Lapsi herää aamulla väärällä jalalla ja mylly alkaa jo aamupalapöydässä. Ruoka on paskaa, kaikki lelut on ihan perseestä ja väsykin olisi. Kitinä raastaa kotonaolevan hermoja, mutta neljältä (kun työssäkäyvä tulee) pääsee yksin vaikka lenkille. Tuota lausetta hoet itsellesi, kun lähdette sateesta huolimatta tuulettamaan molempien päitä ulos.
Töissä on kiirettä ja yö tuli nukuttua huonosti. On miljoona asiaa hoidettavana ja aika tuntuu loppuvan kesken. Joudut lähettämään sen pahamaineisen viestin, jonka tiedät olevan se viimeinen naula arkkuun kotona olevalle:”Mulla meneekin vähän pidempään töissä”. Toivot silti, että kotona saat huilata rankan päivän jälkeen.
Kuulostaako tutulta?
Riitojen määrä taisi nousta suhteessa verrannollisesti sen mukaan, mitä pidempiä yöunia vauva alkoi nukkua.
Muistan, kun minua varoiteltiin vauvavuodesta ja sen rankkuudesta parisuhteelle. Sitä yhtään väheksymättä, sen jälkeen vasta tunteet alkoikin kiehua. En tiedä johtuuko se siitä, että vauvavuotena sitä kuitenkin elää jonkinlaisessa kuplassa. Ainakin väsykuplassa, jos ei muualla. Ei vaan jaksa alkaa vääntää. Riitojen määrä taisi nousta suhteessa verrannollisesti sen mukaan, mitä pidempiä yöunia vauva alkoi nukkua. Oli energiaa tapella.
Olin varma, että kukaan muu tuore lapsiperhe ei riitele samalla lailla. Meissä oli pakko olla jotain pahasti vialla. Vauvavuosihan oli jo ohi! Hävetti kamalasti ja mikään ei ollut ärsyttävämpi ‘tsemppaus’ kuin ne kuuluisat lauseet: jutelkaa, hoitakaa parisuhdetta, harrastakaa yhdessä, muistakaa kuunnella toinen toistaan jadajadajaa. Joo tottahan noi on, mutta mitäs sitten kun toisen naama nyppii niin huolella, että EI KIINNOSTA EDES KATTOA PÄÄLLE!?
Parisuhteessa vain on yhtäkkiä kolme kahden sijaan ja yöheräilyjen sijaan aletaan neuvotella siitä kuuluisasta omasta ajasta ja itsenäisyydestä perheen keskellä.
Jossain vaiheessa kerroin mammakavereilleni tilanteesta. Tuntui kuin olisi ollut kirkossa ripittäytymässä ja odotin vastauksia samoin kuin odotin pienenä jäätelöautoa. Tuomitseeko ne mut? Tietääkö yhtään mistä puhun? No ei varmaan, koska olin varma, että ollaan ainoat. Onneksi avauduin, koska siitä alkoi oikein puhdistus ja ripittäytymisen fiilis vain vahvistui! Selvisi, että emme ole ainoat ja analysoimme yhdessä syitä, miksi vauvavuoden jälkeen vasta paukkuukin. Johtuuko se siitä, että elämä pyörii 110%:ia lapsen ympärillä vai onko se oma äijä vaan niin perhanan ärsyttävä. No eihän se oo. Parisuhteessa vain on yhtäkkiä kolme kahden sijaan ja yöheräilyjen sijaan aletaan neuvotella siitä kuuluisasta omasta ajasta ja itsenäisyydestä perheen keskellä. Tuntui kuin kivi olisi pudonnut sydämeltä.
Tuon keskustelun siivittämänä kokosin itseni ja avasin sanaisen arkkuni miehelleni. Poikkeuksena aiempiin keskustelunaloituksiin se, että yritin miettiä ääneen – hänen kanssaan – miksi minulla on pinna niin kireällä. Siitä se keskustelu sitten lähti ja se viisastutti meitä molempia. Kumpikaan ei ole syytön, vaan tappeluihimme tarvittiin aina kaksi.
Teille, jotka luulette kiehuvanne yksin – ette kiehu! Täällä padassa on muitakin. Toivottavasti vain tieto tuosta helpottaa teitä yhtä paljon kun mua.
