Meidän esikoiselle ei koskaan jäänyt vaatteet pieneksi. Tiedän tämän kuulostavan oudolle, joten avaan asiaa lisää. Meidän nykyään noin 90 cm pitkä taapero, käytti noin 4-5kk iässä sitä kokoa (50(/56)), jota täysiaikaiset vastasyntyneet käyttävät. Hän käytti kokoa 62-68 noin viiden kuukauden ajan ja nyt olemme koossa 86. En muista koskaan vaihtaneeni uuteen kokoon, koska vaate jäi…
keskonen
Äitiysloman tarkoitus äidille onkin paljon suurempi kuin kuvittelin
Oon ollu nyt viikon äitiyslomalla ja tää on ollut niin monella tavalla mahtavaa, että ei oo tosikaan! Esikoisemme syntyessä viikko ennen äitiyslomani alkua, jäi tämä vaihe viimeksi välistä. Nyt vapaiden ja armottoman pesänrakennusvietin myötä, näen kristallin kirkkaasti tämän vapaan tarkoituksen. Pian sinä olet meidän kanssamme, osa meitä. Pian teet meidän perheestä valmiin. …
Keskola – paikka, jossa lapset eivät kuulu ja hädin tuskin näkyvät
Nyt on pyörinyt otsikossa tuttu aihe: lapset julkisilla paikoilla. He kun eivät saisi kuulua eivätkä näkyä – ainakaan kommenttien perusteella. Olen itsekin kirjoittanut aiheesta jo kahdesti: ensiksi perheemme palatessa Englannista isin kolmen kuukauden työkomennuksen jälkeen ja toisen kerran luettuani masentavan aihetta käsittelevän keskustelun netissä. Edelleen jaksan ihmetellä tätä suomalaisten negatiivista asennetta lapsiin, mutta tällä kertaa kerron teille erilaisen tarinan,…
Äitiysmekko, josta tuli epäonnistumisteni symboli… Raskauskuvauksiin saakka
Vihdoin minäkin sain raskausvalokuvia! Jos jokin, hieman ehkä turhamainen asia, on jäänyt harmittamaan ensimmäisen raskauden päättyessä ennen aikojaan, on se raskausvalokuvaus. Muistan, kun esikoisen syntyessä en pystynyt katsoa somessa lainkaan raskauskuvia, joita vauvaryhmät alkoivat pursuta juuri niillä viikoilla, kun oma lapsi tuhisi jo keskoskaapissa. Olin ehkä jopa katkera. Minun kuvaukseni oli sovittuna seuraavan viikon maanantaille, kun…
“En jaksa enää olla raskaana” -lauseet satuttavat minua, keskosen äitiä
”Yritän tässä savustaa vauvaa pihalle (kohdusta)”, ”Tulis jo!”, ”En jaksa enää olla raskaana”, ”Teen tässä asiaa x, että saisin synnytyksen käynnistymään”. Siinä muutama lause, joita neuvolatätini ei tule minun suustani kuulemaan. Tai näin menin lupaamaan hänelle jo alkuraskaudesta. Miksi? Koska nuo lauseet sattuvat minua, eli keskosen synnyttänyttä äitiä, sieluun. Ei kukaan järkevä ihminen halua lastaan…