Meidän perheen sairaala-ajasta tuntuu olevan valovuosia, vaikka siitä ei olekaan kuin reilu yhdeksän kuukautta. Usein sairaala-aikaa muistellaan hieman inhottavana, mutta meidän perheellä on hyvää sanottavaa huomattavasti enemmän. Tunsimme olomme turvalliseksi ja lämmöllä mietimme tuota aikaa. Suurin kiitos tästä kuuluu keskolan hoitajille, joista yhtä pääsin haastattelemaan <3
Miten päädyit vastasyntyneiden teho-osaston, tai mun suuhun paremmin sopivaan keskolaan, hoitajaksi?
Heti aloitettuani opiskelun sairaanhoitajaksi, tiesin suuntautuvani lapsille. Olen ollut töissä myös isompien lasten osastolla, mutta kyllä vastasyntyneet ovat minulle ne ”rakkain” potilasryhmä. Vauva tai pieni lapsi potilaana on aina haasteellista, sillä he eivät osaa itse sanoa mikä heitä vaivaa tai mitä he milläkin hetkellä tarvitsevat. Siksi äärimmäisen tärkeä osa työtä on havainnointi ja yhdessä vanhempien kanssa yritetään tulkita vauvan antamia viestejä mahdollisimman tarkasti, laitteiden ja monitorien lisäksi. Jokainen vauva ja perhe on aina yksilöllinen, mikä tekee hoitamisesta kiinnostavaa ja haasteellista. Meidän täytyy myös olla aina päivystysvalmiudessa, sillä koskaan ei tiedä millainen äiti sinne synnytyssaliin tulee synnyttämään tai koska johonkin käynnissä olevaan synnytykseen tulee komplikaatioita, jotka saattavat vaikuttaa syntyvän vauvan vointiin. Meillä keskolassa on myös paljon samanhenkisiä ja melko huumorintajuista porukkaa, joten vaikea olisi kuvitella muuta työpaikkaa, jossa viihtyisin yhtä hyvin.
Jokainen vauva ja perhe on aina yksilöllinen, mikä tekee hoitamisesta kiinnostavaa ja haasteellista.
Mitkä ovat yleisimmät syyt, jonka takia vauvat tulevat A8:lle?
Useimmiten meille tulevilla vauvoilla saattaa olla infektio, matalia verensokereita, keltaisuutta, hengitysvaikeuksia tai pienipainoisuutta. Vaikka itse tykkään kovasti hoitaa tehohoitoa vaativia vauvoja, sellaisia onneksi syntyykin melko harvoin. Suurin osa tarvitsee vain pientä tukea elämänsä ensihetkille.
Meille on tärkeää ottaa sekä äiti että isä heti mukaan lapsen hoitoon, jotta keskolaan joutuminen ei estäisi tärkeän siteen muodostumista vauvaan.
Miten ja missä vaiheessa keskolassa saadaan tietää, että uusi asukas on saapumassa? Mitä tapahtuu, kun ilmoitus tulee?
Meille ilmoitetaan aina hyvissä ajoin, jos tiedetään syntymäisillään olevasta mahdollisesta meille hoitoon tulevasta vauvasta. Silloin osataan valmistella potilaspaikkaa hyvin ja miettiä myös työnjakoa etukäteen. Joskus kuitenkin uusi potilas saattaa tulle meille “suoraan kadulta”, eli täysin ilman varoitusta. Näinhän Kipinäkin tuli – hätäsektiossa ei paljon aikaa tuhlailla. Me saadaan soitto hätäsektiosta, silloin yksi hoitaja lähtee sektiosaliin avustamaan vauvan hoidossa ja keskolassa alkaa pieni kuhina, jolloin laitetaan koneet ja kaikki ennakoitava valmiiksi. Kaiken pitää toimia niin, että voidaan alkuhoitaa myös normaalisti yliopistosairaalassa hoidettavat vauvat, kuten ihan pienet keskoset.
Kuinka usein keskolaan tuodaan ennenaikaisesti hätäsektiolla (ilman ennakkovaroituksia) syntynyt vauva? Viikottain? Kuukausittain?
Hätäsektioita on varmasti lähes viikottain, mutta harva niistäkään päätyy meille. Usein vauva saadaan onneksi niin nopeasti ulos, että vauva pääsee äidin luokse vierihoito-osastolle.
Kuinka pieni on ollut pienin lapsi, jota oot saanut hoitaa?