Rauhaa ja rakkautta…. Ja unta. Siinä parisuhteen pyhä kolminaisuus?
Meidät löydät riitelemästä myös instagramin puolelta 😉
Vierailija says
Vauvavuosi on ihan helppoa verraten elämään 3 vuotiaan kanssa. Ainakin meillä. Kolmevuotiaan kanssa saa vääntää kaikesta, tunneskaala mennään sekunnissa ääripäästä toiseen ja vieläkään ei nukuta öisin. Sitten sopassa on mukana vielä uusi vauva ? jaksaa jaksaa ja parempia aikoja odotellessa. Onneksi meillä on vielä miehen kanssa hyvät puhevälit.
ShittySarianna says
Ne kyllä varmasti tulee “hyötykäyttöön” tuossa tilanteessa!! JAKSAA JAKSAA! tsemppiä <3 !
Satu K. says
Tämä on varmasti niin totta! Vaikka me ei vielä ollakaan “selätetty” vauvavuotta (vajaa 1,5 kk enää jäljellä :o), niin kyllä mä vähän ihmettelen kans sitä, että hirveesti toitotetaan, että vauvavuosi on pahin ja sen jälkeen hommat helpottaa. Vaikka meidän vauva ei ehkä ollut ensimmäisen puoli vuotta mikään helpoin tapaus, niin aika vähän tuli riideltyä. Mutta uskon vahvasti, että meidän pahemmat riitelyt on vielä tulossa. Miehellä nimittäin on harrastus, johon sai ennen vauvan syntymää upotettua paljon aikaa iltaisin ja viikonloppuisin. Nyt vauvavuotena hän on oikeastaan jättäytynyt rakkaan lajinsa parista lähes kokonaan pois (omasta halustaan kylläkin), mutta tiedän, että hän haluaa jossain vaiheessa palata takaisin. Ei ehkä nyt kuitenkaan samalle tasolle kuin ennen vauvaa, mutta enemmän kuin viimeisen vuoden aikana. Ja siinä tulee varmasti olemaan yksi aita ylitettäväksi meille molemmille. Mutta täytyypä yrittää muistaa ottaa asiaa keskusteluun ennen kuin se alkaa hiertää. Joten kiitos Sarianna sinulle, kun teit aiheesta kirjoituksen! Tulipahan taas oivallus oman arjen suhteen! 😀
ShittySarianna says
Hihii, no oleppa hyvä ja toivottavasti keskustelu jo ENNEN ongelmaa auttaa 😀 ei se oo kyllä helppoa yrittää sovittaa sitä vanhaa elämää uuteen eikä sekään oo helppoa tajuta, että ei ne perhana sovi yhteen. Se on ku laittais ympyrä palikkaa kolmion muotoisesta välistä 😀 (arvaatko millä meillä parhaillaan leikitään:D)
RvaJ says
Oot ihana, kun jaksoit tästäkin aiheesta kirjoittaa 🙂
Mä tiedätkö tästä asiasta puhuin miehelle tässä vähän aikaa sitten..Että miksi kaikki aina varoittelee vauvavuodesta, kun se on oikeasti se helpoin etappi koko lapsen elämässä. Siis koliikit ja muut on ihan asia erikseen, ne on kamalia :/
Elikäs nuo uhmat, ne on niitä pahimpia. Se, kun nuo pienet kullanmurut kasvattavat sitä omaa itseään. Kun mikään, ei MIKÄÄN suju kuten pyydät. Sitten se tappelu. Kuinka ihmeessä ne jaksaa tapella ihan j a t k u va s t i sisaruksensa/sisarustensa kanssa? Se tuli mulle ihan täsyin puskista, siitä mua olisi pitänyt jonkun varoittaa 😀
Vauvaa imettäessä loput lapset saa kyllä sellasen hulabaloon aikaiseksi, että siinä tilanteessa jo tekee mieli soittaa miehelle töihin, että voisitko pliis jo tulla pelastamaan mut 😀
Eli kyllä, olen samaa mieltä kanssasi, että ei se vauvavuosi ole mitään minkään muun rinnalla 😉
ShittySarianna says
mä oon aina miettinyt, että mitä ne muut lapset tekee silloin (jos sellaisia siis on) kun äiti imettää.. no nyt tuli siihenkin vastaus: tuhoja! 😀