Nyt apina pois selästä ja blogitekstiä eetteriin!
Oon aina miettiny, miks isompien lasten – puhumattakaan teinien – elämästä tai äitiydestä ei kirjoiteta läheskään niin paljoa, kuin vauvojen tai pikkulasten. Oikeastihan niistä kirjoitetaan varmaan aika paljon myös, mutta en vaan oo kohderyhmää eli en oo törmännyt niihin. Lisäksi isommat lapset ja teinit varmasti osaavat jo linjata rajojaan itse ja vanhemmatkin tekevät sitä jo herkemmin automaattisestikin. Tai sitten vanhemmille käy sama kuin mulle on käyny eli pikkulapsiarkeenkin “turtuu”.
Pikkulapsiarkeenkin turtuu
Nyt sitte jätetään ne itsestäänselvyyslasit kotiin ja ymmärretään, että tiedän olevani erittäin etuoikeutettu saadessani olla äiti. En missään nimessä lapsettomuusvuosien jälkeen vieläkään pidä lapsiani itsestäänselvyytenä enkä varmaan koskaan tule pitämäänkään. Silti tähänkin jatkuvaan sirkukseen turtuu. Siihen tottuu, että aina jossain palaa! Vaikka lapset on ihania, heidän kasvuaan on jännittävä seurata ja 3,5v on joka päivä ihan aikuisten oikeasti hauskempi, on päivät välillä aika puuroa: Herätys, ruokailua, ulkoilua, kakkavaippoja, leikkiä, pukemista, riisumista, kotitöitä, uhmaa, itkua, naurua, lahjontaa, kiristystä ja uhkailua.
Hoitovapaa jatkuu kesälle
Tästä puurosta huolimatta en koe vielä lainkaan tarvetta palata töihin. Esikoisen kohdallahan olin tässä vaiheessa aivan valmista kauraa ja olin ollut jo pidempäänkin. Nyt osaan nauttia todennäköisesti viimeisestä hoitovapaastani ihan erilailla. Onhan se nyt ihan mieletöntä, että voin maata autoratana tai istua leikkiravintolassa vielä klo 11 aamupäivällä ja käydä rauhallisella (meillä kuopus on tosi chilli kaveri, jos vain hänkin saa syötävää) aamiaisella keskustassa silloin kun haluan. Tälläseen on mahdollisuus seuraavan pidempiaikaisesti ehkä eläkkeellä? Ja toivottavasti lastenlasten kanssa? Nyt tälläseen on mahdollisuus vielä 30.6 saakka!
Blogi on hiljentynyt terveysongelmien ja “tylsien kuulumisten” takia
Sitä vaan siis tulin nopeesti päivittelemään, että kuulumiset on jäänyt minimiin kun ei oo ollu mitään kerrottavaa ? tai siltä musta on tuntunut. Ketä nyt kiinnostaa meidän arki tai mun ajatukset? Mutta toihan ei ollut alkuunsakaan se ajatus, kun blogia aloittelin. Silloin halusin kirjoittaa talteen eri fiiliksiä matkan varrelta ja se kuulostaa edelleen hyvältä suunnitelmalta! Nyt tätä postausta ennen muistin myös sen, et teidän toiveet on olleet ihan arkijuttuja. Tavallaan sitten on tapahtunut tosi isojakin juttuja joista ihohaasteet on olleet niin isoja, että en ole yksinkertaisesti jaksanut edes alkaa avaamaan aihetta. Se on liian iso ja henkisesti raskas. Ehkä joskus ?
Nyt jatketaan kuitenkin ihan arkihössötyksillä!
Instagramin puolella ja sen kautta myös blogin fb:ssa voit seurata mua ja meitä reaaliajassa – varsinkin, jos blogilla on rauhallisempi vaihe ?
Hömppäsarjavinkkini ahdistavan maailmantilanteen keskelle
Kolmevuotiaamme ruutuaika ja parhaat lastenohjelmat
Lapset ilmaisevat ikäväänsä mitä hämmentävimmin tavoin
Leave a Reply
You must be logged in to post a comment.