Tasan kaksi vuotta sitten oli mun elämäni paras päivä. Se oli myös elämäni kamalin päivä. Tuolloin pitkään toivottu lapsemme syntyi, mutta myös minä sain pahimmat fyysiset ja henkiset arvet itseeni kuin koskaan aiemmin (tai sen jälkeen). En myöskään osannut kuukausiin nähdä tuota päivää elämäni parhaimpana, vaikka olisihan minun kuulunut. Kuten sanottu – silloin tyttäreni syntyi. …
Search Results for: lapsettomuus
Minne se äidinrakkaus sitten jäi?
Paljon puhutaan kiintymyssuhteesta lapsen ja vanhemman välillä, varsinkin lapsen ja äidin välillä. Mitä jos sen syntyminen ei tapahdukaan siten, kuinka sosiaalisessa mediassa yleisesti tunnutaan rummuttavan vaan suhteen kehittyminen vie aikaa? Tunnustin aiemmassa tekstissäni arkaakin aremman asian minun ja tyttäreni suhteen kehittymisestä ja vaikka kuvittelin olevani aika yksin asian kanssa melkein puolet (46%) 400 blogin Instagram -vastaajasta…
Taisin oppia hieman viiveellä, mitä se todellinen äidinrakkaus on
Tuntuu jossain määrin jopa nololta tunnustaa tämä. Tai ainakin lievästi ahdistaa, koska taas asetan itseni muiden tuomittavaksi. Oon aiemminkin kirjoittanut, kuinka äidinrakkauden syttyminen vei minulta aikaa, mutta silloin näin syyn erittäin vahvasti ennenaikaisessa hätäsektiossa. Se varmasti pitääkin paikkaansa, mutta nyt tämän uuden raskauden myötä huomaan tahattomalla lapsettomuudella olleenkin huomattavasti isompi rooli rakkauden syttymisessä. En pystynyt…
Miten päädyimme yrittämään toista lasta? (+vauvan sydänäänien kuuntelun aiheuttama oma veikkaukseni sukupuolesta!)
Kaupallinen yhteistyö Meidän Perhe-lehden kanssa. Luin vasta uudistuneesta Meidän Perhe -lehdestä jutun “Jos vielä yksi”. Se sai miettimään omaa taivalta tähän tilanteeseen, jossa todella odotan toista lastani. Ei hyvää päivää, tuntuu uskomattomalta voida kirjoittaa noin! Toista lasta!! Oon pienestä pitäen nähnyt itselläni kaksi lasta. En tiedä miksi. Ehkä koska lähelläni on ollut aina eniten kaksilapsisia…
Alkuraskauden epäuskoa – Olisiko tää mun korjaava kokemus?
Taas jatkuu päiväkirjamaiset kirjoitukseni ensimmäisiltä raskausviikoilta: 6+3. Tosi mielenkiintoista: kaikki ällöttää iha sikana, mutta pakko syödä, koska on nälkä. Nälän takia tulee vaan huonompi olo. Mutta kun alan syömään, ruokaa pitää väkisin tukkia suuhun? En muista tällaista olleen Kipinän kanssa. Eli esikoiseni kanssa, voi vitsi voin sanoa noin!?! Kuopus tulossa?! Huh! Luin netistä, että pojat aiheuttaisi…