Tasan kaksi vuotta sitten oli mun elämäni paras päivä. Se oli myös elämäni kamalin päivä. Tuolloin pitkään toivottu lapsemme syntyi, mutta myös minä sain pahimmat fyysiset ja henkiset arvet itseeni kuin koskaan aiemmin (tai sen jälkeen). En myöskään osannut kuukausiin nähdä tuota päivää elämäni parhaimpana, vaikka olisihan minun kuulunut. Kuten sanottu – silloin tyttäreni syntyi.
Viittaan nyt täyskäteen, joka omalle kohdalle sattui: istukan ablaatio, hätäsektio, ennenaikainen synnytys ja näiden yllätyksellisyys. Vielä ässänä hihassa vuosien lapsettomuus.
Tuon kaksi vuotta sitten tapahtuneen yön takia olin tällä viikolla pelkopolilla, jossa kävin tapahtunutta kätilön kanssa läpi. Kätilö oli mukava, rehellinen ja ymmärtäväinen, mutta arvatenkin kokemani oli hyvin erilainen kuin kellään hänen muulla asiakkaalla. Viittaan nyt täyskäteen, joka omalle kohdalle sattui: istukan ablaatio, hätäsektio, ennenaikainen synnytys ja näiden yllätyksellisyys. Vielä ässänä hihassa vuosien lapsettomuus, josta johtuen olin epäuskoinen raskauttani kohtaan lähes siihen saakka, että tuo dramaattinen synnytys tapahtui. Kätilö kuitenkin kuunteli, yritti ymmärtää ja antoi mun itkeä. Hän teki kaikkea sitä, mitä myös tahattomasta lapsettomuudesta kärsivän läheinen voi sanoa/tehdä.
En tuolloin ollut edes kuullut tahattomasta lapsettomuudesta saatikaan siitä, kuinka yleistä se on! Nyt tiedän.
Tuo aika tahatonta lapsettomuutta kulkee edelleen läsnä. Ei ehkä joka päivä, mutta joka viikko jokin asia muistuttaa tunteistani tuon kolmen vuoden aikana. Liian moni elää tälläkin hetkellä noiden tunteiden kanssa. Tahaton lapsettomuus koskettaa joka viidettä suomalaista. Siksi en koskaan lopetakaan aiheesta puhumista. Haluan, että tulevaisuudessa ihmiset ovat fiksumpia kuin minä ennen kuin itse halusin lasta ja esitin jollekin sen kuuluisan kamalan kysymyksen:”Koskas teille tulee lapsia”. Jälkeenpäin sain kuulla, että juuri he olivat yrittäneet vuosia raskautua. En tuolloin ollut edes kuullut tahattomasta lapsettomuudesta saatikaan siitä, kuinka yleistä se on! Nyt tiedän.
Tänään, päivää ennen äitienpäivää, muistan myös jokaista tahattomasti lapsetonta ja toivon heille vauvaa tyhjään syliin. Olette jälleen kerran ajatuksissa.
En tiedä, onko tämä esimerkki kohtalon (huonosta vai hyvästä?) huumorista, että tänään on sekä lapsettomien lauantai että tuon kauan toivotun ja yritetyn tyttäreni 2-vuotissyntymäpäivä. Tänään juhlimme häntä, mutta joka päivä olen onnellinen ja kiitollinen hänestä. Tänään, päivää ennen äitienpäivää, muistan myös jokaista tahattomasti lapsetonta ja toivon heille vauvaa tyhjään syliin. Olette jälleen kerran ajatuksissa. Voimia.
Lue myös:
”Nauti nyt (elämästäsi ilman lasta), kun siihen on mahdollisuus”
Lausahdukset, jotka menevät tahattomasti lapsettomalla ihon alle
Leave a Reply
You must be logged in to post a comment.