Kuuntele alta Shitty is the new black -podcast: tältä tuntuu ensimmäinen viikko vauvan kanssa
Vauvakuplasta jälleen päivää!
Nämä viikot ovat olleet niin vaaleanpunaisia, että tuntuu jo rikolliselta. Mutta koska äidin elämässä ei koskaan olla täysin puhtaat jauhot pussissa, ei vauvakuplakaan ole poikkeus. Huono omatunto kalvaa jo nyt riittämättömyyden ja jotenkin “erilaisen rakkauden” vuoksi.
Jostain syystä synnytyksen jälkeen esikoinen tuntui vieraalta. Tuntuu kamalalta kirjoittaa noin, mutta siltä hän tuntui. En osaa sanoa tarkalleen miksi, vaikka olen miettinyt sitä pääni puhki. Veikö hormonit minut mennessään ja vauvakuplaan ei mahtunut kuin vauva? Ärsyttikö minua taaperon uhma? Liittyikö tähänkin se, että esikoisen kanssa vauva-arki oli pitkään kaikkea muuta kuin vaaleanpunaista? Vai ylikompensoinko huomiotani, joka ei keskity enää vain yhteen? Vai mikä pahinta – Eikö mulla todella riitä rakkaus kahdelle lapselle?
Eikö mulla todella riitä rakkaus kahdelle lapselle?
Oli todella ahdistavaa miettiä syitä. Huomasin vieraantuneisuuden tunteen varsinkin, kun olin erossa taaperostani ja ajattelin häntä. Jokin oli muuttunut. Nähdessämme suhde tuntui kyllä samanlaiselta kuin aiemminkin – ehkä kun ei vain miettinyt asiaa? Googletin jo koko netin läpi, koska pelkäsin, että tunne jää päälle ja taapero kuulee ajatukseni. Lapset kun ovat niin älyttömän hyviä havaitsemaan kaikkea!
Listasin ystäväni kaksi erittäin hyvää vinkkiä kahden lapsen tuoreelle äidille
- Rakkaus ei jakaannu vaan tuplaantuu.
- Älä säikähdä, jos rakkaus ei ole samanlaista molempia kohtaan.
Jo ensimmäisen viikon jälkeen tunne katosi. Ehkä, koska vietimme taas enemmän aikaa yhdessä esikoisenkin kanssa. Synnärillä taapero kävi viettämässä vain pieniä hetkiä ja nekin koin lähinnä stressaaviksi, koska eihän pienessä huoneessa hänelle ollut mitään tekemistä. Mutta ehdin kyllä säikähtää tuota tunnetta jo ihan kunnolla!
Ehdin säikähtää tuota tunnetta jo ihan kunnolla!
Onneksi esikoisella alkoi isi-vaihe sillä punaisella sekunnilla, kun pikkuveli syntyi. Siitäkin voisi potea omatunnon tuskia tai sitten katsoa asiaa siten, että ihanaa kun isi on niin tärkeä ❤️
Oma tahto on saapunut, joten valitse taistelusi
Tunnistan täysin nuo tunteet, tulin toista kertaa äidiksi tasan kaksi kuukautta sitten. Eikä me varmaan olla ainoita…
No ei kyllä olla! Mutta voi kauhee ku säikähdin ?
Ihana kirjoitus! Tätä minäkin pohdin ja pelkään, kun mieheni kanssa nyt mietimme yrittäisimmekö toista.
Eikö sitä sanota, että jos on ehtiny edes tohon pisteeseen että keskustellaan halutaanko toinen lapsi, on päätös jo tehty ?❤️
Samoin täällä, nyt 3kk kahden äitinä. Aluksi tuntui kuopksen synnyttyä että voinko rakastaa tätä yhtä paljon kuin esikoista, mutta sitten tunne vaihtui samaan, että etäännynkö nyt esikoisesta. Varsinkin kun kakkonen syntyi sektiolla enkä saanut nostella esikoista ja kaikkea piti varoa. Onneksi nyt tilanne kuin teillä, kaikki ovat löytäneet paikkansa kotona ja sydämessä❤