Uskon, että lapsen luonteenpiirteillä ja temperamentilla on huomattavasti isompi rooli käyttäytymisessä ja tavoissa kuin kasvatuksella. Ja ei – tällä en todellakaan vapauta vanhempia kasvatusvastuusta. Sinä hetkenä, kun olet päättänyt lasta yrittää, olet lupautunut ohjaamaan, opettamaan ja auttamaan uutta ihmistä. Mutta sellainen lapsen luonteen takia opittu “käytöstapa”, kuten vaikka kiltteys ja hiljaisuus (mitä Suomessa arvostetaan äärimmilleen), ei ole aikuisen paikka kiillottaa kruunuaan tai paukutella henkseleitään. Kyllähän “hyvienkin vanhempien” (mitä ihmettä tolla loppupeleissä edes meinataan?) lapsista voi tulla rikollisia. Samoin “huonojen vanhempien” (tämä kans? Oonko mä nyt tämä kun en kiellä kaikkea vain tavan vuoksi?) lapsista tulee upeita ja ystävällisiä ihmisiä.
Kuuntele alta pod taaperon kasvatuksen pyhästä kolminaisuudesta!
Hyvällä mielikuvituksellakaan en anna tyttäreni tottelevaisuudesta itselleni kiitosta kuin ihan maksimissaan 20%ia ja loput kuuluu hänen luonteelleen.
Mullahan on itsellä hyvä esimerkki. Taaperomme on todella hyväkäytöksinen ja tottelevainen tahtoikäiseksi, vaikka sitä onkin joidenkin varmaan vaikea uskoa edellisten postauksien jälkeen. Mutta hyvällä mielikuvituksellakaan en anna noista piirteistä itselleni kiitosta kuin ihan maksimissaan 20%ia ja loput kuuluu hänen luonteelleen. Hän vain on sellainen. Mä oon myös itse ollut tällainen lapsi. Mulle on tarttunut helposti hyvät käytöstavat ja oon totellut sekä äitiä, isää että muita. Mutta väitän, että suuri osuus on minun luonteestani kiinni ja pienempi – mutta osuus kuitenkin – vanhempieni tavasta osata lukea minua: Mikä kasvatustyyli sopii minulle? Jos opin kerran helposti, opin varmasti myös sen että “ei” voi tarkoittaa lähenevää autoa, jonka alle olen juoksemassa tai kiveä, jota olen nostamassa maasta. Sana ei saattoi menettää merkitystään. Siksi sanaa kannatti käyttää harkitusti? Minä en tiedä mitään ylivilkkaan tai ylipäätään erityislapsen kasvattamisesta, joten siihen en ota tekstilläni kantaa lainkaan.
“Kiitos”, “anteeksi”, “ole hyvä” ja “hella on kuuma” me olemme mieheni kanssa opettaneet lapsellemme, mutta se on hänen luonteestaan kiinni, kuinka nopeasti hän näitä oppii noudattamaan.
Toisille lapsille opit vaativat enemmän toistoa ja ohjausta – sitä en missään nimessä vähättele. “Kiitos”, “anteeksi”, “ole hyvä” ja “hella on kuuma” -sanonnat me olemme mieheni kanssa opettaneet lapsellemme, mutta se on hänen luonteestaan kiinni, kuinka nopeasti hän näitä oppii noudattamaan. Tässäkään en siis lähtisi muita vanhempia katsomaan liikaa nenää pitkin. Se, että lapsi ei tottele paikassa tai asiassa x, ei välttämättä ole vanhempien laiskuutta.
Minun olisi helppo paukutella nyt henkseleitäni sillä, kuinka tottelevaisen lapsen MINÄ olen kasvattanut. Totuus kuitenkin on, että kiitos kuuluu lapselle itselleen. Minä olen täysin sivuroolissa, mutta silti ottamassa koppia, jos huomaan avuntarvetta suunnan näytössä.
