Yritin kääntää huomion muualle ja kieltää, mutta desibelien noustessa tein päätöksen: tämä taistelu ei nyt ole raivon arvoista.
Pidettiin mammaporukan kanssa lapsillemme naamiaiset, jossa oli tarjolla vaikka minkälaista herkkua. Epähuomiossa tein sen anteeksiantamsttoman virheen, että laitoin lapseni nähden popcornin suuhun. Pieni taapero kiipesi (lähestulkoon ilman käsiä) syliini ja iski pienet sormensa leukaluihini kaivellakseen tuon mystisen palluran suustani. Yritin kääntää huomion muualle ja kieltää, mutta desibelien noustessa tein päätöksen: tämä taistelu ei nyt ole raivon arvoista. Annoin lapselleni popcornin ja hän oli tyytyväinen. Siunauksena tästä sain vieressä istuvalta äitiystävältäni kommentin:”Valitse taistelusi, vai mitä?”.
Tämä oli esimerkkitarina siitä, kuinka taaperomme oma tahto on saapunut taloomme. Enää ei raivon välttämiseksi auta huomion muualle kiinnittäminen vaan, jos pahoitan lapseni mielen olemassa olollani: Se on menoa. Toinen esimerkki on ollut illat. Jos lapsi ei ole valmis unille, ei hän pinnasänkyyn ilman huutokonserttia jää. Eräs ilta istuin pinnasängyn vieressä näyttääkseni läsnäolollani, että ei ole mitään hätää. Lapsi huusi, pyöri, itki, häsläsi, hypähteli, huitoi, nauroi, kiljui, höpötti pinnasängyssään kunnes minä, paholaisen kätyri, kehtasin ojentaa risti-istunnassa puutuneen jalkani. Kipsu alkoi raivoitkuhuutaen osoittaa jalkaani ja lopetti vasta, kun palasin risti-istuntaan.
Lapseni ei TODELLAKAAN anna halia, ellei Pluto ja Neptunus ole oikeissa kulmissa eikä hän TODELLAKAAN hymyile kameralle, jos joku erehtyy sitä pyytämään.
Taaperoamme ei myöskään saa enää houkuteltua tekemään yhtään mitään edes hämäyksin. Hän ei TODELLAKAAN anna halia, ellei Pluto ja Neptunus ole oikeissa kulmissa eikä hän TODELLAKAAN hymyile kameralle, jos joku erehtyy sitä pyytämään. Hän ei myöskään maista tällä hetkellä mitään uutta, koska ties mitä äiti-pahanen on lautaselle läntännyt!
Kaikki universumin tavarat ovat Annan, enkä edes tiedä kuka hän on.
Oman tahdon lisäksi Anna on täällä. Olkoot kyse hammasharjastani tai silmälaseistani, isin sukista tai mumman tupperwareista: kaikki universumin tavarat ovat Annan enkä edes tiedä kuka hän on! Silti läheltä kuuluu jok’ikisen esineen nostaessani huuto: ANNA(n?). Mä vannon, että jos eksyisin metsään, nostaisin käsiini vain palan jäkälää ja lapseni löytäisi minut huutaen ANNA.
Jos joltain on Anna hukassa, niin hänet voi tulla noutamaan meiltä! Vai onko teillä oma Anna?
Myös Annan seikkailuja pääset seuraamaan instagramimme kautta!
Miiamilja says
Meillä asuu kanssa Anna. Annan perässä muutti kaverit Auta ja Auti (auki). Tuo 1v5kk bosslady ei todellakaan päästä helpolla.
ShittySarianna says
Paras: Bosslady! 😀 Voi ei, meil olis jo tupa täynnä, saa nähä muuttaako Auta ja Auti meilleki……
Satu K. says
Oh fuck, miks mä luin tän! 😀 Alkoi tuo tulevaisuus vähän jänskättää. Tuntuu nimittäin olevan meidän herralla omaa tahtoa jo nyt aika tavalla, vaikka sanoja ei vielä käytetäkään. Ja hämäys onnistuu vielä millä tahansa. Nyt on siis vielä nautittava tästä oman tahdon löytämisen esiasteesta, koska kakka on vääjäämättä osumassa tuulettimeen? 😀
ShittySarianna says
Hahah olen pahoillani Satu. Luit juuri pätkän tulevaisuudestasi 😀
Annika79 says
Mä oon kans järkyttynyt. En muista pojilla tollasta vaihetta. Pelkään että flikka osaa… =( Hän on vasta 1 v 1 kk ja nyt jo hän osoittaa erimielisyyttään kirkumalla niin kovaa että mulla poksahtaa jonain (ei niin kauniina) päivänä verisuoni päästä.
ShittySarianna says
Haha, ettei vaan aika olis kullannut muistoja ;D no ei vaan, meidänki mammaporukassa kaikki tytöt flippailee mutta pojat on edelleen ihan chillisti! 😀
Nipsu/perheunelmia says
Apua! 😀 meillä ei vielä asu kuin vauvakielen mukaiset asukit, mutta tuolla pian 9kk täyttävällä tytöllä alkaa myös jo oma tahto tulemaan hyyyyvin vahvasti esiin!
ShittySarianna says
Mulla ei oo muita vinkkejä sulle antaa tulevaisuutta varten, kun että voimia ja pitkiä hermoja 😀 mitä näkymättömämmäksi osaat itsesi tehdä – sitä parempi 😀 😀