten asioiden prosessointiin. Erityisesti viimeisinä kuukausina kotiäitinä tunsin olevani älyllisesti turhautunut, hermot kireällä usein jne. Kovia syyllisyyden tunteita tunsin töihin palaamiseen liittyen ja epäröin kovasti sitä, että tuliko tehtyä oikea päätös. Nyt nämä tunteet ovat helpottaneet, kun olen huomannut miten paljon paremmin voin tällä hetkellä ja kuinka nyt osaan todella nauttia lapsen kanssa vietetystä ajasta! Päivähoidon aloituskin on sujunut upeasti. Arjessamme vallitsee mukava tasapaino juuri näin ? Tsemppiä töihin paluuseen!
ShittySarianna says
Siis jestas, tää oli ihan ku mun kirjoittama ja vielä samanikäinen lapsikin kun palasin töihin! Mullaki oli niin kireellä hermot loppua kohti, ja nyt tuntuu että voin taas olla täysin oma itseni – sekä kotona että töissä.
Uraäiti says
Kyllä. Lapsi oli 9kk kun palasin töihin. Hulluksi olisin tullut. Haluan aivoilleni muutakin tekemistä kuin soseiden vääntämisen luomu ruuista. Enkä ole potenut huonoa omaatuntoa. Olen näin lapsilleni paljon parempi äiti.
ShittySarianna says
Haha, “Haluan aivoilleni muutakin tekemistä kuin soseiden vääntämisen luomu ruuista” 😀
Vierailija says
Täällä bingo! Olen molemmista tytöistä käynyt sunnuntai-vuoroja tekemässä jo kun olivat muutaman kk ikäisiä. Menin heti äitiysloman päätyttyä takaisin töihin ja varmasti menen kun tästä kuopuksestakin päättyy äitiysloma. 🙂 rakastan kyllä lapsiani ja puuhaillaan paljon yhdessä mutta kaipaan muutakin tekemistä ja aikuiseuraa. Pienin ei vielä silloin mene päiväkotiin vaan tehdään ristiin miehen kanssa töitä sitten 🙂
ShittySarianna says
Tollanen “keikkaduuni” olis kyllä ollu varmasti mulleki hyvä jo aiemmin, jos olis ollut mahdollisuus tuommoiseen! Enkä kyllä oo tosiaan sitä mieltä, että jotenkin rakastaisi vähemmän lapsiaan jos palaa aiemmin töihin 🙂
RvaJ says
Olen sitä mieltä, että mikäli äiti (tai isä) voi hyvin niin lapsikin voi hyvin 🙂 <3
Me ollaan onneksi kaikki erilaisia keskenämme ja se mikä sopii toiselle, ei sovi välttämättä toiselle ja se pitäisi meidän äitienkin hyväksyä – sen jatkuvan arvostelun sijaan.
Ihanaa, että sulla on työ jossa viihdyt. Ja vielä ihanempaa on se, että teit mikä oikealta tuntui, koska tunnet itsesi paremmin kuin kukaan muu <3
ShittySarianna says
Niinpä! <3 ja nyt se kyllä oikein korostuu, kuinka onnekas oon, että on mielekäs työ 🙂