Rehellisesti sanottuna, olin aluksi Sariannan blogia vastaan melko voimakkaasti. En kuitenkaan tuonut sitä ilmi, koska ajattelin, että jos Sarianna saa vauva-arjen keskellä kirjoittamisesta iloa ja kanavan purkaa rankkoja kokemuksiaan, niin mikä minä olen sitä häneltä pois ottamaan? Eletäänhän tässä kuitenkin jo vuotta 2018, jolloin julkiset blogit on luonnollinen tapa jakaa ajatuksia. Avovaimoni blogin ideana oli kirjoittaa äitiyden tabuista, keskosuudesta ja lapsettomuudesta yleisellä tasolla, mutta melko henkilökohtaiseksihan se menee väkisinkin.
Mielestäni jonkinlainen suodatin lienee silti hyvä pitää.
Kuvailisin itseäni hyvin tyypilliseksi suomalaismieheksi siinä mielessä, että mielestäni sosiaaliseen mediaan – tai nettiin ylipäätään – ei kuulu liian henkilökohtaiset asiat. Uskon myös, että lapsella tulisi olla oikeus päättää (kun on tarpeeksi vanha), mitä hänestä on nettiin laitettu ja laitetaan. Faktahan kuitenkin on se, että ei tarvitse olla kummoinenkaan tietokonevelho saadakseen koko persoonallisuusprofiilin kaivettua joka tapauksessa internetin ihmemaailmasta. Mielestäni jonkinlainen suodatin lienee silti hyvä pitää. Esimerkiksi Kipsun oikea nimi ei blogissa esiinny, vaikka ei ole juttu eikä mikään sitä käsiinsä etsiä. Tämä on minun toiveeni ja Sarianna on halunnut sitä toivetta kunnioittaa. En myöskään halunnut, että joku ulkopuolinen pystyisi blogin avulla piirtää taululle Kipsun kehitysaskeleet, luonteenpiirteet, näiden muutokset ja niin edelleen. Mielestäni Sarianna onkin keskittynyt hyvin ihmettelemään enimmäkseen omaa kasvuaan äidiksi… ja siinä vaikuttaakin olevan ihmeteltävää useampaan postaukseen!
Huolimatta aiemmista mielipiteistäni, huomaan kirjoittavani nyt itse blogipostaustaksia avovaimoni blogiin. Osin Sariannan pyynnöstä ja osaksi siksi, että olen kuullut niistä sielua riipaisevista tarinoista, joista ei herkästi puhuta ääneen. Noiden palauteviestien johdosta ja blogistin pyynnöstä, päätin itsekin nyt jakaa seuraavissa postauksissa omia ajatuksiani.
Saattaahan se olla, että nämä tekstit antavat vertaistukea jollekin tulevalle tai nykyiselle isälle, jolla on vaikeuksia löytää muuta tukikanavaa.
Kirjoitin kaksi postausta. Toinen niistä koskee lapsettomuutta isän näkökulmasta ja toinen hätäsektiosynnytystä samasta vinkkelistä. Pysykää kuulolla! 🙂
Mira/Blinger Shimmer -blogi says
Meilläkin mies on ehdottomasti minua varautuneempi somen suhteen eikä blogissanikaan sen vuoksi ole kasvoilla eikä nimellä esiintynyt. Olemme myös jo raskausaikana sopineet ettei pienokaisemme tule somessa esiintymään kasvoillaan enkä myöskään nimeä tule blogissa paljastamaan. Olen myös itse pohdiskellut, että pitää tarkkaan miettiä kuinka tarkkoja tietoja lapsen kehityksestä ja lapsuudesta kaikelle kansalle tulee jakamaan..
ShittySarianna says
Se on ihan totta. Mekin jo raskausaikana sovittiin, mitä someen tullaan jakamaan ja mitä ei 🙂
kumppari says
Kunnioitan.
ShittySarianna says
Kiitämme!
Jyllannin suomineito says
Heh, olen joskus omalle puolisolle jonkun blogitekstin kääntänyt, ei kauheasti jaksanut kuunnella. 😀 Sillä tavalla hauskaa, ettei ymmärrä suomea. Mutta toki google translatorilla kuulemma joskus lukee, samoin muutkin ei-suomalaiset tutut. Pitääkin joskus kokeilla, miltä omat jutut näyttää translatorilla?
ShittySarianna says
Vois olla kyllä aika mielenkiintoista tekstiä 😀
Askeleita isyyteen says
Hienoa, että isäkin on mukana! Näitä isän näkökulmista kirjoitettuja tekstejä ei liiaksi ole. Minä olen päätynyt pitämään blogin kokonaan anonyyminä. Tutut kyllä tietävät, että kirjoitan blogia. Blogissa avataan henkilökohtaisia asioita ja tarkastellaan vaimoni etenevää raskautta. Lapsen syntymän jälkeen arvelen, että sama anonyymisyys jatkuu. Omaan blogiini henkilöllisyyteni ei tuo lisäarvoa. Vaimoni tukee blogiani eikä ole kertaakaan sanonut, että tietyistä häntä koskevista asioista ei voisi kirjoittaa. Mutta rajanvetoahan tämä kirjoitustyö jollakin tapaa on koko ajan.
ShittySarianna says
Mä kyllä arvostan sitä, että tosiaan annetaan ajatusta sille, mitä “paljastaa” internetissä. Ite ajattelin ottaa vielä tiukemman linjan vauvan kasvojen näkymisen kanssa nyt, kun vuosi tulee täyteen. Tähän astihan vauvat on vaan sellasia ruttunaamoja 😀
Elina ///Vauhtihirmun elämää says
Ihanaa, että mieskin on halunnut vähän tulla mukaan ja ymmärtänyt sen tärkeyden mikä blogilla on sinulle itsellesi 🙂 Ja onhan tämä rajojen vetämistä; aina miettii kertooko liikaa. Itse kirjoitan hyvin avoimesti.
ShittySarianna says
Meillä on kyllä hyvä yhteisymmärrys tässä jutussa ja on kyllä ihanaa, kun mies tietää blogin tärkeyden mulle 🙂
Toni says
Mahtaako postaukset 3, 4, 5.. jne sitten käsitellä teknisiäratkaisuja vauva ja avovaimo arjessa ?
ShittySarianna says
Jäis postaus lyhyeksi 😀