Mulla oli vuorokauden verran omaa aikaa! Se tuli täydelliseen ajankohtaan, koska on ollu pinna turhan kireällä viime aikoina. Hauska, mitä kaikkea itsestään selvää osaakaan arvostaa, kun on yksin!
Oma aika alkoi jo lauantaiaamuna ja jatkui sunnuntai-iltapäivään!
Mun oma aika alkoi oikeastaan jo lauantaiaamuna, kun kävimme Seinäjoella Boholassa sovittamassa häämekkoja äitini, anoppini ja veljeni avovaimon, Tiian, kanssa. Tai siis, minä sovitin ja he olivat tuomareina! Siitä jatkoin äidin, isän, veljeni ja Tiian kanssa kirpparikierrokselle ja syömään. Vaasaan tulin vanhempieni kyydissä ja matkalta haettiin pari tuolia uuden ruokapöydän seuraksi. Kun saavuin kotiin, hämmästelin ensimmäisenä hiljaisuutta! Eikö kukaan tarvitse minulta mitään?
Olen päivittäin kaikkien muiden tarpeita täyttämässä
Normaalina arkipäivänä 7-16 olen vastaamassa non stop kuopukseni tarpeisiin. Aamupesut, yökkärit pois, päivävaatteet päälle, aamumaidot, aamupala, ulkoilua, lounas, päiväunet, välipala, leikkiä.. Neljältä tytär ja mies tulevat kotiin ja alkaa äiti- ja miksi-huudot. Ruokailua, ulkoilua, pesuja, leikkejä.. Kotona jokainen perheenjäsen haluaa “oman osansa” huomiostani ja kaikilla on asiaa ja kysymyksiä. Yksi yleisimmin käyttämistäni lauseista on: yksi kerrallaan!, kun kaikki puhuvat (tai kiljuvat) samaan aikaan. Illalla lasten mennessä nukkumaan olisi aikaa keskustella miehen kanssa, mutta usein sitä on jo niin kaikkensa antanut olo henkisesti, että juttelut jäävät kovin pinnallisiksi. Tuntuu, että koko ajan joku on minulta vailla jotain ja prioriteettilistassa itseni huomioinen on viimeisenä. Olen koko ajan kaikkien muiden saatavilla.
Parasta yksinolemissa oli illuusio siitä, että olin tavoittamattomissa
Vuorokauden aikana, kun olin yksin, parasta oli se, että olin yksin ja jollain tapaa tavoittamattomissa. Toki kännykkä oli lähellä, mutta viestin lähettäminen tai soittaminen on huomattavasti haastavampaa kuin huutaa keittiöön ÄITIIIII. Ainakin se illuusio tavoittamattomissa olemisesta meni mulle täysillä läpi! Ei tarvinnut odottaa lasten nukkumaanmenoa, että voi laittaa leffan pyörimään tv:stä. Pystyi viedä roskat ilman, että kertoi kolmevuotiaalle, minne on menossa. En tahallisesti viivytellyt roskiksilla ajatellen, että tämäkin menee omasta ajasta eikä kukaan ollut vastassa silmät märkinä huutaen ikävää. Kun konmaritin liinavaatekaappia, pienet kädet eivät myllyttäneet vasta viikattuja lakanoita eikä tarvinnut lahjoa ketään menemään nukkumaan. Suklaalevyä avatessani tosin säikähdin automaattisesti rapinaa ja illalla kävelin lastenhuoneeseen tarkastamaan lapsien hengitykset, vaikka eihän siellä ketään nukkunut!
Mitä tein vuorokauden aikana ollessani yksin kotona?
- Siivosin hieman, koska halusin nähdä kotini siistinä kolmea minuuttia pidempään
- Järjestin liinavaatteet ja pyyhkeet kätevämmin kuunnellen Antti Holman äänikirjaa
- Nukuin kahdeksan tuntia putkeen ja kokonaisuudessaan kymmenen tuntia!
- Katsoin Netflixiä ja söin suklaata
- Kävin pitkässä kylvyssä
- Kävin klo 11 maissa kävelyllä yksin
- Join Pepsin kylmänä ja söin ruuan lämpimänä
- Puhdistin ja kuorin naamani
- Sometin!
Vauvavuosi tapultetu – Tuliko nyt varmasti nautittua tarpeeksi?
Vaihe, jolloin meillä ei synkannut esikoiseni kanssa – Yhteinen miniloma palautti tilanteen normaaliksi!
Lapsen kiitollisuuden puute ärsyttää – Varsinkin jouluna
Mukava huomata, että muutkin äidit ottavat oman aikansa roskiksilla! Kun meno menee oikein hulluksi, niin myös vessassa käynti on loistava tapa ottaa omaa aikaa, tosin tämä ei ole yhtä taattua kuin roskiksilla notkuminen. Huonolla tuurilla lapsi huutaa oven takana, pilaten oman vapaan minuuttini.
Luin oman kommenttini ja tulin siihen tulokseen, että taidan olla itsekkin hieman pidemmän lapsivapaan tarpeessa! :):)
Hahaha tää oli kyllä aivan totta, vaikka oma aika oliski jees ?
Mähän nautin tällä hetkellä 3(!) päivän vapaudesta, kun mies ja lapsi on reissussa miehen vanhempien mökillä. <3 Tai no päivät toki täytyy tehdä töitä, mutta muuten saan haahuilla ja puuhailla ihan mitä mieleen juolahtaa. Ja parasta on kyllä ehdottomasti hiljaisuus ja ettei mun koko ajan tarvitse olla "läsnä". 🙂
Ei voi olla totta! I H A N A A ??