Pienin hoitamani vauva on ollut noin 700g painanut, 24raskausviikolla syntynyt. Onneksi ihan pienimpien keskosvauvojen synnytykset on keskitetty yliopistosairaaloihin, mutta toki meillä pitää olla aina valmius hoitaa tällaisia pieniä myös Vaasassa, sillä joskus synnytys alkaa niin vauhdilla, ettei äitiä enää ehditä siirtää.
Miltä tuntuu tavata shokissa olevat vanhemmat heidän elämän mullistavimpana päivänä? Mieheni ainakin kuulemma hyökkäsi kaulaasi halaamaan, kun pääsi näkemään hengissä olevan tyttärensä ensimmäistä kertaa!
Kaikki vanhemmat reagoivat eri tavalla. Usein jo se vauvan syntyminen on jännittävää ja aivan uutta. Jos siihen syntymään liittyy lisäksi huolenaiheita on tärkeää kohdata vanhemmat niin, että he saavat kokea olevansa vauvan vanhempia ja tärkeä osa vauvan hoitoa, vaikka vauva olisikin jouduttu ottamaan keskolaan. Useimmiten vanhemmat eivät muista ensimmäisistä jutusteluista mitään, vaan asioita saa selittää moneen kertaan 🙂
Yritän aina miettiä, että vanhemmille se vauvan ensikohtaaminen on aina ainutlaatuinen ja mieleenpainuva.
Shokista johtuen usein mieleen voi juuri jäädä ainoastaan jokin hoitajan tai lääkärin sanoma asia. Siksi yritän extra tarkasti miettiä, miten asiat esitän. Vaikka vauva olisi kuinka sairas, yritän löytää aina paljon positiivisia asioita vauvasta.
Tärkeää myös, että vauva pääsee mahdollisimman nopeasti isän tai äidin ihokontaktiin, se rauhoittaa sekä vauvaa että vanhempia.
Selkeästi osaatte lukea vanhempien sen päivän fiiliksen jo ensiaskelmalla huoneeseen. Onko se taito kehittynyt ajan kuluessa vai onko se enemmänkin syntymässä saatu lahja ja lahjan omaavat ovat hakeutuneet keskolan hoitajiksi?
Se taito on kyllä kehittynyt ajan myötä. Eikä välttämättä vieläkään näin 10 vuoden kokemuksen jälkeen osu arvaus oikeaan. Aina pitää vähän tunnustella ja opetella tuntemaan vanhempia ennen kuin tietää millä lailla lähestyä vanhempia. Täytyy myös osata arvioida vanhempien jaksamista, sillä kaikki tsemppaavat viimeiseen asti vauvan takia. Ihanaa, että monet vanhemmat haluavat olla 24/7 vauvansa kanssa, mutta se saattaa myös viedä vanhempien voimat jo ennen kotiutusta ja kaikille se ei vaan sovi. Varsinkin jos kotona odottaa muita sisaruksia, on tärkeää löytää sellaiset rytmi sairaalan ja kodin välille, jolloin kaikki voivat hyvin. Hoitoaika sairaalassa saattaa kestää useita viikkoja, jolloin sairaalaruoka tai mikroateriat tulevat varmasti korvista. Parhaita hetkiä on, kun iloitaan yhdessä vanhempien kanssa vaikkapa parin päivän tauon jälkeen tulleesta vauvan kakasta 😀 tai kun keskosvauva nappaa hienosti kiinni rinnasta ja alkaa jaksaa vihdoin syödäkin siitä.
Parhaita hetkiä on, kun iloitaan yhdessä vanhempien kanssa vaikkapa parin päivän tauon jälkeen tulleesta vauvan kakasta 😀
Miten pysytte itse rauhallisena esim. Pulssilaskuissa tai jos vauvalle tulee yhtäkkiä isompikin hätä? Koneet piippaa ja jo valmiiksi peloissaan olevat vanhemmat järkytyksissään varmasti vain häiritsevät.
Vaikeissa hätätilanteissa itseltäni ainakin tulee aivan luonnostaan rauhallisuus, vaikka päässä olisikin pieni paniikki ja stressi. Ei ainakaan omilla toimillaan halua tartuttaa vanhempiin hermostumista, vaan mieluummin rauhoittaa vanhempien mieltä omalla rauhallisella käyttäytymisellä.
Surullisissa tilanteissa saattaa kyllä omat silmäni kostua, mutta yritän pysyä silti tyynenä ja keskittyä olemaan vanhempien tukena.
