Kaupallinen yhteistyö Meidän Perhe-lehden kanssa. Luin vasta uudistuneesta Meidän Perhe -lehdestä jutun “Jos vielä yksi”. Se sai miettimään omaa taivalta tähän tilanteeseen, jossa todella odotan toista lastani. Ei hyvää päivää, tuntuu uskomattomalta voida kirjoittaa noin! Toista lasta!! Oon pienestä pitäen nähnyt itselläni kaksi lasta. En tiedä miksi. Ehkä koska lähelläni on ollut aina eniten kaksilapsisia…
Äitiys
Norovirus – tuo tuorein äitiyteni koetinkivi
Sen sijaan, että meille olisi tammikuun alussa saapunut noro (se olikin raskaus!), ystävämme Yrjö saapui luoksemme viime torstaina. Huomasin, että sen lisäksi, että juoksin lapseni perässä ämpärin kanssa ja pesukoneemme huusi hoosiannaa, jouduin kyseenalaistamaan (jälleen) kykyjäni äitiyden kanssa. Monelta kantilta. Kipinä oli torstai-illan hieman kummallinen. Viimeinen niitti outoudelle oli se, että hän ei juonut iltamaitoaan….
Ei se ollutkaan noro vaan raskaus!
Niin, luit oikein. Tammikuun alussa päivitin instagramiin, kuinka mulle tuli niin huono olo, että joudun lähteä töistä hieman aiemmin. Paljon veikattiin noroa ja siihen iteki uskoin. Mutta sepä olikin vauva! Oon kirjoittanut vähän kuin päiväkirjaa tästä teille, koska en halunnut paljastaa asiaa ennen nt-ultraa. Laitan teille siis pikkuhiljaa tänne jo aiemmin omaan muistiin kirjoitettuja raskausfiiliksiä ?…
5 asiaa, jota äiti voisi oppia isältä (ainakin meidän perheessämme)
Tämä mieheni koti-isyys on opettanut myös mulle paljon kaikennäköistä. Äidin tapa ei todellakaan ole aina paras. Vaikka tämän olenkin aina tiennyt, niin ihan hyvä saada asiasta muistutusta vielä käytännön esimerkkienkin kera ? 1. Ruokailun stressaus Isi ei missään vaiheessa stressaillut meidän lapsen syömisestä. Määrästä eikä tavasta. Jännä juttu, että tyttö syö nyt todella hyvin ja…
(Keskosäidin) Synnytyksen jälkeinen masennus – Miksi “kaikki ei olekaan nyt hyvin”?
Instagramin puolella pyydettiin toivepostauksena kokemusta/kokemuksia synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Vaikka itsekin olen uinut aika syvissä vesissä lapsemme syntymän jälkeen, aliarvioisin masennuksen voimaa, jos väittäisin itse siitä kärsineeni. Tästä syystä päätin pyytää blogiini jälleen vierailevaa kirjoittajaa. Sellaista kirjoittajaa, joka taisi ensimmäistä kertaa puhua/kirjoittaa aiheesta julkisesti. Tyttäreni on minulle sankari, mutta tämä on kirjoitus siitä, kuinka maailmastani katosivat värit….