Veljesten äiti says
Olipa hyvä kirjoitus! Oma kaksivuotiaani ei ole ns. hyväkäytöksinen vaan vilkas ja utelias sekä hyvässä että pahassa. Meillä on mennyt vuosi opettaessa sana odota. Ja todellakin yritetty on. Julkisilla paikoilla on ollut ajoittain todella haastavaa, koska lapsi ei yksinkertaisesti tottele. Ja kiljuu todella kovalla äänellä kun kielletään tai mitenkään ohjataan. Saamme usein aika ikäviä katseita ja kommentteja. Asiaan saattaa myös vaikuttaa se, että poika on ikäisekseen pitkä ja puhuu hyvin, joten häntä usein luullaan vanhemmaksi kuin on. Välillä todella mietin, että kuvittelivat ihmiset, että vanhemmat itse eivät yritä saada lapsen kiusallista ja muodollisesti jopa vaarallista käytöstä muuttumaan.
ShittySarianna says
Valitettavasti varmaan jotkut kuvittelee, mutta haluan uskoa, että suurin osa ei ❤️ Mä en todellakaan oo sen kummempi kasvattaja kuin kukaan muukaan lasta rakastava äiti, mutta meidän tytölle vaan meni just esim. Odota tosi herkästi kaaliin ?♀️?❤️
Vierailija says
Mun poika oli juuri tuollainen 2,5 vuotiaaksi ja sitten alkoikin rytinällä. Raivareita, uhalla tekoa, sitä että ei kuule yhtään mitään. Kesti puoli vuotta pahin vaihe. Nyt leikki-ikäinen 3v 2kk, mennyt jo tasaisemmin. Mutta koska oli rauhallinen, kiltti ja tottelevainen vauva ja taapero, oli vain tyyntä myrskyn edellä. Siinä oli isi ja äiti ja parisuhdekin kovilla, kun et pysty käsittämään mihin se ihana tiimin jäsen katosi..
ShittySarianna says
Saa nähä käykö täällä samoin! Tosin kyllä päiväkodissa asti on huomattu, että taapero uhmaa ihan kunnolla, mutta vielä ei oo tosipaikan tottelevaisuuteen vaikuttanut. ?
Vierailija says
Tosi hyvä kirjoitus! Itselläni on ylivilkas kolmevuotias poika, ja olen välillä aivan loppu ja neuvoton kasvatuksen kanssa, etenkin kun olen itse tempperamentiltani rauhallinen. Asetan tiukat rajat mutta toisaalta elämä ei voi olla lapselle pelkkää kieltoa…joten yritän antaa kaikesta “hyvästä” aina myös hyvää palautetta. Samalla poika on sosiaalinen, puhelias ja empaattinen mutta sekin saattaa Suomessa olla liikaa – kaikki aikuiset tai edes lapset ei välttämättä pidä että oma lapsi menee höpöttämään niitä näitä. Sen todella huomaa että täällä arvostetaan hiljaisia ja kuuliaisia lapsia 🙁 välillä tuntuu että asutaan väärässä maassa.
ShittySarianna says
Voi osaan niin kuvitella tollasen höpötystilanteen, kun mua ottaa jo sydämestä kun oma taapero hymyilee ja vilkuttaa kaikille ja mitä saa vastakaikuna? Täysin eleettömän ja tympääntyneen katseen. Tuskin enää kauaa jaksaa vilkutella.. Harmi. ?
Vierailija says
Meillä nyt 6v poika joka todella tottelevainen, kuuntelee ohjeita ja ymmärtää kun selittää miksi EI. Joskus se harmittaa kun ei saa tahtoa läpi, mutta itkuna. Sitten on se 3v tyttö, jolla sama kasvatus ja ohjeet! Todella vilkas, tempperamenttinen ja itsepäinen. Hän määrää, tai ainakin todella kovasti yrittää. Miehelleni tämä on ollut silmiä avaava kokemus siitä, miten vähän kasvatus oikeasti vaikuttaa ja miten paljon luonne.
Loistava teksti
ShittySarianna says
Tää on kyllä näin tottelevaisenkin lapsen äidille hyvä kuulla! Nimenomaan tuo että on sama kasvatus, ympäristö, säännöt, jne. Ja silti toinen tottelee ja toinen ei. Jälleen saa todeta, että lapset on niin erilaisia ❤️ hyvässä ja pahassa tämäkin! ? Kiitos kun kommentoit ❤️