Kuinka paljon sekopäiset, lääkehuuruiset, mutsit saa sanojaan ja tekojaan anteeksi? 😀
Voi apua, kyllä ne mammat saavat olla aivan niin sekopäisiä, kun vain haluavat 😀 kaikenlaiset tunteet ovat sallittuja, kun huoli on suurimmillaan. Ihan kaikenlaisia tunteita on tullut vuosien varrella nähtyä, eikä niitä jälkeenpäin muistele.
Tunteet näyttävät vaan sen, että äidin välittävät ja rakastavat niitä omia lapsiaan.
Mikä on ikävintä työssäsi?
Ikävintä työssäni on ehdottomasti sellaiset tilanteet, joissa vauvaa ei vaan pystytä auttamaan. Varsinkin, kun näkee sen tuskan ja surun, jonka vanhemmat joutuvat kokemaan. Joskus myös kiire aiheuttaa huonoa omatuntoa, kun ei välttämättä ehdi antaa perheelle niin paljon aikaa, kun haluaisi.
Jos on ollut tosi rankka päivä, mikä auttaa pääsemään siitä yli? Tuleeko halattua omia lapsia tuplasti enemmän? 🙂
Rankoista päivistä pääsee yli vain puhumalla kokemuksesta työkaverien kanssa. Riittävän monta kertaa, kun on saanut asiasta puhua ja käydä tapahtumia läpi aina uudelleen ja uudelleen, niin alkaa jo tuntua paremmalta. Ja kyllä. Tulee halattua omia lapsia sitten extrapaljon.
Omien lapsien myötä työhön on saanut perspektiiviä siitä, miltä vanhemman huoli tuntuu.
Kuinka paljon joudut “viemään töitä kotiin”?
Toki meillä kaikilla on vaitiolovelvollisuus, mutta saatan kyllä sanoa, että nyt on ollut tosi rankka päivä tai usein mun rankat päivät on tarkoittanut ambulanssireissuun lähtöä, jolloin luonnollisesti tulee informoitua myös kotiväkeä. Välillä jää mietityttämään vapaille jäätyään, että miten jonkun potilaan kohdalla asiat sitten etenivät.
Keskosiahan tulee ja menee osastollanne, mutta kuinka pitkään he säilyvät mielessä?
Vaihtelevasti. Osa vauvoista säilyy pitkiä aikoja mielessä ja varsinkin vanhemmat saattavat jäädä hyvin mieleen. Vauvat kun kasvavat ja muuttuvat ulkonäöllisesti niin paljon, että ei niitä vaan enää tunnistaisi 🙂 tosi kiva on saada joskus terveisiä tai törmätä vanhoihin potilaisiin!
Kiintyvätkö hoitajat pieniin potilaisiinsa? Jos, niin millainen fiilis hoitajilla on, kun pitkäänkin osastolla ollut “tuttu” vauva pääsee kotiin? Jääkö ikävä?
Kiintyy kyllä, varsinkin jos on hoitanut samaa vauvaa ja perhettä useita viikkoja. Kotiinpääsyn hetki on niin hieno etappi , että se on juhlan paikka. Sinänsä saattaa jäädä mukavaa perhettä ikävä, mutta aina se on enemmänkin hieno hetki, että perhe vihdoin pääsee omaan kotiin.
Saattaa siinä liikuttua, kun näkee kuinka hienosti vanhemmat pärjäävät pienen vauvansa kanssa, vaikka alkutaival olisi ollut haastavaa. Silloin tuntuu, että on oman työnsä tehnyt hyvin!
Mikä on parasta työssäsi?
Silloin, kun oikein sairas vauva toipuukin nopeasti ja pääsee kotitumaan. Tai kun pitkään ollut keskosvauva onnistuu pitämään lämpönsä, lopettaa pulssinlaskut, jaksaa syödä hienosti itse tai monia muita pieniä ilonaiheita. Lisäksi joskus, kun aluksi oikein epävarmat vanhemmat loistavat kotiutuessaan oman lapsensa hoidon asiantuntijoina, voi kyllä kokea melkoista onnea 🙂
Te jäätte useimpien vanhempien mieliin jumalolentoina. Miten pysytte silti noin vaatimattomina? 😉
Hih 🙂 Kuitenkin tämä kaikki on meidän työtä, ihanaa sellaista, joten toistaiseksi emme pidä itseämme jumalolentoina 😀
Lurre says
Tää oli kyllä tosi liikuttava teksti ♥♥♥
Itketti niin, että rupesin miettimään, onko raskaustestin paikka.. no ei kai sentään :p
ShittySarianna says
Hahah, taidat olla vaa valvonu liikaa ? mutta on kyllä ihania vastauksia ?